Kuivahko kangas
Kuivahko kangas on tuoretta kangasta kuivempi, mutta kuivaa kangasta kosteampi Suomen metsätyyppiopin mukainen metsäkasvutyyppi. Kuivahkot kangasmetsät jaetaan puolukkatyyppiin, häränsilmä-puolukkatyyppiin, variksenmarja-puolukkatyyppiin, variksenmarja-mustikkatyyppiin ja juolukka-variksenmarja-mustikkatyyppiin. Tyypit vaihtalevat alueittain.[1]
Etelä-Suomessa karuilla moreenimailla, mutta myös viljavemmilla hiekka- ja someromailla puolukkatyyppi on yleinen. Etelä-Suomen metsämaasta 28 prosenttia kuuluu puolukkatyyppiin.
Pohjanmaalla ja Kainuussa kuivahkoilla kangasmailla yleinen metsäkasvutyyppi on variksenmarja-puolukkatyyppi. Kasvusto on puolukkatyyppiä niukempi, mutta muistuttaa sen kasvustoa.
Kainuussa ja Peräpohjolassa mustikasta tulee kenttäkerroksen hallitseva varpu, minkä vuoksi pohjoisen kuivahkot kankaat ovat yleensä variksenmarja-mustikkatyyppiin luettavia.
Kuivahkon kankaan tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolukkatyyppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolukkatyyppiä (Vaccinium-tyyppi, VT) ilmenee erityisesti Etelä-Suomen moreeni-, hiekka- ja someromailla. Etelä-Suomen metsämaista 28 prosenttia kuuluu puolukkatyyppiin, jonka metsäveroluokka puunkasvun perusteella on ollut II.
Kenttäkerroksessa tyypillisiä kasveja ovat puolukan lisäksi mustikka ja kanerva, minkä lisäksi esiintyy myös vanamoa, nuokkutalvikkia, lillukkaa, metsätähteä, kevätpiippoa ja kultapiiskua.
Puolukkatyypin valtapuu on mänty, myös kuusia esiintyy. Joissain tapauksissa myös kuusi voi olla valtapuulaji.
Variksenmarja-puolukkatyyppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Variksenmarja-puolukkatyyppiä (Empetrum-Vaccinum-tyyppi, EVT) ilmenee Pohjanmaan ja Kainuun vyöhykkeiden rajoilla. Kasvillisuus muistuttaa puolukkatyyppiin kuuluvien kuivahkojen kankaiden kasvillisuutta. Variksenmarja-puolukkatyypin metsän metsäveroluokka puuntuoton perusteella on ollut II.
Variksenmarja-puolukkatyypin kenttäkerroksen kasvillisuus on puolukkatyyppiä niukempaa, mutta samankaltaista. Valtapuu on mänty.
Variksenmarja-mustikkatyyppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Variksenmarja-mustikkatyyppiä (Empetrum-Myrtillius-tyyppi, EMT) ilmenee Kainuussa, mutta myös Peräpohjolassa. Se on Peräpohjolan yleisin metsätyyppi. Variksenmarja-puolukkatyyppi ja variksenmarja-mustikkatyyppi yhdessä kattavat lähes puolet Pohjois-Suomen metsäpinta-alasta. Variksenmarja-mustikkatyypin metsän metsäveroluokka puuntuoton perusteella on ollut III.
Varpuina variksemarja-mustikkatyypin metsissä ovat variksenmarjan ja mustikan lisäksi puolukka, kanerva, juolukka ja suopursu. Heiniä ja ruohoja on vähän. Jäkäliä ja sammalia on jokseenkin saman verran.
Valtapuu on mänty, jonka seassa voi kasvaa hieskoivua.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Soistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuivahkosta kankaasta tulee soistuessaan aluksi kangasräme ja soistumisen jatkuessa ja turvekerroksen paksuuntuessa siitä voi kehittyä useita erilaisia rämetyyppejä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jussi Kuusipalo: Suomen metsätyypit. Rauma: Kirjayhtymä Oy, 1996. ISBN 951-26-3892-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Metsätyyppien määrittäminen Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 10.9.2023.
| Lehtometsätyypit | |
|---|---|
| Kangasmetsätyypit |
lehtomainen kangas | tuore kangas | kuivahko kangas | kuiva kangas | karukkokangas |
| Suotyypit | |
| Suoyhdistymätyypit |