Varecia rubra

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varecia rubra
Varecia rubra (habitus).jpg
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Heimo: Makit Lemuridae
Suku: Varit Varecia
Laji: rubra
Kaksiosainen nimi

Varecia rubra
(É. Geoffroy, 1812)

Levinneisyyskartta
Levinneisyyskartta
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Varecia rubra Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Varecia rubra Commonsissa

Varecia rubra on Madagaskarin koillisosassa tavattava vari. Laji on erikoistunut elämään puiden latvustossa, jossa se viettää suuren valtaosan ajastaan. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuvassa.
Toisiaan pesevä pari.

V. rubra on suurikokoinen maki. Sen paino on keskimäärin 3,3–3,6 kiloa. Ruumiin pituus on arviolta 500–550 mm ja hännän pituus 600–650 mm. Turkki on paksu. Selkäpuoli, jalat ja vatsa vaihtelevat pähkinänruskeasta punaisenoranssiin. Häntä, raajojen sisäpuoli, vatsa, päälaki, naama ja kuono ovat mustat. Niska on yleensä valkoinen. Joillakin yksilöillä valkoista voi olla myös kuonossa, takamuksessa, nilkoilla ja ranteilla. Korvilla on korvatupsut.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V. rubraa tavataan Madagaskarin koillisosassa Masoalan niemimaalla ja Makiran alueen pohjoisosissa Antongil-lahden pohjoispuolella. Yhteensä sen levinneisyysalueella on kokoa noin 6 423 km². Antainambalanajoki erottaa lajin levinneisyysaluetta varin alalaji V. variegata subcinctan esiintymisalueesta. Lännessä levinneisyysalue ulottuu Antainambalana- ja Sahantahajokien yhtymäkohdalle. Nykyistä pohjoista rajaa ei tunneta varmasti.[1] Historiallisesti sitä on tavattu Antalaha- ja Ankavananajoille saakka.[2]

Lajin elinympäristö käsittää primaarisia ja sekundaarisia kosteita trooppisia metsiä 1 200 metrin korkeuksille saakka.[1] Laji liikkuu lähes yksinomaan puiden latvoissa[2] ja sen esiintymistiheys korreloi parhaiten suurien puiden latvojen kanssa. Keskimääräinen esiintymistiheys Masoalan niemimaan asumattomissa osissa on 8,3 yksilöä per km2. Harvemmassa sitä saatetaan tavata myös lähellä ihmisasutusta.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin yksilöt liikkuvat 5–31 yksilöä käsittävissä ryhmissä, joihin kuuluu useita naaraita ja uroksia. Ne liikkuvat reviireillä, joilla on kokoa 23–58 hehtaaria.[1] Reviiri käsittää pienemmän ydinalueen, jolla ryhmät viettävät suurimman osan ajastaan. Reviiri merkitään hajumerkein. V. rubra on pääosin päiväaktiivinen. Yksilöt ääntelevät paljon etenkin niiden ollessa aktiivisimmillaan kesäisin. Laji liikkuu lähes yksinomaan puiden latvoissa, jossa se viettää 90 % ajastaan.[2]

Hedelmät muodostavat lajin ravinnosta noin 88 %. Ne käyttävät ravinnokseen myös kukkia ja lehtiä. Kaikkiaan ne syövät yli 130 eri kasvilajia. Makit ruokailevat usein roikkuen takajaloillaan ylösalaisin. Naaraat syövät proteeiinipitoisia lehtiä etenkin raskauden ja imettämisen aikana.[2]

Parittelu tapahtuu toukokuun ja heinäkuun välisenä aikana. Tiineys kestää 102 päivää ja poikasia on kerrallaan kahdesta kolmeen ja ne syntyvät syyskuun ja marraskuun välisenä aikana. Tavallisesti niistä vain yksi selviää aikuisuuteen saakka.[1] Poikaset syntyvät pesässä, joka rakennetaan oksista ja lehdistä. Emo voi siirtää niitä paikasta toiseen suullaan kantamalla. Noin 70 päivän ikäisinä poikaset voivat liikkua puiden latvustossa itsenäisesti.[2] Naaraista tulee sukukypsiä kahden ja uroksista kolmen tai neljän vuoden ikäisinä.[1]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt lajin V. rubra äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Kantojen on arvioitu vähentyneen viimeisen kolmen sukupolven eli 24 vuoden aikana yli 80 %.[1]

Lajin pääasiallisia uhkia ovat elinympäristön häviäminen ja metsästys. Sen levinneisyysalue on kärsinyt leviävästä maataloudesta ja puiden hakkuista. Alueelle iskevät ajoittain myös syklonit. Lajin laiton metsästys on yleistä.[1] Kovaäänisenä eläimenä metsästäjien on helppo paikantaa niitä.[2] Tavallisimmin sitä metsästetään ruuaksi, mutta joskus myös laitonta lemmikkikauppaa varten.[1]

V. rubra kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Virallisesti se on suojeltu kuitenkin vain Masoalan kansallispuistossa ja Makiran suojelualueella. Masoalassa laittomat hakkuut ovat muodostaneet merkittävän ongelman. Vuonna 2009 vankeudessa oli 590 yksilöä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Borgerson, C., Eppley, T.M., Patel, E., Johnson, S., Louis, E.E. & Razafindramanana, J.: Varecia rubra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.12.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Nick Garbutt: Mammals of Madagascar : a complete guide, s. 173-175. Yale University Press, 2007. ISBN 978-0-300-12550-4. (englanniksi)