Vapausrangaistus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vapausrangaistus on yksilölle tavallisesti rikoksen vuoksi määrätty rangaistus, jonka pääasiallinen sisältö on vapauden menettäminen. Nimitystä käytettiin Suomessa aiemmin kuritushuone- ja vankeusrangaistuksen yhteisnimityksenä.

Rooman valtakunnan keisarien aikana laajasti käytettyä orjuuttamista voidaan pitää yhtenä vapausrangaistuksen muotona, mutta muitakin vapausrangaistuksia on historian saatossa käytetty. Nykyisen merkityksensä vapausrangaistus sai kuitenkin vasta 1500-luvulla, jonka jälkeen se levisi yleisempään käyttöön 1700- ja 1800-luvuilla. Vapausrangaistukset yleistyivät, kun kuoleman- ja ruumiinrangaistuksien käyttöä alettiin rajoittaa. Aiemmin pelkän vapauden menettämisen ei katsottu olevan riittävä rangaistus, vaan vapausrangaistuksen lisänä käytettiin usein ruumiinrangaistusta.

Eri maissa on ollut käytössä useita erilaisia vapausrangaistuksen muotoja. Suomessa vuoden 1734 laki toi mukanaan vapausrangaistuksina paitsi vankeuden myös työrangaistuksen. Vuoden 1889 rikoslaki tunsi vankeusrangaistuksen ohella kuritushuoneen. Kuritushuonerangaistuksen käyttö lopetettiin Suomessa 1975.

Kovennettu vapausrangaistus tarkoitti sitä, että rangaistuksen tehostamiseksi vangeille annettiin ravinnoksi ainoastaan vettä, leipää ja suolaa. Vankimäärien pienentämiseksi Suomessa otettiin 1930 käyttöön vapaaehtoinen vesileipärangaistus, jossa tuomitulla oli mahdollisuus lyhentää vankilassa oloaikaansa elämällä pelkällä vedellä ja leivällä. Yksi päivä tätä kovennettua rangaistusta vastasi viittä päivää tavallista vankeutta.[1] Huonosti käyttäytyville vangeille saatettiin määrätä kurinpitorangaistuksena pimeään koppiin sulkeminen, ravinnon määrän vähentäminen tai kova makuualusta.

Ruotsissa vuoden 1864 rikoslaki tunsi kaksi vapausrangaistusta, pakkotyön ja vankeuden. Pakkotyö oli ankarampi rangaistusmuoto ja se saatettiin tuomita elinajaksi. Vain pakkotyöhön oli yhdistetty työvelvollisuus. Vuonna 1965 voimaan astuneen rikoskaaren mukaan ainoa Ruotsissa käytössä oleva vapausrangaistuksen muoto on vankeus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iso tietosanakirja, Otava 1938
  • Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1966
  • Nationalencyklopedin, Bokförlaget Bra Böcker 1992

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karvonen, Ari: Oulun lääninvankilan historiikki, s. 45. Helsinki: Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto, 1985. ISBN 951-46-8864-3.