Vapaakauppa-alueet Euroopassa
Tällä hetkellä Euroopassa on neljä monenkeskistä vapaakauppa-aluetta ja yksi entinen vapaakauppa-alue. Lisäksi valtioiden ja vapaakauppa-alueiden välillä on useita kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia ja jotkut valtiot kuuluvat useaan vapaakauppa-alueeseen.
EU[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Euroopan unioni
Euroopan unionin toiminta on vapaakauppa-aluetta laajempaa verrattuna edeltäjäänsä, Euroopan talousyhteisöön, joka aikoinaan perustettiin tulliliitoksi. EU:lla on vapaakauppasopimuksia eri tasoilla useimpien EU:hun kuulumattomien Euroopan maiden kanssa.
Sisämarkkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EU muodostaa yhtenäismarkkinan kolmen EFTA-valtion kanssa Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen perusteella, ja neljännen EFTA-valtion - Sveitsin - kanssa kahdenvälisten sopimusten perusteella.
Euroopan unionin tulliliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan unionin tulliliitto on tulliliitto, johon kuuluvat kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot, mukaan lukien useat EU:n ulkopuolista alueet: Akrotiri ja Dhekelia, Guernsey, Mansaari ja Jersey, Turkki, San Marino, Monaco ja Andorra. Valtioiden välisen vapaakaupan mahdollistamisen lisäksi tulliliitto määrittää yhteisen ulkoisen tariffin kaikille alueelle saapuville tavaroille.
EFTA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Euroopan vapaakauppajärjestö
Euroopan vapaakauppajärjestö (EFTA) perustettiin vuonna 1960 Euroopan talousyhteisöön kuulumattomien seitsemän valtion yhteenliittymäksi. Nykyisin EFTAan kuuluu neljä maata: Islanti, Norja, Sveitsi ja Liechtenstein.
CEFTA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: CEFTA
Rautaesiripun kaatumisen jälkeen tehtiin Keski-Euroopan vapaakauppasopimus (CEFTA) maiden vakauttamiseksi ja valmistamiseksi EU:n jäseniksi. EU:n laajentumisen myötä monet maat ovat liittyneet EU:hun.
CEFTA on laajentunut Etelä-Eurooppaan Länsi-Balkanille ja Moldovaan. CEFTA-maat ovat mahdollisia EU:n jäseniä, ja siksi EFTA on ainoa vapaakauppa-alue, jolla on pitkäaikainen tulevaisuus, koska jäsenmaissa ei ole välittömiä suunnitelmia muuttaa asemaansa. CEFTA voi kuitenkin saada uusia jäseniä nykyisen EU:n naapurimaista[1][2]
CISFTA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.svg)
Itsenäisten valtioiden yhteisö neuvotteli Itsenäisten valtioiden yhteisön vapaakauppa-alueesta vuodesta 1994, ja vuonna 2011 kahdeksan maata suostui luomaan vapaakauppa-alueen. Jäsenvaltiot ovat: Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Armenia ja Moldova. Lisäksi Valko-Venäjä, Kazakstan, Venäjä, Armenia ja Kirgisia muodostavat Euraasian talousliiton, joka on tulliliitto ja yhtenäismarkkina-alue.
Entiset vapaakauppa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BAFTA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baltian vapaakauppa-alue perustui Viron, Latvian ja Liettuan väliseen sopimukseen vuosina 1994–2004.
BAFTA perustettiin auttamaan maita valmistautumaan liittymään EU:in. BAFTA luotiin ennemmin EU:n aloitteesta kuin Baltian maiden halusta käydä kauppaa keskenään; ne olivat kiinnostuneempia pääsemään muun Euroopan markkinoille.[3]
BAFTA-sopimus allekirjoitettiin 13. syyskuuta 1993, ja se tuli voimaan 1. huhtikuuta 1994. Sopimusta laajennettiin 1. tammikuuta 1997 koskemaan maataloustuotteiden kauppaa. 1. toukokuuta 2004 kaikki kolme valtiota liittyivät Euroopan unioniin, ja BAFTA lakkasi olemasta.
BAFTA oli osa kolmen maan laajempaa yhteistyötä Baltian yleiskokouksen puitteissa - Pohjoismaiden neuvoston mallin mukaan. Vapaakauppa-alueen lisäksi maat muodostivat yhteisen viisumialueen. Maiden johtajat tapaavat yhä säännöllisesti, mutta kokoontumiset keskittyvät kansainvälisiin kysymyksiin, kuten taloudelliseen kehitykseen ja sotilaalliseen yhteistyöhön Venäjän läheisyydessä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ "EU Looks East as Foreign Policy Council Convenes" dw-world.de 25 May 2008 Link accessed 25/05/08
- ↑ Poland, Sweden propose new EU outreach for eastern Europe. The International Herald Tribune. 26.5.2008. Arkistoitu 15.10.2008. Viitattu 12.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Reviving the European union By C. Randall Henning, Eduard Hochreiter, Gary Clyde Hufbauer Google books
- ↑ Zájedová, Iivi: Baltic regional co-operation. (s. 51–62) Slovenská politologická revue. 2008. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 12.9.2020. (englanniksi)