Vantaan masuuni

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vantaan masuuni toimi Helsingin maalaiskunnassa Vantaankosken länsirannalla nykyisen Kehä III:n ja Helsingin pitäjän kirkolle johtavan paikallistien välissä vuosina 1837–1907.[1]

Masuuni rakennettiin 1837–1838 käyttämään lähistöllä sijainneiden Hämeenkylän ja Sillbölen rautakaivosten malmia. Paikalla oli jo vuonna 1795 toiminut koesulatto. Masuunin yhteydessä oli rouhinvalssi, ramppi ja puhalluskone vesiratashuoneineen. [1]

Masuuni sijaitsi 32 metrin päässä paikalla edelleen olevasta Vantaankosken myllyrakennuksesta ja sen kohdalla on nykyisin varastorakennus. Myllyrakennuksessa on saatettu käyttää masuunin purkamisessa syntynyttä materiaalia kuten tiiliä ja rautapalkkeja ja -kiskoja. Varastorakennuksen ja joen välissä on jäljellä rantatörmässä raudan sulattamiseen liittynyttä materiaalia kuten slagitiiliä.[1]

Vantaan masuunin mukaan ruvettiin seutua kutsumaan Vantaaksi. Nimestä tuli myöhemmin Vantaan kauppalan nimi.[2]

Wanda Bruks Masugnsbolag 1837–1849[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Masuunia varten perustettiin vuonna 1837 Wanda Bruks Masugnsbolag -niminen yhtiö, joka kuului Suomen ensimmäisiin osakeyhtiöihin. Osakepääomaksi tuli 100 000 ruplaa. Yhtiössä oli tuhat osaketta, mikä sen ajan oloissa oli suuri määrä. Osakkaiden motiivi sijoittaa hankkeeseen ei niinkään ollut voiton tavoittelu kuin isänmaallinen tavoite välttää takkiraudan tuontia Ruotsista.[3]

Yhtiö haki senaatilta isoa, korotonta 70 000 pankkoruplan lainaa masuunin rakentamista varten. Senaatti oli valmis hyväksymään lainan ehdolla, että osakkeenomistajat ovat lainasta henkilökohtaisessa vastuussa sekä ennen masuunin valmistumista että sen jälkeen. Yhtiölle tämä ei käynyt. Keisari hyväksyi vuonna 1837, että laina myönnetään sillä ehdolla, että osakkeenomistajat eivät ole siitä henkilökohtaisessa vastuusta sen jälkeen, kun masuuni oli valmistunut. Tällainen vastuuvapaus oli poikkeuksellista eikä sitä ollut tarkoitus soveltaa muihin osakeyhtiöihin. Yhtiö sai lainansa.[3]

Korottomasta lainasta ja muista eduista huolimatta masuunista ei tullut kannattavaa. Kun laina vuonna 1847 erääntyi, ei sitä pystytty maksamaan takaisin. Keisari myönsi laina-aikaan 14 vuoden pidennyksen ehdolla, että osakkaat nyt olivat henkilökohtaisessa vastuussa lainasta. [3]

Yhtiön vaikeudet kuitenkin kasvoivat. Kärsimykset loppuivat vasta, kun V. Z. Berner osti koko ruukin vuonna 1849 hinnalla, joka vastasi yhtiön velkaa valtiolle. Masuuniyhtiö osoittautui taloudellisesti täydeksi fiaskoksi. Osakkaat menettivät kaiken yhtiöön sijoittamansa pääoman. Yhtiö ei koskaan maksanut osinkoa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Museovirasto : Kultturiympäristön palveluikkuna: Vantaa, Vantaan masuuni
  2. Mistä nimet tulevat?: Vana tai Vanantaka Vantaan nimen taustalla Helsingin Sanomat. 25.7.1999. Viitattu 21.12.2017.
  3. a b c d Schybergson, Per: Aktiebolagsformens genombrott i Finland, s. 104–106. Helsingfors: Finska vetenskaps-societeten, 1964.