Siirry sisältöön

Valuuttasäännöstely

Wikipediasta
Etelä-Afrikan passiin 1980-luvulla tehtyjä merkintöjä maasta viedyistä matkavaluuttamääristä.

Valuuttasäännöstely[1] on valtion toimintaa, jolla se määrää rajoituksia valuutan ostamiseen, myymiseen tai siirtämiseen rajojensa yli. Valuuttasäännöstelyn tarkoituksena on hallita kansantalouden tasapainoa, suojata kansallista valuuttaa, vakauttaa sen vaihtokurssia, estää pääoman hallitsematonta pakenemista ja vaikuttaa maan rahapolitiikkaan erityisesti epäsuotuisan maksutaseen korjaamiseksi.[2][3]

Valuuttasäännöstely on ollut monissa maissa käytössä erityisesti sotien ja muiden taloudellisten kriisien yhteydessä. Esimerkiksi 1930-luvun laman vuosina useat maat ottivat käyttöön valuuttasäännöstelyn suojatakseen valuuttavarantojaan. Bretton Woods -järjestelmän (1944–1971) aikana monet maat säätelivät valuutanvaihtoa taloudellisen vakauden säilyttämiseksi[4]. Toisen maailmansodan jälkeen monissa maissa, kuten Iso-Britanniassa ja Suomessa, oli voimassa tiukat valuuttasäännökset. 1970-luvun jälkeen globalisaation ja rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen myötä monet maat ovat purkaneet valuuttasääntelyä, mutta jotkin valtiot käyttävät sitä edelleen talouden ohjailuun. Nykyisin Kansainvälisen valuuttarahaston ohjeet eivät suosittele valuuttasäännöstelytoimien käyttöä muille kuin siirtymätalouksille eli maille, jotka ovat siirtymässä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.[3][5]

Valuuttasäännöstelyn kannattajat argumentoivat, että se suojaa kansantaloutta spekulaatiolta ja vakauttaa maan rahoitusjärjestelmää. Vastustajat puolestaan katsovat, että sääntely voi hidastaa talouskasvua, estää ulkomaisia investointeja ja vaikeuttaa ulkomaisten yritysten maassa tekemien voittojen kotiuttamista[6].

Valuuttasäännöstelyn muodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuuttasäännöstely voi ilmetä useilla tavoilla, kuten:

  • pääomarajoitukset: ulkomaille suuntautuvien sijoitusten tai pääoman ulkomaille siirtämisen sääntely.[7]
  • valuuttakaupan rajoitukset: keskuspankin tai hallituksen asettamat kiintiöt valuutanvaihdolle esimerkiksi ulkomaille matkustettaessa.[8]
  • kiinteät valuuttakurssit: hallituksen asettamat viralliset vaihtokurssit, jota yksityishenkilöiden ja yritysten on noudatettava. Näitä voi olla samaan aikaan useita: esimerkiksi Myanmarilla oli 2000-vuosikymmenen lopulla käytössään kyat-valuutalleen kolme vaihtokurssia: virallinen (6,4 kyat = 1 USD), kaupallinen (1 000–1 400 kyat = 1 USD) ja tullimaksujen laskennassa käytetty (450 kyat = 1 USD).[6]
  • tuonnin ja viennin maksujen säännöstely: hallitus voi vaatia erityislupia ulkomaille suuntautuvien maksujen suorittamiseen, kuten Suomen sotien aikana ja niiden jälkeen toteuttama tuontilisenssijärjestelmä.[9] Suomessa tuontirajoitusten kiertämiseen oli sekä laillisia (mm. merimiesautot) että laittomia tapoja (ns. hyväntekeväisyyskaupat).

Esimerkkejä valuuttasäännöstelystä eri maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kiina: maan hallitus on aika ajoin rajoittanut merkittävästi pääoman ulosvirtausta ja sääntelee valuuttakauppaa.[10]
  • Argentiina: Maan hallitus on asettanut valuutanvaihtorajoituksia estääkseen Argentiinan peson arvon romahduksen.[11]
  • Intia: Intia säätelee ulkomaisten investointien virtaa sekä valuutanvaihtoa taloudellisen vakauden säilyttämiseksi.[12]
  • Islanti: maan talouskriisissä vuonna 2009 nimitetty Islannin uusi hallitus käytti valuuttasäännöstelyä ja pääomarajoituksia estämään valuuttapakoa.[3][13]
  • Suomi: Suomessa oli voimassa laajat valuuttasäännöstelytoimet 1980-luvun loppuun asti, mutta ne poistettiin osana rahoitusmarkkinoiden vapauttamista 1990-luvun alussa.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ valuuttasäännöstely. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ Exchange control britannica.com. Viitattu 9.3.2025.
  3. 1 2 3 Kenton, Will: Exchange Controls: Meaning & How Companies Get Around Them investopedia.com. 22.2.2021. Viitattu 9.3.2025.
  4. ↑ Lehtonen, Reino & Sipilä, Leea-Mari: Taloussanasto, s. 22-23. Taloustieto Oy, 1989. ISBN 951-628-168-0
  5. ↑ Åkerfelt, Tor: Valuutansäännöstelyä vuodesta 1939 alkaen 1984. Suomen Pankki, Valuutantarkkailuosasto. Viitattu 9.3.2025.
  6. 1 2 Joshi, Rakesh Mohan: ”Political and Legal Environment”, International business, s. 321. New Delhi, New York: Oxford University Press, 2009. Kirja Internet Archivessa Viitattu 10.3.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Oliver, James: What are Capital Controls? The University of Iowa Center for International Finance and Development. 2010. Arkistoitu 12.3.2010. Viitattu 10.3.2025.
  8. 1 2 68 vuotta sitten: matkavaluutta suljettuun kuoreen tulli.fi. 5.11.2024. Viitattu 10.3.2025.
  9. ↑ Lehto-Sinisalo, Päivikki: Valuutansäännöstelyn vuosikymmenet 21.8.1991. Suomen Pankin tilasto-osasto. Viitattu 9.3.2025.
  10. ↑ Kiinan keskuspankki lievittää valuuttasääntelyä Yle. 19.6.2010. Viitattu 10.3.2025.
  11. ↑ Argentiina aloitti valuuttasäännöstelyn – pyrkii pysäyttämään peson jyrkän syöksyn Ilta-Sanomat. 2.9.2019. Viitattu 10.3.2025.
  12. ↑ Exchange Control Manual Reserve Bank of India. 30.5.2005. Viitattu 10.3.2025.
  13. ↑ Turismi ja tulivuoret pelastivat Islannin talouden haaksirikolta yle.fi. Viitattu 22.10.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valuuttasäännöstely&oldid=23447823”