Valtionperintö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valtionperintö (aiemmin kruununperintö) tarkoittaa valtion oikeutta ottaa perintö itselleen, kun vainajalla ei ole perillisiä eikä hän ole testamentillakaan määrännyt omaisuudestaan.[1] Valtion oikeuksia perintöihin valvova Valtiokonttori voi kuitenkin luovuttaa omaisuuden osittain tai kokonaan vainajan läheiselle henkilölle, vainajan viimeiselle asuinkunnalle ja perittävän kiinteistön myös kiinteistön sijaintikunnalle.[2] Jos jäämistön perunkirjoitusarvo on yli 750 000 euroa, päätöksen omaisuuden luovuttamisesta tekee valtioneuvosto.[3]

Valtionperinnöstä säädetään perintökaaren (40/1965) 5 luvussa ja Ahvenanmaan maakunnan osalta Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 63 pykälässä. Ahvenanmaalla vakinaisesti asuneen henkilön perintö menee maakunnalle, pois lukien maakunnan ulkopuolinen omaisuus, joka menee valtiolle, ellei sitä tarvita kuolinpesän velkojen kattamiseen.[4]

Kun ilman perillisiä oleva henkilö kuolee ja hänellä on testamentti, on testamentti annettava tiedoksi Valtiokonttorille. Jos testamenttia ei ole, tehdään kuolemasta kirjallinen ilmoitus Valtiokonttoriin ja se valitsee kuolinpesälle pesänhoitajan.[5]

Valtiokonttorin tekemään omaisuuden luovuttamista koskevaan päätökseen haetaan muutosta hallinto-oikeudelta ja sen antamaan ratkaisuun korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan. Valtiolla on myös oikeus moittia perittävän tekemää testamenttia nostamalla kanne kuuden kuukauden kuluessa testamentista tiedon saatuaan.[6]

Vuonna 2009 Valtiokonttorille ilmoitettiin 570 henkilöstä, jotka olivat kuolleet ilman perillisiä. Heistä 343 henkilöltä löytyi testamentti. Kuolinpesistä 40 oli sellaisia, ettei niistä jäänyt omaisuutta jaettavaksi. Valtiolle tuli omaisuutta 154 pesästä yhteensä 19,8 miljoonaa euroa, josta kunnille luovutettiin 10,1 ja yksityisille 3,3 miljoonaa euroa. Valtiolla pysytettiin omaisuutta (rahaa, asuntoja, kiinteistöjä) yhteensä 6,4 miljoonan euron verran. 2000-luvulla on valtioneuvoston päätettäväksi vietyjä asioita ollut vuosittain 1–9 kappaletta.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marjos Rapola (toimittanut): Lakiasiain käsikirja, WSOY 1952, hakusana kruununperintö.
  2. Perintökaari, 5 luku. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Valtioneuvoston asetus valtion perintönä saaman omaisuuden luovuttamisesta.
  4. Ahvenanmaan itsehallintolaki. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Valtiokonttorin perintöasioiden pääsivu. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Perintökaari 5 luku ja 14 luku 5 §.
  7. Valtiokonttorin perintöasioiden tunnusluvut. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]