Valtakunnanruhtinas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valtakunnanruhtinas (saks. Reichsfürst) oli Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa aatelinen, jolla oli edustusoikeus valtiopäivillä. Noin vuodesta 1180 käytössä ollut nimitys koski alkuaan sekä ylempiä että alempia aatelisarvoja ja sekä maallisia että hengellisiä henkilöitä, kunhan heillä oli valtiopäiväedustus. Poikkeuksen tekivät vaaliruhtinaat, joilla oli valtiopäivillä oma osasto, vaaliruhtinaskollegio.

Vuodesta 1582 lähtien edustusoikeus ja valtakunnanruhtinaan käytössä ollut äänimäärä alkoi riippua siitä miten laajat alueet hänellä oli hallinnassaan. Etenkin 1648 tehdyn Westfalenin rauhan jälkeen keisari alkoi ylentää vaaliruhtinaiksi itävaltalaisia alempia aatelisia, jotta valtiopäivien katolisen ryhmän asema vahvistuisi. Tämän estämiseksi päätettiin 1653 ja 1654, että perinnöllinen valtiopäivien edustusoikeus edellytti maa-alueiden omistamista. Tähän sääntöön tehtiin kuitenkin joitakin harvalukuisia poikkeuksia. Keisarin annettua valtakunnanruhtinaan arvon myös monille ulkomaalaisille siitä muotoutui vähitellen pelkkä arvonimi.

Myös Napoleon I jakoi valtakunnanruhtinaan arvoja Ranskassa ja valtansa alle alistamissaan valtioissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iso tietosanakirja, Otava 1938