Valkotöyhtötamariini
| Valkotöyhtötamariini | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Kierteishäntäapinat Cebidae |
| Suku: | Tamariinit Saguinus |
| Laji: | oedipus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Saguinus oedipus |
|
 Valkotöyhtötamariinin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Valkotöyhtötamariini[2][3][4] (Saguinus oedipus), myös pinché[5], on eteläamerikkalainen äärimmäisen uhanalainen[1] kädellinen. Ne elävät Kolumbian sademetsissä 2–12 yksilön ryhminä. Yleensä vain yksi pariskunta ryhmässä lisääntyy. Muut ryhmän jäsenet ovat niiden jälkeläisiä. Valkotöyhtötamariineja on aiemmin kerätty lemmikeiksi ja niitä on myös käytetty laajalti eläinkokeissa. Ne lisääntyvät helposti myös tarhaoloissa, joten niiden maailmanlaajuisen suojeluohjelman kanta on elinvoimainen ja lähes tuhannen yksilön suuruinen. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajin uudeksi nimeksi töyhtötamariini[5].
Valkotöyhtötamariini kuuluu EEP-ohjelman lajeihin. EPP (European Endagered species Program) tarkoittaa eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaa, jossa lajista pidetään kantakirjaa ja sen lisääntymistä säädellään koordinaattorin antamien ohjeiden mukaan.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Savage, A. & Causado, J.: Saguinus oedipus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 253–255. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
- ↑ a b Korkeasaari: Valkotöyhtötamariini (archive.org)
- ↑ Luonnontieteellinen keskusmuseo: Hatikan nimistöhaku 2006 Luettu 11.10.2010
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 10.10.2010.
