Tämä on lupaava artikkeli.

Valkoposkisaukko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valkoposkisaukko
Koiraspuolinen valkoposkisaukko.
Koiraspuolinen valkoposkisaukko.
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Alaheimo: Saukot Lutrinae
Suku: Afrikansaukot Aonyx
Laji: capensis
Kaksiosainen nimi

Aonyx capensis
(Schinz, 1821)

Valkoposkisaukon levinneisyysalue, jos A. c. congicus -alalaji lasketaan omaksi lajikseen.
Valkoposkisaukon levinneisyysalue, jos A. c. congicus -alalaji lasketaan omaksi lajikseen.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Valkoposkisaukko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkoposkisaukko Commonsissa

Valkoposkisaukko eli ravustajasaukko (Aonyx capensis) on saukkoihin kuuluva näätäeläin. Se on suurin vanhan maailman saukoista, ja sen vartalon pituus on noin 80 senttimetriä ja paino 10–22 kilogrammaa. Lajin tiheä ja kiiltävä turkki on pääosin tummanruskea, mutta siinä on valkoinen alue ylähuulessa, naaman sivuilla, kaulassa, kurkussa ja vatsassa. Sitä tavataan laajalla alueella Afrikassa Senegalista ja Etiopiasta Etelä-Afrikkaan asti. Se on erityisesti makeiden vesien laji, mutta jotkin populaatiot elävät meressä.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoposkisaukko on suurin Afro-Euraasian saukkolajeista ja kokonaisuudessa kolmanneksi suurin saukko. Vartalon pituus ilman häntää on 76,2–88,0 senttimetriä ja hännän pituus 46,5–51,5 senttimetriä. Paino on 10–22 kilogrammaa, ja koiraat ovat hieman naaraita painavampia ja pidempiä.[2] Pää on etenkin takaa leveä, ja se kapenee lyhyttä kuonoa kohti mennessä. Korvat ovat pienet.[3]

Valkoposkisaukon tiheä ja kiiltävä turkki on tummanruskea,[2] mutta siinä on luonteenpiirteistä valkoista väritystä ylähuulessa, naaman sivulla, kaulassa, kurkussa, vatsassa ja korvien sivuilla.[3] Turkissa on kahdenlaisia karvoja: peitinkarva on 25 millimetriä pitkää ja aluskarva on valkoista tai luonnonvalkoista ja noin 10 millimetriä pitkää sekä kiharaista. Lajin poskissa, leuassa ja kulmakarvoissa on pitkiä karvoja, joita se käyttää saaliin tunnistamiseen sameissa vesissä. Valkoposkisaukot ovat lähes kynnettömiä, niillä on vain pienet kynnet takajalkojen 2., 3. ja 4. varpaassa. Takajaloissa on osittainen räpylä, joka on pienin kaikista saukkolajien räpylöistä. Näppärissä etutassuissa on tarttumapeukalo, ja kämmenissä ja sormissa on karkeaa ihoa, joka auttaa saaliin kiinnipitämisestä.[2]

Valkoposkisaukkojen aivokoppa on leveä ja litistynyt. Aivot ovat kalloon verrettuna suuret. Lajilla on suuret poskihampaat, jotka ovat erikoistuneet murskaamaan äyriäisiä ja kalojen kalloja. Poskihampaiden muoto vaihtelee asuinpaikan mukaan.[2] Yläkulmahampaat ovat suuret ja terävät.[3] Valkoposkisaukoilla on anaalirauhaset, joita se käyttää hajujen merkitsemiseen.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoposkisaukko on laajimmalle levinnyt afrikkalainen saukko. Sen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Länsi-Afrikan Senegalista ja Malista Sudaniin ja Etiopiaan. Etelässä se on levinnyt aina Etelä-Afrikan Länsi-Kapin alueelle saakka. Sitä ei kuitenkaan tavata Kongojoen valuma-alueelta.[1]

Valkoposkisaukot ovat vesieläimiä, ja ne asuvat pysyvien ja kausittaisten virtojen lähettyvillä. Jotkut populaatiot elävät myös merellisissä ympäristöissä, mutta tällöin lähettyvillä pitää olla saatavilla myös makeaa vettä.[2] Meriympäristössä valkoposkisaukot suosivat kivisiä rantoja, mutta muualla niitä löytyy monipuolisesti useista erilaisista elinympäristöistä. Lajia on tavattu muun muassa estuaareista, mangroveilta ja jopa aavikkoympäristöistä Doring- ja Fishjoista. Niitä elää lisäksi Karoon kausittaisissa joissa ja Etiopiassa jopa 3 000 metrin korkeudesta. Lajia tavataan myös kaupungeista, ja ne voivat elää pahastikin saastuneissa tai rehevöityneissä joissa.[1]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoposkisaukot ovat yksineläjiä, mutta joskus niitä näkee noin 4–6 yksilön ryhmissä, joissa on 2–3 täyskasvuista ja 2–3 nuorta yksilöä. Suurempia klaaneja näkyy joskus ruokailemassa yhdessä. Laji on aktiivisimmillaan hämärän aikaan. Päivät se nukkuu onkaloissa tai pesissä. Lähes puolet pesistä ovat luonnollisia muodostumia, mutta toinen puolisko niistä on saukkojen pehmeään materiaaliin kaivamia. Hereilläoloaikansa valkoposkisaukot käyttävät pääosin uimiseen, metsästämiseen, syömiseen, leikkimiseen tai auringossa loikoiluun. Uidessaan ne käyttävät takajalkoja ja häntää propulsion aikaansaamiseksi, ja häntä toimii samalla peräsimenä. Maalla valkoposkisaukot liikkuvat joskus jopa seitsemän kilometriä vesiväylien välillä. Ne joko kävelevät hitaasti tai liikkuvat hylkeiden tapaan.[2]

Valkoposkisaukkojen ruokavalio koostuu makeissa vesissä lähinnä Potamonautes-suvun ravuista. Ne syövät kuitenkin myös Xenopus-suvun sammakoita, hyönteisiä ja useita kalalajeja. Merellisissä ympäristöissä ruokavalio koostuu pääosin kalasta, mutta meressä elävät yksilöt syövät myös rapuja, Jasus lalandii -langustilajia ja merikorvia. Valkoposkisaukot metsästävät pääosin matalissa, noin 1,5 metriä syvissä vesissä. Saukko laskee ensin päänsä veden alle ja etsii saalista samalla, kun tunnustelee maata kivien alta etujaloillaan. Sen jälkeen saukko ottaa saaliinsa etujalkoihinsa ja tuo sen pinnalle syötäväksi. Pienet ravut laji syö kohtisuorassa vedenpintaan nähden, mutta suuremmat ravut se syö selällään, jotta se pystyy nappaamaan suusta tippuvat saaliin osat. Valkoposkisaukot tekevät myös sukelluksia kalojen pyydystämiseksi. Yksi sukellus kestää keskimäärin 18 sekuntia. Pienet kalat se syö vedessä, mutta isommat kalat se tuo rantaveteen tai rannalle. Syönnin jälkeen saukot puhdistavat naamansa etujaloillansa. Saalistuksen jälkeen saukkoyksilöt saattavat nousta vedestä kuivattelemaan. Ne kuivattavat itsensä pyörimällä tai hankaamalla vartaloaan ruohoa, kiviä tai hiekkaa vasten ja lisäksi loikoilemalla auringossa. Nuoret yksilöt käyttävät merkittävän osan ajastaan leikkimiseen. Niiden on nähty leikkitappelevan, liukuvan kivillä tai leikkivän ruoalla.[2]

Valkoposkisaukkojen lisääntymisestä tiedetään melko vähän. Lisääntyminen tapahtuu kuivanakautena, jonka ajankohta vaihtelee sijainnin mukaan. Poikiminen tapahtuu puolestaan sadekauden alussa, ja tiineysaika kestää noin 63 päivää. Poikasia on yhdestä kolmeen, mutta vankeudessa elävät naaraat ovat synnyttäneet jopa viisi poikasta. Vastasyntyneet yksilöt painavat 200 grammaa, ja kaksiviikkoisina ne painavat jo yli 1 400 grammaa. Poikaset lähtevät pesästä 16–30 päivän ikäisenä, ja sukukypsiksi ne tulevat noin vuoden vanhoina.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kowalsky, Daniel: Aonyx capensis Animal Diversity Web. Regents of the University of Michigan. Viitattu 15.11.2014. (englanniksi)
  • Mammals of Africa. London: Bloomsbury Publishing, 2013. ISBN 978-1-4081-2251-8. Google-kirjat (viitattu 15.11.2014).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jacques, H., Reed-Smith, J. & Somers, M.J.: Aonyx capensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.6.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Kowalsky.
  3. a b c Mammals of Africa, s. 104.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]