Valkoluomikerttuli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valkoluomikerttuli
Naaras
Naaras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kerttulit Parulidae
Suku: Naamiokerttulit Geothlypis
Laji: tolmiei
Kaksiosainen nimi

Geothlypis tolmiei
(J.K.Townsend, 1839)

Synonyymit

Oporornis tolmiei

Alalajit [2]
  • G. t. monticola
  • G. t. tolmiei
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Valkoluomikerttuli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkoluomikerttuli Commonsissa

Valkoluomikerttuli (Geothlypis tolmiei) on Yhdysvaltain ja Kanadan länsiosissa sekä Meksikossa elävä kerttuleihin kuuluva varpuslintu. Laji on nimetty William Fraser Tolmien kunniaksi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiras ja naaras

Kooltaan valkoluomikerttuli on noin 10–15 cm. Koiraan selkä, siivet ja pyrstö, lukuun ottamatta keltaista alapuolta, ovat väriltään oliivin vihreät. Pää, kaula ja kurkku ovat mustat. Silmiä ympäröi leveä katkennut rengas. Vaysa on keltainen. Naaraan pää ja kaula ovat väriltään oliivinvihreät. Silmiä ympäröivät ylä- ja alapuolilta valkeat kaaret. Nuoret yksilöt muistuttavat naarasta, mutta voivat olla väriltään vaaleampia. Valkoluomikerttulin koivet ovat vaaleanpunertavat. Laji muistuttaa rämekerttulia (Oporonis agilis) ja korpikerttulia (Oporornis philadelphia), mutta eroaa näistä valkoisen silmänympäryksensä perusteella, joka puuttuu näiltä lajeilta tai on epätäydellisempi kuin valkoluomikerttuleilla.[3] Valkoluomikerttuli muistuttaa kuitenkin niin paljon räme- ja korpikerttulia, että niiden arvellaan jakautuneen omiksi lajeikseen yhteisestä kantamuodosta viimeisimmän jääkauden lämpimimpinä interglasiaalisina kausina, joiden jälkeen metsäalueet joutuivat jälleen jäämassoilla eristetyiksi. [4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoluomikerttulit pesivät kalliovuorilta Tyynenmeren rannoille ja pohjois-etelä-suunnassa aina Yukonista keskiseen Meksikoon. Lajia tavataan havu-, lehti- ja sekametsistä sekä tiheiköistä rannikoilta aina 3 000 metrin korkeuteen saakka. Talveksi laji muuttaa Keski-Amerikkaan. [3]

Ravinto ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintonaan valkoluomikerttulit käyttävät hyönteisiä. Niitä ne etsivät yleensä maasta tai pensaiden lehtien seasta. [3]

Laji rakentaa kuppimaisen pesänsä kuivista puun oksista ja muista kasvinosista. Lopuksi pesä viimeistellään hienommilla kasvikuiduilla. [5]. Naaras munii yleensä kahdesta kuuteen vaihtelevasti kuvioitua kermanvalkeaa munaa. [3] Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon hautomisen jälkeen ja poistuvat pesästä noin yhdeksän päivän kuuluttua kuoriutumisestaan. Nuorten lintujen vanhemmat kuitenkin huolehtivat jälkeläisistään vielä kunnes ne ovat tarpeeksi vanhoja itsenäistyäkseen. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Geothlypis tolmiei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.12.2013. (englanniksi)
  2. Oporornis tolmiei itis.gov. Viitattu 21.1.2009.
  3. a b c d MacGillivray's Warbler All About Birds. Cornell Laboratory of Ornithology. Viitattu 21.1.2009. (englanniksi)
  4. Brian E. Small: MacGillivray's Warbler enature.com. Viitattu 21.1.2009. (englanniksi)
  5. a b MacGillivray's Warbler Utah Division of Wildlife Resources. Viitattu 21.1.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]