Valkokarhunköynnös

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valkokarhunköynnös
Calystegia sepium - tara-seatapp.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophytina
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Solanales
Heimo: Kiertokasvit Convolvulaceae
Suku: Karhunköynnökset Calystegia
Lajiryhmä: Karhunköynnösryhmä
Laji: sepium
Kaksiosainen nimi

Calystegia sepium
(L.) R.Br.[2]

Synonyymit
  • Convolvulus sepium L.
  • Calystegia sepium ssp. sepium
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Valkokarhunköynnös Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkokarhunköynnös Commonsissa

Valkokarhunköynnös (Calystegia sepium, syn. Convolvulus sepium suppilokiertojen suvussa[3]) on kiertokasveihin kuuluva monivuotinen köynnöstävä ruoho. Laji on tunnettu myös nimillä karhunköynnös ja isokierto. Nykyinen valkokarhunköynnöksen laji vastaa taksonomisesti karhunköynnöksen nimialalajia sepium.[3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkokarhunköynnös on jopa kolmemetriseksi kasvava ruohovartinen köynnös. Lehdet ovat isot ja herttamaiset. Varsi ja lehtiruodit ovat kaljuja. Kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa muutaman senttimetrin mittaisten perien päissä. Teriöt ovat suuret, 3–5 senttimetriä leveät, suppilomaiset ja väriltään valkoiset. Kukkien väritys saattaa olla myös punertava, vaikka vaaleanpunakukkaiset kasvit kuuluvat yleensä muihin karhunköynnöksiin. Valkokarhunköynnöksen hedelmänä on kota. Valkokarhunköynnös muistuttaa myös lähisukuista peltokiertoa (Convolvulus arvensis), mutta on sitä selvästi suurempi.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa valkokarhunköynnös kasvaa mahdollisesti alkuperäisenä harvinaisena etelärannikon merenrannoilla muun muassa pensaikoissa ja levävalleilla. Valkokarhunköynnös on Suomessa myös koristekasvina viljelty ja sitä tavataan usein viljelykarkulaisena puutarhoissa, joutomailla, asutuksen lähellä pensaikoissa ja kaatopaikoilla. Se on uustulokkaana melko laajalle levinnyt Etelä-Suomessa ja paikoin Keski-Suomessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 484. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maiz-Tome, L.: Calystegia sepium IUCN Red List of Threatened Species. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.9.2016. (englanniksi)
  2. Plants of the World Online: Calystegia sepium (englanniksi) Viitattu 30.1.2020.
  3. a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 95)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]