Valkojalava
| Valkojalava | |
|---|---|
 Yksittäispuu Brattle Brook -puistossa, Massachusetissa, Yhdysvalloissa |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Jalavakasvit Ulmaceae[2] |
| Suku: | Jalavat Ulmus |
| Laji: | americana Carl Linnaeus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ulmus americana |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Valkojalavan luontainen levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Valkojalava (Ulmus americana L.), joskus myös amerikanjalava, on jalavakasvien (Ulmaceae) heimoon kuuluva lehtipuu, joka on luonnonvarainen Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosissa. Aikaisemmin laji oli yleinen puisto- ja katupuu Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta 1900-luvulta lähtien se on kärsinyt vakavasti hollanninjalavantaudista, minkä seurauksena lajin kanta on paikoin voimakkaasti vähentynyt.[3][4]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkojalava on kookas, nopeasti kasvava lehtipuu, joka voi muodostaa leveän, suppilon- tai sateenvarjomuotoisen latvuksen. Yleinen kasvukorkeus avoimessa maastossa on 20–35 metriä, ja se kasvaa joskus suuremmaksikin. Rungon halkaisija voi kasvaa kookkaaksi useiden vuosikymmenten kuluessa. Lehdet ovat vuorottaisia, soikeita ja epäsymmetrisen tyven omaavia sekä kaksihampaisia. Kukat ovat pieniä ja tuulipölytteisiä; siemenet kehittyvät pyöreähköiksi siipipähkinöiksi.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji on alkuperäinen Kanadan Nova Scotiasta länteen Albertaan ja Montanaan sekä etelään Floridaan ja Texasiin asti. Valkojalava viihtyy erityisesti jokilaaksoissa, tulvatasangoilla, rannoilla ja kosteilla rehevillä mailla, mutta sitä esiintyy myös kuivempien maiden reunoilla. Laji on kylmänkestävä ja sietää ankaraa talvista pakkasta.[5]
Ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkojalava on merkittävä laji rantaniityillä ja tulvatasangoilla. Se vaikuttaa maan rakenteeseen, varjostukseen ja sekä muihin lajeihin sekä tarjoaa ravintoa ja lisääntymispaikkoja monille hyönteisille ja linnuille. Jalavan lehtiä hyödyntävät useat perhosten ja yökkösten toukat.[6]
Taudit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merkittävin valkojalavan uhka on Ophiostoma-sienten aiheuttama hollanninjalavatauti, joka levisi laajasti 1900-luvulla ja tappoi suuria määriä jalavia. Tauti leviää kaarnakuoriaisten välityksellä ja infektoituneilla oksilla. Epidemiat ovat muuttaneet kaupunki- ja maisemarakennetta, joissa jalavia oli aiemmin runsaasti.[7]
Suojelu ja jalostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalavien palautus- ja jalostusohjelmat pyrkivät löytämään ja lisäämään tautiresistenttejä yksilöitä sekä kehittämään kestävämpiä istutuskantoja. IUCN on arvioinut lajin uhanalaiseksi sen pitkän aikavälin taantumisen vuoksi.[8][9]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkojalavan puu on sitkeää ja kestävää, mutta vaikeasti työstettävää. Sitä on käytetty muun muassa taivuttamista vaativien puutarvikkeiden, työkalujen ja tynnyrinvanteiden valmistukseen. Maisemapuuna valkojalava on ollut arvostettu erityisesti Yhdysvaltojen kaupungeissa.[4]
Kulttuurinen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkojalava on ollut merkittävä Yhdysvalloissa, esimerkiksi Massachusettsin osavaltion puuna. Monilla historiallisilla paikoilla oli ennen laajoja jalavakujia, kuten Central Parkissa New Yorkissa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stritch, L., Rivers, M.C. & Barstow, M.: {{{taksoni}}} IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-1. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Ulmaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 31.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Ulmus americana – Plant Profile U.S. Department of Agriculture. Viitattu 23.9.2025.
- ↑ a b c Ulmus americana Plant Finder Missouri Botanical Garden. Viitattu 23.9.2025.
- ↑ Ulmus americana – Species profile U.S. Forest Service. Viitattu 23.9.2025.
- ↑ Marks, C.O. ym.: The ecological role of American elm (Ulmus americana L.) in floodplain forests 2017. USDA Forest Service. Viitattu 23.9.2025.
- ↑ a b American elm Morton Arboretum. Viitattu 23.9.2025.
- ↑ The threat of extinction to America’s tree species 13.10.2022. U.S. Forest Service blog. Viitattu 23.9.2025.
- ↑ Ulmus americana Global status G4 NatureServe Explorer. Viitattu 23.9.2025.