Valkoinen vallankumous

Šaahi tervehtii kansaa – kuva mainostaa valkoista vallankumousta ​​askeleena kohti modernisaatiota, valokuva vuodelta 1963.

Valkoinen vallankumous (pers. ‏انقلاب سفید‎, Enqelāb-e Sefid) oli joukko länsimaalaisia uudistuksia Iranin keisarikunnassa šaahi Mohammad Reza Pahlavin johdolla. Šaahi aloitti reformit 26. tammikuuta 1963 ja ne kesti Iranin vallankumoukseen asti eli vuoteen 1979. Valkoisen vallankumouksen reformeihin kuului naisten äänioikeus, maareformeja, korruption kitkeminen ja monta muuta uudistusta. Se paransi myös Iranin taloutta ja suhteita länteen.

Lopullisena pitkän aikavälin tavoitteena oli muuttaa Iran maailmanlaajuiseksi taloudelliseksi ja teolliseksi voimamaaksi. Šaahi toimeenpani taloudellisia uudistuksia, kuten työntekijöiden voitonjakoa, ja aloitti massiivisia valtion rahoittamia raskaan teollisuuden hankkeita sekä metsien ja laidunmaiden kansallistamista. Tärkeimmät olivat kuitenkin maareformiohjelmat, joissa Iranin perinteinen maa-eliitti menetti suuren osan vaikutusvallastaan ​​ja vallastaan.

Sosiaalisesti vallankumous antoi naisille enemmän oikeuksia. Keskushallitus antoi rahaa koulutukseen erityisesti maaseudulla. Perustettiin Lukutaitojoukot, jonka avulla nuoret miehet pystyivät suorittamaan pakollisen asepalveluksen työskentelemällä maaseudulla lukutaidon opettajina.

Ohjelma tapahtui keskellä käännekohtaa Iranin valtion kehityksessä. Pahlavin hallinto oli edistänyt teollista uudistumista. Laajennettu perhe, perinteinen tukijärjestelmä iranilaisessa kulttuurissa, heikkeni, kun yhä useammat nuoret iranilaiset tunkeutuivat maan suurimpiin kaupunkeihin, kaukana kotoa ja etsimään työtä, vain korkeiden hintojen, eristyneisyyden ja huonojen elinolojen vuoksi.

Valkoinen vallankumous sai monenlaista palautetta. Osa kansasta piti sitä hyvänä asiana joka suurentaisi Iranin valtaa maailmalla. Toisaalta, uudistusten agressiivisuus jätti monet epävarmoiksi. Monet šiiajohtajat kritisoivat vallankumousta ja katsoivat, että naisia ​​koskevat uudistukset olivat islamilaisten arvojen vastaisia.

Vielä tärkeämpää on, että uudistukset murskasivat perinteiset papiston vallan perustat. Tämän luokan merkittävin kriitikko oli Ruhollah Khomeini, jonka ideat papiston hallinnosta ja hallituksen toisinajattelijoiden verkostosta helpotti myöhemmin šaahin kaatumisen alkua vuoden 1979 vallankumouksessa, joka päätti Valkoisen vallankumouksen.