Valkohuulitarhakotilo
| Valkohuulitarhakotilo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen [2] |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Heimo: | Tarhakotilot Helicidae |
| Suku: | Cepaea |
| Laji: | hortensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cepaea hortensis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Valkohuulitarhakotilo (Cepaea hortensis) on tarhakotiloihin kuuluva kotilolaji. Se on korkeudeltaan 1,2–1,5 senttimetriä ja leveydeltään 1,8–2,0 senttimetriä.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkohuulitarhakotiloita on muutamia värimuotoja. Joissakin värimuodoissa kuori on yksivärisen keltainen ja toisissa taas pohjalla on 1–5 ruskeaa juovaa. Suomessa tavallisin värimuoto on viisijuovainen.
Lähisukulaisen mustahuulitarhakotilon tunnistaa mustasta huulesta. Niiden väritys on muuten samanlainen kun valkohuulitarhakotilolla. Lisäksi mustahuulitarhakotilo on hiukan suurempi kuin valkohuulitarhakotilo.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkohuulitarhakotilo elää Suomen etelä- ja lounaisosan rehevissä lehdoissa ja puutarhoissa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravintona tämä laji käyttää kasvien vihreitä sekä lakastuneita osia. Valkohuulitarhakotilo pitää esimerkiksi nokkosten lehdistä, sillä nokkosen lehtien polttavat rauhaset eivät satuta kotiloita.
Saalistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myyrät ja linnut, etenkin rastaat, syövät halukkaasti kotiloita.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Neubert, E.: Cepaea hortensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Pedro Cardoso: Valkotarhakotilo – Cepaea hortensis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Nordsieck, R.: Banded Snails (Cepaea Held 1838) Weichtiere.at. Arkistoitu 18.11.2009. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)