Valkiaissaarenrahka
Valkiaissaarenrahka on Kurjenrahkan kansallispuistossa, Varsinais-Suomessa sijaitseva suoalue. Se sijaitsee Pöytyän kunnassa, Savojärven ja seututie 204n itäpuolella, noin 12 kilometrin etäisyydellä Pöytyän Riihikoskelta.
Yleiskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkiaissaarenrahka on avo-osaansa lukuun ottamatta kokonaan ojitettu. Itäinen avo-osa on kuitenkin säilynyt suhteellisen luonnontilaisena. Suolla on myös tehty 2000-vuosikymmenellä ennallistamistoimia, kun alueen metsäojia on tukittu ja puita on joko raivattu tai kaulattu lahopuun lisäämiseksi. Yhteensä ennallistamistoimia on tehty 75 hehtaarilla.[1][2] Suon etelälaitaa pitkin kulkee Kuhankuonon retkeilyreitistön Haukkavuoren reitti -niminen polku ja suon kaakkoislaidalla Korppisaaressa on polun ohessa tulentekopaikka sekä pysäköintialue. Suon kaakkoiskulmalla on myös muutamia allikoita.[3][4] Suolle johtaa lisäksi kaksi tietä: pohjoisesta tuleva Kaitoonmäen metsäautotie ja eteläkaakosta tuleva Kärrinpaltan metsäautotie. Länsilaidaltaan suo on yhteydessä kansallispuistoon kuuluvaan Lammenrahkaan ja itäpuoleltaan puistoon kuulumattomaan, kokonaan ojitettuun Kärmerahkaan. Muilta suunnilta suo rajoittuu kallioihin ja moreeniharjanteisiin sekä pieneltä osin myös peltoihin. Suo viettää lounaaseen ja on kokonaispinta-alaltaan noin 270 hehtaarin laajuinen.[2]
Suotyypit ja maalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkiaissaarenrahkan vallitseva suotyyppi ovat erilaiset rämeet. Niistä yleisimpiä ovat tupasvilla-, isovarpu- ja rahkarämeet. Erilaisista nevoista suolla on eniten lyhytkorsi- ja silmäkenevoja, joita on pääasiassa suon kaakkoisosassa. Suon ojitettujen alueiden suotyypit eivät ole säilyneet alkuperäisen kaltaisina, vaan ne ovat ojitustiheyden, -ajankohdan ja ravinteisuuden mukaan muuttuneet erilaisiksi muuntumatyypeiksi. Keskimäärin suolla on turvetta 3,8 metrin paksuudelta, mutta paksuimmillaan turvekerros yltää 4,8 metriin. Suon pohjamaalaji on moreeni, mutta alueen keskiosalla sen korvaa liejusavi.[2] Ennen suon suojelua tehdyssä Geologian tutkimuskeskuksen kartoituksissa Valkiaissaarenrahka todettiin myös soveltuvan teolliseen kasvuturvetuotantoon sekä osin myös polttoturpeen tuotantoon.[5]
Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkiaissaarenrahkan eläimistöön kuuluu muun muassa riekko, joka on Varsinais-Suomessa harvinainen.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helmer Tuittila: Pöytyän turvevarat - Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Raportti P 13.4/83/120. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, 1983. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eeva Suojanen: Ennallistettavaa aluetta 75 hehtaaria - Kurjenrahkan kansallispuistoa palautetaan luonnontilaan. Turun Sanomat, 19.3.2005. Artikkelin verkkoversio. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Tuittila Pöytyän turvevarat, s. 13–18
- ↑ Kuhankuonon retkeilyreitistö - reitit ja opasteet Kuhankuonon retkeilyreitistö- ja virkistysalueyhdistys ry. Viitattu 22.8.2010.
- ↑ Lammenrahka (Haku koordinaateilla) Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 4.9.2010.
- ↑ Tuittila Pöytyän turvevarat, s. 90–95
- ↑ Naturan karsiminen vaarantaa suotuisan suojelun tason (Lehdistötiedote) Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri. Arkistoitu 19.9.2006. Viitattu 9.9.2010.