Valeri Ševtšuk
| Valeri Ševtšuk Валерій Шевчук |
|
|---|---|
 Valeri Ševtšuk 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1939 Žytomyr, Ukrainan SNT |
| Ammatti | kirjailija, kirjallisuustieteilijä |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ukraina |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Valeri Ševtšuk, ukr. Валерій Шевчук, (s. 20. elokuuta 1939 Žytomyr, Ukrainan SNT) on ukrainalainen kirjailija ja kirjallisuudentutkija. Ševtšuk on 60-lukulaisten (šistdesjatnyky) sukupolven merkittävimpiä edustajia.[1]
Ševtšuk julkaisi ensimmäisen novellinsa 1961 ja aloitti silloin myös kirjallisuuskriitikkona artikkelilla Stepan Vasyltšenkosta. Hän valmistui 1963 Kiovan yliopistosta ja työskenteli jonkin aikaa sanomalehti Moloda hvardian kirjeenvaihtajana. Murmanskissa suorittamansa asepalveluksen jälkeen hän palasi Ukrainaan ja jatkoi kirjoittamista.[1]
Ševtšuk aloitti novellikokoelmalla Sered tyžnja (1967, 'Viikkojen kuluessa'), romaanin Naberežna, 12 (1968 'Naberežnakatu 12') joka ilmestyi yhdessä pienoisromaanin Seredohrestja ('Leikkauspiste') kanssa, lyhytproosakokoelman Vetšir svjatoi oseny (1969, 'Pyhän syksyn ilta'). Hän käsitteli niissä ajankohtaisia aiheita psykologisen realismin tyyliin. Virallinen taho moitti tekstejä henkilöiden liiallisesta "mikroanalyysistä", mutta häntä on pidettiin yhtenä aikansa nuorten prosaistien lahjakkaimmista. Ulkoukrainalaiset kirjallisuudentutkijat kuitenkin arvostivat häntä, ja kertomuksia julkaistiin lännessä.[1]
Ševtšuk siirtyi 1968 kirjoittamaan historiallisista aiheista ja kehitti oman version maagisesta realismista, joka on sukua perinteiselle ukrainalaiselle arvoitukselliselle proosalle (hymerna proza), joskin täysin itsenäistä. Ševtšuk sai kuitenkin julkaistuksi vuonna 1968 kirjoittamansa kertomuksen Panna sotnykivna ('Kapteenin tytär') vasta 1980-luvun alussa romaaniballadissa Dim na hori (1983 'Talon mäen päällä'). A. Stepanenko ohjasi siihen perustuvan lyhytelokuvan Misjats u povni (1989 'Täysikuu').[1]
Toisinajattelijoiden vaientamisen aikaan 1960-luvulla ja etenkin vuonna 1972 tehtyjen älymystön joukkopidätysten jälkeen Ševtšuk joutui julkaisukieltoon. Hän ei, toisin kuin jotkut 60-lukulaiset, suostunut taipumaan puolueen vaatimuksiin ja vaikeni 1970-luvun lopulle. Hän myös piti yllä yhteyksiä vankilaan joutuneisiin toisinajattelijoihin, kuten vuonna 1965 pidätettyyn veljeensä Anatoli Ševtšukiin, ja kävi vankileireillä Siperiassa. Kun tilanne Ukrainassa alkoi hiukan helpottua 1970-luvun lopulla, Ševtšuk julkaisi novellikokoelmia. Niiden tyyli oli samaa psykologista realismia, joka oli hänen tyylinsä 1960-luvulla.[1]
Ševtšukin merkittävimpiin kuuluva teos, romaani Dim na hori, ilmestyi 1983. Se koostuu kahdesta osasta. Toinen on toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuva fantasiamainen kertomus. Toinen koostuu maagisista kertomuksista, joiden tapahtumat sijoittuvat 1500-1700-lukujen kasakka-aikaan. Niissä on vaikutteita ukrainalaisen barokkiajan korkeakulttuurin esteettisestä perinteestä. Yhden kertomuksen perusteella on 1992 valmistunut elokuva Holos travy ('Ruohon ääni'), jonka on ohjannut Natalija Motuzko.[1]
Ševtšukin toinen tärkeä proosateos on 1986 ilmestynyt Try lystky za viknom ('Kolme lehteä ikkunan takana'). Kolmiosaisessa romaanissa hän käsittelee Ukrainan maallistumista ja älymystön henkistä rappiota. Teos sai Taras Ševtšenkon palkinnon 1988. Romaanin yhteen osaan perustuu Natalija Motuzkon 1991 ohjaama elokuva Dyvo v kraiu zabuttia ('Ihana tapaus unohduksen maassa'). Seuraavaksi ilmestyi jälleen maagista realismia edustava pienoisromaanikokoelma Ptakhy z nevydymoho ostrova (1989, 'Lintuja näkymättömältä saarelta'). Hän julkaisi lyhytproosakokoelmia sitten läpi koko 1980-luvun.[1]
Ukrainan itsenäistyttyä Ševtšuk jatkoi kirjoittamista sekä tutkijana että kirjailijana. Vuonna 2006 ilmestyi kokoelma näytelmiä Dramaturhija. Hän on kääntänyt vanhaa ukrainankielistä kirjallisuutta nykykielelle, muun muassa Hryhori Skovorodan runoja.[1]
Tutkijana Ševtšuk on kirjoittanut kaksiosaisen tutkimuksen Ukrainan renessanssi- ja barokkiajan runoilijoista, monografian Hryhori Skovorodasta, tutkimuksen Ukrainan kasakkavaltion synnystä ja kirjan 1960-luvun toisinajattelijaliikkeestä. Hänen omaelämäkertansa ilmestyi 2003.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valeri Ševtšuk Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
