Vakuutusyhtiö Karjalan pääkonttori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vakuutusyhtiö Karjalan pääkonttori
Karjalan pääkonttori jatkosodan aikana.
Karjalan pääkonttori jatkosodan aikana.
Osoite Leningradskoje šosse 7 (ent. Kannaksenkatu)
Sijainti Venäjä Viipuri
Koordinaatit 60.710831°N, 28.754112°E
Rakennustyyppi liike- ja asuintalo
Valmistumisvuosi 1943
Suunnittelija Olli Pöyry
Rakennuttaja Vakuutusosakeyhtiö Karjala ja Tapaturmavakuutusosakeyhtiö Ilmarinen
Urakoitsija Rakennusliike Pyramid Oy
Julkisivumateriaali rapattu tiili
Korkeus 40,5
Kerrosluku 11
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Vakuutusyhtiö Karjalan pääkonttori (myös Karjala-Ilmarisen talo, ven. Дом страхового общества "Карьяла") on Viipurissa sijaitseva vuonna 1943 valmistunut 11-kerroksinen rakennus, joka on korkeudeltaan 40,5 metriä. Se oli valmistuessaan Suomen korkein asuintalo. Rakennuttajina toimivat Vakuutusosakeyhtiö Karjala sekä tämän tytäryhtiö Ilmarinen. Myös ”Viipurin pilvenpiirtäjäksi” kutsutun funkistyylisen talon on suunnitellut arkkitehti Olli Pöyry.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin vuokratiloissa toimineet viipurilaiset vakuutusyhtiöt Karjala ja Ilmarinen alkoivat suunnittelemaan oman toimitalon rakentamista 1930-luvun jälkipuoliskolla. Toukokuussa 1938 yhtiöt hankkivat tontin Repolan kaupunginosasta ja järjestivät talon suunnittelusta arkkitehtikilpailun. Ehdotuksia tuli määräaikaan mennessä 27, joista voittajaksi valittiin Teknillisestä korkeakoulusta vuotta aikaisemmin valmistuneen oululaisen arkkitehdin Olli Pöyryn suunnitelma.[1]

Rakentaminen kolmion muotoiselle Kannaksenkadun (nyk. Leningradskoje šosse), Brahenkadun (nyk. Moskovskij prospekt) ja Myllymäenkadun (nyk. Školnaja ploštšad) rajaamalle tontille aloitettiin huhtikuussa 1939. Talon perustuksiin kätketyn perustamisasiakirjan oli laatinut viipurilainen kirjailija Viljo Kojo. Rakennustyöt kuitenkin keskeytyivät syksyllä talvisodan sytyttyä. Töitä päästiin jatkamaan jälleen jatkosodan aikana kesällä 1942, kun kaupunki vajaata vuotta aikaisemmin oli vallattu takaisin Neuvostoliitolta. Valmiiksi rakennus saatiin kesän 1943 aikana. Sen kokonaiskustannukset olivat 19,3 miljoonaa markkaa eli nykyrahassa noin 3,6 miljoonaa euroa.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Funkistyylinen rakennus käsittää 11 maanpäällistä ja kaksi kellarikerrosta. Kaksi ensimmäistä kerrosta tehtiin liike- ja toimistokäyttöön. Katutasossa toimi J. Heitto Oy:n kauppa ja talon rakennuttaneet vakuutusyhtiöt puolestaan sijoittuivat toiseen kerrokseen. Ensimmäisessä kerroksessa Brahenkadun puolella oli myös autotalleja.[2] Toimistotilojen jälkeen kahdeksan seuraavaa kerrosta oli asuntoja ja ylimpänä sijaitsi sisäänvedetty ullakkokerros. Kolmionmuotoiselle tontille rakennettu talo on myös itse pohjapiirustukseltaan saman mallinen. Erikoista rakennuksessa on lisäksi sen Brahenkadun puoleinen kaareva julkisivu.

Talon 40 huoneistoa olivat nykyaikaisesti varusteltuja, niihin kuului muun muassa sähköliesi ja jääkaappi. Suurimmissa huoneistoissa on myös parveke, takka sekä oma huone palvelijalle. Ylimmässä kerroksessa sijaitsivat rakennuksen yhteiset tilat, joita olivat sauna, pesutupa ja kuivaushuone. Lisäksi ullakkokerroksessa on kattoterassi, josta avautuu näköala yli koko kaupungin. Talo varustettiin kahdella hissillä ja loistokkuudesta kertoi myös rappukäytävissä materiaalina käytetty graniitti.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arkkitehtiesittely: Olli Pöyry Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 31.10.2014.
  2. a b Выборг. Дом страхового общества "Карьяла" Житие меломана-фетишиста, 21.8.2012. Viitattu 31.10.2014 (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]