Vain yksi voittaa
| Vain yksi voittaa | |
|---|---|
| Split Decisions | |
 |
|
| Ohjaaja | David Drury |
| Käsikirjoittaja | David Fallon |
| Tuottaja | Joe Wizan |
| Säveltäjä | Basil Poledouris |
| Kuvaaja | Tim Suhrstedt |
| Leikkaaja |
John W. Wheeler Jeff Freeman Thomas Stanford |
| Pääosat |
Gene Hackman Craig Sheffer Jeff Fahey John McLiam Jennifer Beals Eddie Velez Carmine Caridi James Tolkan |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Universal |
| Ensi-ilta | 1996 |
| Kesto | 95 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Vain yksi voittaa (Split Decisions) on nyrkkeilyelokuva vuodelta 1988. Rooleissa nähdään muun muassa Gene Hackman, Craig Sheffer ja Jeff Fahey.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eddie (Sheffer) ja Ray (Fahey) ovat veljekset jotka ovat käytännöllisesti katsoen syntyneet nyrkkeilykehään. Heidän isoisänsä (McLiam) oli myös nyrkkeilijä, kuten myös heidän isänsä Dan (Hackman) joka nyt valmentaa Eddiea rautaisin ottein. Dan tekee kaikkensa, jotta Eddie saavuttaisi sen, mitä hän itse ei. Eddie tekee isälleen mieliksi; jää amatöörinyrkkeilijäksi, tähtää olympialaisiin ja aloittaa opiskelun. Ray taas on jo vuosia sitten rikkonut välit isään, ryhtynyt ammattilaiseksi ja hypännyt mafian kelkkaan. Täten hän päätyi maailmaan jossa riittää nopeaa rahaa ja kauniita naisia mutta myös paljon epärehellistä ja likaista peliä. Siellä myös ihmishenki mitataan aina raa´asti rahassa; Ray nimittäin pakotetaan häviämään tuleva mestaruusottelunsa sillä hän on uskottu voittaja. Kun hän kieltäytyy, mestari murhaa hänet mafian avulla. McLiamin murtunut perhe ei voi tehdä kostoksi mitään, kunnes Eddie haastaa mestarin otteluun Danin ja vaarin valmentamana.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video-opas vuodelta 1994 sanoo Hackmanin vastaavan elokuvan ainoasta hyvästä roolityöstä ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä.[1] Hackmania kehuu myös Helsingin Sanomien Petri Immonen, mutta moittii elokuvan tarinaa ennalta arvattavaksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ Immonen, Petri: Gene Hackman tuo vähän ryhtiä nyrkkeilyelokuvaan, josta puuttuu persoonallinen ote. Helsingin Sanomat, 21.3.1990, s. 66. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vain yksi voittaa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Vain yksi voittaa Elonet.