Vahingonkorvausoikeus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Vahingonkorvaus
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vahingonkorvausoikeus on yksityisoikeuden osa, joka jakautuu sopimusperusteiseen ja sopimuksenulkoiseen vastuuseen. Vahingonkorvausoikeus on vahvasti yhteydessä rikosoikeuteen ja ennen vuotta 1974 vahingonkorvauksista säädettiinkin rikoslaissa.[1]

Vahingonkorvauslain pääperiaate ilmenee lain 2. luvun 1 §:stä: ”Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen --.”

Vahingonkorvauslakia sovelletaan ns. delikti- eli sopimuksenulkoiseen vastuuseen. Klassinen esimerkki deliktivastuusta on taloyhtiön vastuu vahingosta, joka syntyy jalankulkijan liukastuessa huonosti hiekoitetulla jalkakäytävällä. Deliktivastuun vastakohtana on sopimusvastuu, jota käsittelee oikeudenaloista sopimusoikeus. Tällöin vastuukysymykset on usein sovittu sopimusneuvottelujen yhteydessä.

Vahinkolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahingot voidaan jakaa seuraavasti:[2]

  • Henkilövahingot: kuten ruumiinvamma, sairaus tai eräät psyykkiset häiriöt.
  • Esinevahingot: irtaimen tai kiinteän esineen vaurioituminen tai tuhoutuminen
  • Varallisuusvahingot:
    • Henkilö- tai esinevahingosta seuraavat taloudelliset vahingot
    • Taloudelliset vahingot, jotka eivät ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon eli niin sanotut puhtaat varallisuusvahingot
  • Kolmannelle aiheutuneet vahingot, jotka ovat seurausta muiden osapuolten ensivahingosta. Nämä ovat erityisasemaan asetettuja varallisuusvahinkoja.

tai seuraavasti:

  • Aineelliset vahingot, kuten esineen vaurioituminen tai taloudellinen menetys
  • Aineettomat vahingot, kuten kipu ja särky sekä pysyvä tai tilapäinen haitta

Korvauskelpoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilö- ja esinevahingot ovat korvauskelpoisia ilman erityisedellytyksiä samoin kuin näistä vahingoista seuraavat taloudelliset vahingot, mutta ns. puhtaan varallisuusvahingon korvaaminen sopimuksenulkoisissa suhteissa edellyttää joko erityissäännöstä tai vahingonkorvauslain 5. luvun 1 §:n mukaisia perusteita[3], jolloin vahinko on korvauskelpoinen, kun vahinko on aiheutettu

  • rangaistavaksi säädetyllä teolla,
  • julkista valtaa käytettäessä tai
  • kun korvaamiseen on muissa tapauksissa erittäin painavia syitä.

Sopimukseen perustuvan korvausvastuun piiriin kuuluvat taloudelliset vahingot korvataan osapuolten sopimuksen ja sopimusoikeuden periaatteiden mukaisesti, ja niihin ei sovelleta vahingonkorvauslakia.


Vahingonkorvauksen suuruuden määrittämiseen liittyy käsite eduntasoitus. Se tarkoittaa, että vahingon määrästä vähennetään korvauksen saajalle vahingosta koitunut hyöty tai vahingolta säästyneen omaisuuden arvo.

Ankara vastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ankara vastuu

Joillakin aloilla on voimassa ns. ankara vastuu, joka aktualisoituu riippumatta siitä, onko vahingon aiheuttajan toiminta ollut tahallista, huolimatonta vai onko kyseessä ollut puhdas vahinko. Yleensä ankaran vastuun alaiselle vahingolle on tyypillistä, että vahingon aiheutumisen syytä on vaikea määrittää kiistattomasti tai olisi kohtuutonta vaatia vahingon kärsijää osoittamaan tahallisuus. Esimerkkejä tällaisista toimialoista ovat:

Myös valtiollisten toimijoiden rokotuskampanjan aiheuttamaan vahinkoon on korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä[4] sovellettu ankaran vastuun periaatetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sakari Melander: ”2.1 Rikosoikeus oikeudenalana”, Rikosoikeus 2010-luvulla, s. 4. Helsinki: FORUM IURIS, 2010. ISBN 978-952-10-5542-3.
  2. Hemmo: Vahingonkorvausoikeus, s. 149.
  3. Hemmo: Vahingonkorvausoikeus, s. 153.
  4. [1]