Vagharinvinttikoira
| Vagharinvinttikoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Intia |
| Määrä | harvinainen |
| Alkuperäinen käyttö | vartiointi |
| Nykyinen käyttö | vahti- ja metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Vaghari Dog, Vaghari, Segugio dell'India Centroccidentale a Pelo Corto |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 50-60 cm |
| Väritys | keltainen, ruskea, musta tai mustaruskea |
Vagharinvinttikoira on intialainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n tunnustusta.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on kookas ja muistuttaa ulkoisesti englanninvinttikoiraa[1][2] tai sileäkarvaista salukia[3]. Kuono on pitkänomainen ja korvat riippuvat (alaspäin kaartuvat).[1][2] Silmät ovat kirkkaat. Häntä kaartuu normaalisti selän ylle, mutta suoristuu metsästäessä. Säkäkorkeus on 50-60 cm.[2] Karvapeite on lyhyt, ohut ja kiiltävä; väriltään keltaisenruskea, ruskea, musta tai edellä mainittujen värien yhdistelmä.[1][2]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vagharinvinttikoira puolustaa vartioimaansa leiriä niin aggressiivisesti, että siellä vierailua pidetään vaarallisena.[1][2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saurashtrassa Gujaratin osavaltiossa elävä vaghari-paimentolaisheimo kasvattaa rotua. Sen tehtävä on vartioida leirejä tunkeilijoita vastaan, mutta sitä käytetään myös villisian, kauriin, sakaalin ja suden metsästykseen.[1][2] Toisinaan sillä metsästetään myös pienriistaa, kuten villikaniineja. Sillä on niin hyvä hajuaisti, että se sopii myös haavoittuneen eläimen jäljitykseen.[2] Toisinaan koirat harhautuvat laumassa metsästysretkille ilman omistajiaan, ja yhdessä ne kykenevät tappamaan jopa leopardin.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 623. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g h Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 288-289. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 114. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.