Vaarallinen juhannus
| Vaarallinen juhannus | |
|---|---|
| Farlig midsommar | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Tove Jansson |
| Kuvittaja | Tove Jansson |
| Kansitaiteilija | Tove Jansson |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | satu |
| Kustantaja | Schildts |
| Julkaistu | 1954 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Laila Järvinen |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1957 |
| Sivumäärä | 140 |
| ISBN | 951-0-19580-4 |
| Sarja: Muumit | |
| Edeltävä | Muumipapan urotyöt |
| Seuraava | Taikatalvi |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vaarallinen juhannus (ruots. Farlig midsommar) on Tove Janssonin kirjoittama ja kuvittama viides muumikirja, joka julkaistiin ensi kerran ruotsiksi vuonna 1954 ja suomeksi kolme vuotta myöhemmin.[1]
Maria Lindberg on ohjannut kirjan pohjalta animaatioelokuvan Muumi ja vaarallinen juhannus (2008).
Schildts julkaisi kirjan ruotsinkielisen alkuteoksen Farlig midsommar vuonna 1954. Suomeksi kirja ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 1957 nimellä Vaarallinen juhannus.[2] Vaarallinen juhannus on julkaistu vuonna 1988 suomeksi myös WSOY:n kustantamana äänikirjana, jonka lukijana toimi Tytti Paavolainen.[3]
Teos on käännetty monelle muullekin kielelle, kuten englanniksi, ranskaksi, italiaksi, saksaksi, hepreaksi, venäjäksi, tšekiksi, norjaksi ja islanniksi.[4]
Kirjan kaikki alkuperäiset kuvituspiirrokset on talletettu Muumimuseoon.[5]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muumilaakson lähellä purkautuu tulivuoli, mikä saa aikaan vedenpaisumuksen ja valtavan tulvan. Muumit joutuvat Muumitaloon veden saartamiksi. Veden noustessa muumiperhe pakenee kelluvaan rakennukseen, jonka he uskovat olevan jonkun eriskummallinen talo. Heidän asetuttuaan taloksi kuitenkin selviää, että kyseessä on itse asiassa teatteri. Teatterista löytyy yksi asukas, ärsyyntynyt teatterirotta Emma. Muumipeikko ja Niiskuneiti kiipeävät läheiseen puuhun nukkumaan, ja Muumipappa kiinnittää köydellä ja kepillä puun teatteriin. Tästä ärsyyntyneenä Emma irroittaa kepin ja teatteri jatkaa matkaa.[6]
Aamulla Muumipeikko ja Niiskuneiti huomaavat teatterin kadonneen, ja järkytyksestä toivuttuaan kävelevät maihin. Jälleen ajelehtivassa teatterissa muumiperhe miettii, mitä heille on voinut tapahtua. Kun teatteri ajaa karille, Pikku Myy putoaa yli laidan ja joutuu virran viemäksi.[7]
Nuuskamuikkunen onkii Myyn ompelukorissa maihin. He saapuvat erääseen puistoon, joka oli täynnä kieltojulisteita ja jota vartioivat Puistonvartija ja Puistotäti. Puistossa on myös lapsia heidän valvonnassaan. Nuuskamuikkunen päättää tehdä tilit Puistonvartijan kanssa selviksi kylvämällä puistoon juhannuksena itäviä hattivatin siemeniä ja repimällä sieltä kaikki kieltojulisteet irti. Vastentahtoisesti hän ottaa puistossa olleet lapset mukaansa.[8]
Muumipeikko ja Niiskuneiti tapaavat juhannusta yksin viettävän Viljaanan, joka on Emman edesmennen miehen sisarentytär, ja jäävät juhlimaan hänen kanssaan. He tekevät juhannuskokon Nuuskamuikkusen irroittamista kieltojulisteista, mutta poliisi saapuu pidättämään kolmikon epäillen heitä kieltojulisteiden irroittamisesta.[9] Teatterilla Muumipappa päättää kirjoittaa näytelmän Emman avulla, jotta perheen erkaantuneet jäsenet löytäisivät kotiin.[10] Saatuaan lentolehtisistä tiedon tulevasta ensi-illasta, sinne lähtevät Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja lapset. Myös vanginvartijan serkku vapauttaa Muumipeikon, Niiskuneidin ja Viljaanan, ja perhe palaa teatterilla yhteen.
Tarina muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Animaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1977–1982 tehdyssä puolalais-itävaltalaisessa pala-animaatiosarjassa Muumien maailma on useita Vaaralliseen juhannukseen perustuvia jaksoja. Maria Lindberg ohjasi vuonna 2008 pitkän animaatioelokuvan Muumi ja vaarallinen juhannus, jossa käytettiin kyseisen televisiosarjan restauroitua materiaalia.[11] Myös Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksot ”Laineilla lipuva teatteri”, ”Kadonneet lapset” ja ”Jälleen yhdessä” perustuvat kirjan tapahtumiin. Eroja tämän sarjan ja kirjan välillä on jonkin verran. Sarjassa ei esimerkiksi ole ollenkaan mukana Miskaa, Homssua, eikä näissä jaksoissa myöskään Mymmelin tytärtä, mutta Nipsu sen sijaan on lisätty tarinaan.
Vuonna 1960 valmistuneen länsisaksalaisen nukkesarjan Die Muminfamilie toisen tuotantokauden kuusi jaksoa perustuvat Vaaralliseen juhannukseen. Myös tästä versiosta on jätetty pois Miska, Homssu ja Mymmelin tytär, ja heidän tilalleen on lisätty Nipsu, Hemuli ja Piisamirotta.
Vuoden 2019 animaatiosarjassa Muumilaakso on hyödynnetty Vaarallisen juhannuksen juonta jaksoissa ”Kelluva teatteri”, ”Kultainen häntä” ja ”Nuuskamuikkunen ja Puistonvartija”, mutta juonelliset muutokset ovat suurempia ja tapahtumat on erotettu erillisiksi tarinoiksi, jotka eivät liity toisiinsa.lähde?
Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tove Janssonin vuonna 1958 helsinkiläiselle Lilla Teaternille käsikirjoittama muuminäytelmä Troll i kulisserna perustui Vaaralliseen juhannukseen, joskin siitä oli jätetty pois muut muumiperheen jäsenet paitsi Muumipeikko. Janssonin vuonna 1974 Ilkka Kuusiston säveltämään Muumioopperaan laatima tarina perustuu myös samaan juoneen, mutta siinä kelluva teatteri on vaihdettu kelluvaksi oopperaksi.[12][13]
Kuvaelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taidegraafikko Tuulikki Pietilä on tehnyt kaksi kolmiulotteista muumikuvaelmaa, jotka perustuvat Vaarallinen juhannus -kirjan tapahtumiin. Näistä ensimmäinen on Nuuskamuikkunen ja orpolapset (1984). Teoksen kuriositeettina on puinen kulttifiguuri, jonka Tove Jansson on saanut lahjaksi enoltaan. Eno oli löytänyt sen merestä. Toinen kirjaan pohjautuva kuvaelma on Salaperäinen teatteri -triptyykki (1984–1985). Siinä on kolme osaa: Primadonnan pukuhuone, Puvustoateljee ja Näyttämötarpeisto. Molemmat teokset kuuluvat tamperelaisen Muumimuseon kokoelmaan.[14]
Postimerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaarallinen juhannus -kirjan kuvituksiin perustuvia postimerkkejä on julkaistu Suomessa vuosina 1992, 1994 ja 2000. Erilaisia merkkejä on kuusi, ja ne kaikki on suunnitellut Pirkko Vahtero.[15]
Lokakuussa 1992 ilmestyneessä Vaarallinen juhannus -merkissä on yleiskuva teatterista, jossa muumit esittävät näytelmää. Merkin nimellisarvo on 2,10 markkaa, ja sitä on ollut mahdollista käyttää postimaksuna vuosina 1992–2011. Merkki on ollut osa muumiaiheista neljän postimerkin vihkoa, joka on julkaistu Helsingissä järjestetyn Nordia-postimerkkinäyttelyn kunniaksi. Vihkoa on painettu miljoona kappaletta.[15]
Tammikuussa 1994 on julkaistu postimerkki, jossa esiintyvät Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja orpolapset. Kyseessä on 1. luokan ikimerkki, jota on painettu kuusi miljoonaa kappaletta.[15]
Maaliskuussa 2000 on julkaistu neljä erilaista Vaarallinen juhannus -merkkiä, joissa on kuvattu 1) Nuuskamuikkunen; 2) Nuuskamuikkunen ja orpolapset; 3) teatterirotta Emma ja muumiperhe sekä 4) Puistonvartija, Puistotäti ja hattivatit. Merkit ovat 1. luokan ikimerkkejä, ja jokaista on tehty miljoona kappaletta.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tove Jansson kirjailijana Tovejanssonseura.fi. Viitattu 23.5.2011.
- ↑ Tove Jansson: Muumipapan urotyöt Kirjaseuranta.fi. Viitattu 28.5.2011.
- ↑ Vaarallinen juhannus / Tove Jansson, Laila Järvinen, Tytti Paavolainen (äänikirja) eKirjasto. Arkistoitu 7.9.2020. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ The Moomin Trove: Moominsommer Madness Moomintrove.com. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 76. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
- ↑ Vaarallinen juhannus, luku 4
- ↑ Vaarallinen juhannus, luku 5
- ↑ Vaarallinen juhannus, luku 6
- ↑ Vaarallinen juhannus, luku 7
- ↑ Vaarallinen juhannus, luku 8
- ↑ Tatu Junni: Muumi ja vaarallinen juhannus 16.4.2008. Dome.fi. Viitattu 20.8.2014.
- ↑ Muumit teatterissa: Suomen Kansallisooppera 1974 – Muumi-ooppera Moomin.com 12.7.2016. Viitattu 15.7.2016.
- ↑ Muumit teatterissa: Lilla Teatern 1958 – Troll i kulisserna Moomin.com 8.7.2016. Viitattu 15.7.2016.
- ↑ Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 78–79, 82, 100. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
- ↑ a b c d Suomen postimerkit Postimuseo. Arkistoitu 23.12.2013. Viitattu 19.2.2014.