Vaaleanpunaisen pantterin paluu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaaleanpunaisen pantterin paluu
The Return of the Pink Panther
Ohjaaja Blake Edwards
Käsikirjoittaja Blake Edwards
Frank Waldman
Tuottaja Blake Edwards
Säveltäjä Henry Mancini
Pääosat Peter Sellers
Christopher Plummer
Catherine Schell
Herbert Lom
Burt Kwouk
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat/ Iso-Britannia/ Ranska
Ensi-ilta 1975
Kesto 113 min.
Alkuperäiskieli englanti
Seuraaja Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Vaaleanpunaisen pantterin paluu on Blake Edwardsin ohjaama, järjestyksessään kolmas Vaaleanpunainen pantteri -elokuva vuodelta 1975. Sen pääosissa nähdään tarkastaja Jacques Clouseauna Peter Sellers ensi kertaa sitten vuoden 1964 Laukaus pimeässä -elokuvan.[1][2] Christopher Plummer korvasi herrasmiesvaras Sir "Aave" Lyttonin roolissa David Nivenin, joka oli ollut "Aaveena" elokuvasarjan ensimmäisessä elokuvassa Vaaleanpunainen pantteri. Muita keskeisiä näyttelijöitä ovat Lyttonin naisystävää esittävä Catherine Schell, Clouseauta vihaavaa ylikomisariota esittävä Herbert Lom ja Clouseaun miespalvelijan roolissa Burt Kwouk.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan alussa arvokas timantti nimeltä Vaaleanpunainen pantteri varastetaan lugashlaisesta museosta ja kömpelö komisario Clouseau (Peter Sellers) lähetetään Ranskasta tutkimaan tapausta. Clouseaun epäilyt kohdistuvat jälleen kerran Sir Charles Lyttoniin (Christopher Plummer), joka tunnetaan ovelana varkaana. Clouseau haluaa päästä selville Lyttonin ja tämän vaimon (Catherine Schell) tekemisistä naamioitumalla mm. allashuoltajaksi ja puhelinkorjaajaksi.

Clouseaun esimies, ylikomisario Charles Dreyfusilla (Herbert Lom) tulee Clouseaun suhteen mitta täyteen ja hän yrittää kerta toisensa jälkeen salamurhata tämän. Elokuvassa ovat mukana totutusti myös Clouseaun kiinalainen palvelija (Burt Kwouk), Dreyfusin avustaja ja ylikonstaapeli Francois Chevalier André Maranne.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo elokuvaa ilahduttavan hyväksi comebackiksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. a b Return of the Pink Panther, VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 14.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).