Vítězslav Veselý
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Vítězslav Veselý | |||
Maa:  Tšekki
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Lontoo 2012 | keihäänheitto | |
| Pronssia |
Tokio 2020 | keihäänheitto | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Moskova 2013 | Keihäänheitto | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Helsinki 2012 | Keihäänheitto | |
 Hopeaa |
Zürich 2014 | Keihäänheitto | |
| Hopeaa |
Amsterdam 2016 | Keihäänheitto | |
Vítězslav Veselý (s. 27. helmikuuta 1983 Hodonín) on tšekkiläinen keihäänheittäjä.
Veselý sijoittui yhdeksänneksi alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 2002. Pekingin olympialaisissa hän heitti karsintakilpailussa ennätyksekseen 81,20 metriä ja loppukilpailussa sijoittui sijalle 12 tuloksella 76,76 m. Hän karsiutui finaalista Berliinin MM-kilpailuissa 2009 tuloksella 75,76 metriä. Veselý paransi ennätystään yli viidellä metrillä Olomoucissa toukokuussa 2010 heittämällä silloisen maailman kauden kärkituloksen 86,45 m.[1] Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 hän sijoittui yhdeksänneksi.[2] Daegun MM-kilpailuissa 2011 Veselý oli loppukilpailussa neljäs tuloksella 84,11.
Veselý voitti Euroopan mestaruuden Helsingissä 2012 tuloksella 83,72. Lontoon olympialaisten karsintakilpailussa hän heitti 8. elokuuta 2012 ennätyksekseen 88,34 m. Loppukilpailussa hän sijoittui alun perin neljänneksi tuloksella 83,34.[3] Hän nousi pronssimitalistiksi vuonna 2016 kun alun perin toiseksi sijoittunut ukrainalainen Oleksandr Pjatnytsja jäi kiinni dopingista Lontoossa antamansa dopingnäytteen uusintatutkimuksissa.[4]
Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Veselý saavutti kultaa tuloksella 87,17 metriä.[5] Zürichin EM-kilpailuissa hän saavutti hopeaa tuloksella 84,79 m. Pekingin MM-kilpailuissa 2015 hän sijoittui kahdeksanneksi tuloksella 83,13. Amsterdamin EM-kilpailuissa hän voitti hopeaa tuloksella 83,59 m. Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän oli seitsemäs. Hän karsiutui loppukilpailusta Lontoon MM-kilpailuissa 2017. Vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa hän saavutti pronssia tuloksella 85,44. Münchenin EM-kilpailuissa 2022 hän sijoittui neljänneksi.[3]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kesäolympialaiset 2008: 12:s (76,76 m)
- MM-kisat 2009: 28:s (75,76 m)
- EM-kisat 2010: yhdeksäs (77,83 m)
- MM-kisat 2011: neljäs (84,11 m)
- EM-kisat 2012: kultaa (83,72 m)
- Kesäolympialaiset 2012: pronssi (83,34)[4]
- MM-kisat 2013: kultaa (87,17 m)
- EM-kisat 2014: hopeaa (84,79 m)
- MM-kisat 2015: kahdeksas (83,13 m)
- EM-kisat 2016: hopeaa (83,59 m)
- Kesäolympialaiset 2016: seitsemäs (82,51 m)
- Kesäolympialaiset 2020: pronssia (85,44 m)
- EM-kisat 2022 neljäs (84,36)
Kausien parhaat heitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2002 73,22 Velenje 15.6.
- 2006 75,98 Praha 24.6.
- 2007 79,45 Turnov 29.9.
- 2008 81,20 Peking 21.8.
- 2009 80,35 Susice 19.5.
- 2010 86,45 Olomouc 8.5.
- 2011 84,11 Daegu 3.9.
- 2012 88,34 Lontoo 8.8.
- 2013 87,68 Monaco 19.7.
- 2014 87,38 Ostrava 17.6.
- 2015 88,18 Birmingham 7.6.
- 2016 84,82 Amsterdam 6.7.
- 2017 82,29 Kladno 15.7.
- 2018: 82,30 Radom 27.5.
- 2019: 82,85 Praha 3.6.
- 2020: 83,03 Ostrava 22.8.
- 2021: 85,44 Tokio 7.8.
- 2022: 85,97 Hodonin 25.6.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vítězslav Veselý Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ World leads for Vesely and Müller european-athletics.org. Viitattu 26.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Javelin Men Final European Athletics. 31.7.2010. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Vítězslav Veselý Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
- ↑ a b Lontoon keihäsmitalisti kärysi dopingista – Antti Ruuskanen nousee hopealle iltasanomat.fi. 10.8.2016. Arkistoitu 10.8.2016. Viitattu 10.8.2016.
- ↑ Pitkämäelle MM-hopeaa! - Yhden heiton Vezely mestariksi Yle Urheilu. Viitattu 17.8.2013.
- ↑ Vítězslav Veselý: Progression IAAF. Viitattu 23.7.2015.
|
1983: Detlef Michel | 1987: Seppo Räty | 1991: Kimmo Kinnunen | 1993: Jan Železný | 1995: Jan Železný | 1997: Marius Corbett | 1999: Aki Parviainen | 2001: Jan Železný | 2003: Sergei Makarov | 2005: Andrus Värnik | 2007: Tero Pitkämäki | 2009: Andreas Thorkildsen | 2011: Matthias de Zordo | 2013: Vítězslav Veselý | 2015: Julius Yego | 2017: Johannes Vetter | 2019: Anderson Peters | 2022: Anderson Peters | 2023: Neeraj Chopra |
| ||||||||||||||
