Vågspel
| Vågspel | |
|---|---|
 |
|
 Vågspel 2008 Helsinki regatassa, kuva: Esko Kilpi |
|
| Tyyppi | konstruktioluokka kölivene |
| Suurin pituus (LOA) | 14,97 m |
| Vesilinjan pituus (LWL) | 9,45 m |
| Leveys | 2,44 m |
| Syväys | 2.00 m |
| Paino | 8 750 kg |
| Kölipaino | 6 000 kg |
| Purjepinta-ala (iso ja fokka) |
75,99 m2 |
| Isopurje | 50,72 m2 |
| Fokka / Genua | 25,19 m2 |
| Spinaakkeri | 120 m2 |
| LYS | 1,18 |
| Moottori | ei ole |
| Miehistö | 7 |
| Makuupaikkoja | 5 |
| Suunnittelija | Birger Slotte |
| Suunnitteluvuosi | 1943 |
| Lähteet | Vågspel mittakirja |
Vågspel (FIN-6) on viimeisiä Suomessa rakennettuja 8mR-purjeveneitä. Birger Slotten suunnittelema klassikko rakennettiin keskellä sotaa Wilenius Båtvarvilla. Vågspel on K-rekisteriin merkitty[1] kulttuurihistoriallisesti merkittävä vene.[2] Veneen tilasi Helsingfors Segelsällskapetin (HSS) kommodori Arthur E. Nikander alun perin ensin vuoden 1940 Helsingin kesäolympialaisia silmällä pitäen.[3] Sotien vuoksi rakentaminen viivästyi ja vene valmistui täpärästi HSS:n 50-vuotisjuhlavuodeksi, keskellä jatkosotaa kesäkuussa 1943.[4] Vene on purjehtinut Suomen regatoissa ja saaristossa pientä 1950-luvun lopun poikkeusta lukuun ottamatta, jolloin vene oli hetken ruotsalaisomistuksessa. Vene on klassinen metrivene joka on säilynyt miltei täysin alkuperäisessä muodossaan tähän päivään saakka. Veneen kansisuunnitelma, puutakila ja heloitus ovat pitkälti samat kuin telakalta tullessaan. Veneen kotisatama on edelleen HSS.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Omistajat:
- 1943 – Arthur E. Nikander (HSS Helsingfors)
- 1949 – Björn Strandell (NJK Helsingfors)
- 1953 – Alec Shaw (NJK Helsingfors)
- 1958 – Johan Gullichsen, Kristian Gullichsen, Georg Ehrnrooth & Gustav Donner (NJK Helsingfors)
- 1961 – Harry Unonius (NJK Helsingfors)
- 1965 – Gustaf Donner (NJK Helsingfors)
- 1994 – Marinette, Carina & Robert Donner (NJK Helsingfors)
- 1996 – Carina (nyk. Rajala) & Robert Donner (NJK Helsingfors)
- 2002 – Kim Weckström (HSS Helsingfors)
Restauroinnit ja muutostyöt:[5]
| 1943-1986 | Ei merkittäviä restaurointeja |
| 1987 Granströms båtvarv | Uusi kansi |
| 1998 Granströms båtvarv, Hanko | Uusi masto |
| 1999–2001 Granströms båtvarv, Hanko | Pohjan entisöinti, uusi ruffi, istumalaatikko, keula- ja peräpuu |
| 2010-2011 Red Sky, Kotka | Uusi puutakila |
| 2017 Stockholms båtsnickeri | Perusteellinen rungon korjaus |
Vågspel – alkuperäisasuinen kasi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veneen rakennuttaja A.E. Nikander tilasi veneen jo vuonna suunnittelijalta 1941[6]. Sota hidasti hanketta mutta Nikander onnistui kontakteja omaavana teollisuusmiehenä ja Suomen armeijan hankintaupseerina hankkimaan 15-metriseen runkoon tarvittavan Honduras mahongin ja köliin 6,5 tonnia lyijyä. 6mR Vision oli yksi veneistä joka joutui luovuttamaan lyyjykölinsä Vågspelille. Birger Slotten suunnittelema Vågspel laskettiin vesille 1943 ja kilpaili Helsingin edustalla uhmaten yleistä vesilläliikkumiskieltoa HSS:n 50-vuotis-juhlaregatassa heinäkuussa.[7] Samanaikaisesti Vågspelin kanssa Nikander rakennutti Slotten piirtämän 6mR-veneen Irman.
Sekä Vågspel että Irma rakennettiin Wilenius båtvarvilla, joka vielä vuonna 1948 rakensi toisen, Suomessa viimeksi rakennetun kasin – Andromedan - SWE-23. Vågspel on esimerkki suomalaisesta klassisen veneenrakentamisen taidosta ja kilpapurjehdushistoriasta. Vågspelin tärkeimmät regattamenestykset ovat olleet Sinebrychoffin pokaali vuonna 1946 ja Coppa d'Italia vuonna 1950.[8]
Yksi kahdesta veneestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nikanderin myi veneen NJK:n Björn Strandellille 1949 joka voitti veneellä Coppa d'Italia - palkinnon Ruotsin Sandhamnissa 1950. Vågspel vaihtoi kolme kertaa omistajaa, ennen kuin vene siirtyi Gustaf Donnerin perheeseen vuonna 1965. Vuonna 2002 Carina ja Robert Donner myivät veneen Kim Weckströmille. Vågspel on yksi kahdesta veneestä, jotka pitivät 8mR-luokan elossa vuosina 1960–1970-luvuilla. Toinen on 1928 rakennettu, Gustaf Estlanderin suunnittelema Sphinx (FIN-4). Sphinx on ollut vuosikymmeniä Toukolehdon perheen omistama ja veneet kilpailivat kahdestaan tasavertaisesti kunnes luokka alkoi uudelleen kasvamaan Suomessa 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin useita kaseja alettiin ostaa ulkomailta Suomeen. Ensimmäinen uusi tulokas oli Silja. Vuonna 2018 8mR-veneitä on Suomessa enemmän kun koskaan aikaisemmin eli 13 kappaletta. Veneet kilpailevat aktiivisesti.
Vågspel kilpaillut vuodesta 1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johtuen Vågspelin pitkäaikaisen omistajan Gustaf "Trolle" Donnerin periaatteista, Vågspel on edelleen suurilta osin alkuperäisessä asussaan vuodelta 1943. Puutakila ja kansisuunnitelma ovat alkuperäisiä. Vuosina 1999–2001 Vene peruskorjattiin Granströmin venetelakalla Hangossa ja vuosina 2017-2018 Storckholms båtsnickeri-telakalla. Vene on kilpaillut historiansa aikana miltei joka purjehduskautena ja osallistuu edelleen vuosittain regattoihin Suomenlahdella ja Pohjanmerellä. Vågspel on osallistunut 8mR MM-purjehduksiin vuosina 1975, 1987, 1988, 1992, 1993, 2002, 2008 ja 2013. Vågspelin parhaat saavutukset kilpailuissa ovat Coppa d'Italia vuonna 1950 Sandhamnissa ja Sinebrychoffin pokaali vuonna 1946 Helsingissä. Sinebrychoffin pokaalin puolustaja oli 1946 NJK:n Sphinx.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Frisk Bris 100-vuotisjuhlanumero 1/2003
- Kokkola, Rolf (toim.): På glittrande våg - Helsingfors Segelsällskap 1893-1993. Helsinki: Helsingfors Segelsällskap, 1993. ISBN 952-90-4476-3. (ruotsiksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Museovirasto: Museovirasto - K-raati museovirasto.fi. Viitattu 19.10.2022.
- ↑ K-rekisteri: Suomen kulttuurihistoriallisesti merkittävien veneiden rekisteri mys.fi. Viitattu 19.10.2022.
- ↑ classicsailboats.info: Klassikko - 8mR luokka 1.6.2020. classicsailboats.info. Viitattu 19.10.2022.
- ↑ FEMA: Suomen 8mR liitto (FEMA) - Vågspel 8metre.fi. 1.6.2021. Viitattu 19.10.2022.
- ↑ Vågspel FIN-6 classicsailboats.info. 1.6.2020. Viitattu 19.10.2020.
- ↑ Ny åtta beställd av Nikander. Hufvudstadsbladet, 30.12.1941.
- ↑ HSS:n 50-vuotisjuhlapurjehdukseen osallistuneita veneitä matkalla. Ensimmäisenä 8 L7, voittaja "Cheerio". Toisena 8 L6 "Vågspel", kolmantena 8 L8 "Katriina" - Valok. Hede - Suomen Kuvalehti 30.7.1943
- ↑ classicsailboats.org: Birger Slotte - Vågspel classicsailboats.org. Viitattu 19.10.2022.
- ↑ Sinebrychoffpokalen till Vågspel. Hufvudstadsbladet, 4.7.1946.