Väkipyssy
Väkipyssy on historiallinen lyhytpiippuinen (alle 500 mm) sileäputkinen ja suurikaliiperinen tuliase, jolla ammutaan hauli- tai rautaromupanoksia. Väkipyssyn piippu laajenee usein trumpettimaiseksi suppiloksi, ja on yleinen uskomus, että näin panos saadaan leviämään laajemmalle alueelle. Kyse on kuitenkin siitä, että laajasuinen suustaladattava pyssy on suorasuista huomattavasti helpompi ladata[1].
Väkipyssyt olivat mustaruutiaseita ja lähes aina suustaladattavia tai käyttivät varhaisia haulikonpatruunoita. Väkipyssyt olivat erityisen suosittuja 1600-luvulta 1800-luvulle vaununajajien ja postimiesten itsepuolustusaseina maantierosvoja ja petoeläimiä vastaan, sillä ne olivat pienen kokonsa vuoksi helppoja käsitellä ja suuren hajontansa vuoksi osuma oli lähietäisyydeltä ammuttaessa lähes varma. Myös merirosvot ja toisaalta merisotilaat käyttivät väkipyssyjä, koska ne olivat tehokkaita lähitaistelussa laivoihin hyökätessä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.lewis-clark.org/content/content-article.asp?ArticleID=2360 (Arkistoitu – Internet Archive)
