Väistämisvelvollisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väistämisvelvoitettu risteys Englannissa.

Väistämisvelvollisuus on velvollisuus, jonka mukaan ajoneuvon kuljettajan pitää antaa tietä toiselle tienkäyttäjälle. Risteyksissä väistämisvelvollisuus ilmoitetaan usein niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa ”kärkikolmioksi” kutsutulla liikennemerkillä tai stop-merkillä. Kärkikolmiolla on kansainvälisen standardin mukaan punaiset reunat ja useimmissa maissa valkoinen pohja, mutta esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa pohjaväri on keltainen. Joissakin maissa kärkikolmion keskellä on väistämisvelvollisuudesta kertova teksti.

Väistämisvelvollisuus Suomen tieliikenteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen ”Väistämisvelvollisuus risteyksessä” (”Kärkikolmio”) -liikennemerkki.
Suomalainen ”Väistämisvelvollisuus kohdattaessa” -liikennemerkki.

Suomessa väistämisvelvollisuus risteyksessä ilmoitetaan usein ”kärkikolmioksi” kutsutulla liikennemerkillä tai STOP-merkillä. Jos väistämisvelvollisuutta osoittavaa liikennemerkkiä ei risteyksessä ole, pitää aina väistää samanaikaisesti oikealta tulevaa ajoneuvoa sekä raitiovaunua riippumatta sen lähestymissuunnasta.[1]

Kiihdytyskaistalta moottoritielle saapuvan kuljettajan pitää väistää moottoritiellä liikkuvia kuljettajia. Tästä ilmoitetaan yleensä liikennemerkillä. Kiertoliittymään tulevan ajoneuvon pitää väistää kiertoliittymässä jo olevia kuljettajia. Tästä ilmoitetaan aina liikennemerkillä.[2] Yksityisalueelta tai pihamaalta tulevalla on aina väistämisvelvollisuus tulosuunnasta riippumatta.

Suojatiellä kulkevia tai sille astumassa olevia jalankulkijoita pitää väistää ja heille pitää antaa esteetön kulku.

Pysäkiltä lähtevää linja-autoa pitää väistää, mikäli tien nopeusrajoitus on 60 km/h tai alempi.

Kapealla tiellä vastaan tulevan auton väistämisvelvollisuudesta reunaan ilmoitetaan usein erityisellä liikennemerkillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieliikennelaki (3.4.1981/267) pykälä 14
  2. Tiehallinto: Tiehallinto, kiertoliittymä alk.tiehallinto.fi. Viitattu 10.8.2012.