Väinö Tuomisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väinö Adolf Tuomisto (25. heinäkuuta 1912 Lammi14. lokakuuta 1993 Lahti) oli suomalainen yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1] Hän toimi erityisesti huonekalualalla, ja hänen perustamiaan ja johtamiaan yrityksiä olivat muun muassa Salpausselän Huonekalutehdas ja Tuomikaluste.

Tuomiston vanhemmat olivat Adolf ja Hilja Tuomisto ja puolisot Katri Judén ja Tuula Tuominen. Tuomisto kävi Lahden mieskotiteollisuuskoulun ja työskenteli usean vuoden ajan Häklin huonekalutehtaalla. Osallistuttuaan talvisotaan hän perusti vuonna 1941 oman huonekalutehtaan ja ryhtyi sen toimitusjohtajaksi. Jatkosodan jälkeen hän palasi huonekalualalle. Vuonna 1949 Tuomisto lähti pitkälle opintomatkalle Yhdysvaltoihin, mutta perehtyi huonekalujen teolliseen tuotantoon myös Euroopassa ja suorittamalla alan kursseja. Tuomiston omistama Salpausselän Huonekalutehdas oli 1950-luvun alussa suurimpia huonekalutehtaita Lahdessa. Yritys meni kuitenkin konkurssiin ja joutui vuonna 1958 Sotkan haltuun.[1][2]

Tuomisto perusti silti jo samana vuonna uuden yrityksen, Väinö Tuomiston Huonekalu -yhtiön, vuodesta 1963 Tuomikaluste Oy. Hän oli yrityksen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Tuomisto osallistui myös huonekalukauppiaiden yhteisen Kaluste-Yhtymän perustamiseen ja oli yhtiön hallituksen jäsen. Hän vaikutti laajemmin huonekaluteollisuuden kehittämiseen ja viennin edistämiseen ja oli useiden alan ja alueellisten yhteistyöjärjestöjen vaikuttaja. Tuomikalusteen lisäksi Tuomisto perusti muitakin yrityksiä, kuten Erikois-Kaluston, Hämeen Kapan, Vienti- ja tuontiliike Strokon, Pikapuhdon ja Heinolan Pesuavun, sekä osallistui yritysten perustamiseen yhdessä toisten kanssa. Teollisuusneuvoksen arvonimen vuonna 1975 saanut Tuomisto tunnettiin myös lahjoittajana, joka tuki laajasti valtakunnallisia ja seudullisia kohteita.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Väinö Tuomisto Biografiasampo. Viitattu 24.3.2022.
  2. a b 50-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 26.7.1962, s. 6.