Vähähiilihydraattinen ruokavalio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esimerkki erittäin vähähiilihydraattisen ruokavalion mukaisesta lounaasta: munakas vihannesten ja juuston kera

Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) eli karppaus (johdettu englanninkielisestä nimityksestä low carb) on erityisruokavalio, joka perustuu hiilihydraattien määrän rajoittamiseen sekä ravintorasvojen ja luontaisesti rasvaisten ruoka-aineiden käyttämiseen energianlähteenä.

Hiilihydraattien päivittäinen enimmäissaanti vaihtelee vähähiilihydraattisen ruokavalion eri versioissa 20 gramman ja noin 100 gramman välillä. Vähiten hiilihydraatteja käytetään ketogeenisessa ruokavaliossa. Osa vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajista pyrkii lisäksi suosimaan esimerkiksi rasvaisia maitotuotteita, marjoja, vihanneksia sekä välttämään leivän, perunan, pastan, riisin ja banaanin kaltaisia ruoka-aineita.

Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa nautitaan proteiinia aineenvaihdunnan, lihasmassan koon, liikkumisen ja asuinpaikan ilmaston sanelema yksilöllinen optimimäärä ja loppu energiantarve katetaan ennen kaikkea ravintorasvojen avulla. Voin ja muiden luontaisesti tyydyttynyttä rasvaa sisältävien ruoka-aineiden käyttöä ei yleensä rajoiteta, vaan päin vastoin suositaan.

Vähähiilihydraattista ruokavaliota on käytetty esimerkiksi diabeteksen ja epilepsian hoitoon ja ehkäisyyn, laihduttamiseen ja painonhallintaan sekä suun ja suoliston terveyden ylläpitoon.

Yhdysvaltalainen sydäntautilääkäri Robert Atkins teki kirjoillaan vähähiilihydraattista ruokavaliota tunnetuksi 1970-luvulta aina 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Lääkäri Pertti Pakarinen julkaisi Suomessa vähähiilihydraattista ruokavaliota käsittelevän kirjan vuonna 1983 ja myös lääkäri Aki Loikkanen puhui jo 1980-luvulla VHH-ruokavalion puolesta. Lääkäri Antti Heikkilä julkaisi 2000-luvulla useita vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviä teoksia. Tunnettuja VHH:n versioita ovat muun muassa Atkinsin dieetti, Antti Heikkilän kehittämä Pellinki-dieetti, Kwasniewskin ruokavalio ja H-limit. Joskus myös Zone-dieetti ja South Beach -dieetti luetaan VHH-ruokavalioiksi.

Yleisyys ja motiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi prosenttia yhdysvaltalaisista aikuisista ilmoitti noudattavansa vähähiilihydraattista ruokavaliota vuonna 2020[1]. Suomalaisista 17 prosenttia ilmoitti noudattavansa vähähiilihydraattista ruokavaliota Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2011 tekemässä kyselytutkimuksessa[2]. Ruokavalion noudattajiksi itsensä määrittelevät suomalaiset söivät vuonna 2012 keskimääräistä useammin kasviksia, voita, kanaa ja kananmunia, ja keskimääräistä vähemmän perunoita, viljatuotteita, mehuja, margariinia ja sokeroituja virvoitusjuomia. Muun lihan, marjojen ja hedelmien sekä juoksevien kasviöljyjen käytössä ei ollut eroa muihin suomalaisiin. Puolet pyrki laihtumaan ja moni noudatti VHH:ta myös hyvinvointinsa ja energiatasonsa parantamiseksi sekä nautinnon vuoksi.[3]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parsakaali on suosittu vihannes VHH:n noudattajien lautasella. Kuvassa parsakaalisalaatti juuresten, siementen, pekonin ja kastikkeen kera.

Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa vähennetään tai jätetään pois etenkin kaikkein tärkkelys- ja sokeripitoisimmat ruoat, ja ne korvataan luonnollisilla rasvoilla ja kasviksilla.[4][5]

VHH:ssa suositellaan etenkin maanpäällisiä kasviksia (kaalit, pinaatti, tomaatti, avokado, parsa, lehtisalaatti, sienet ym.), rasvaisia maitotuotteita (voi, juusto, kerma), lihaa, kalaa, kananmunia, luonnollisia rasvoja (kookosöljy, oliiviöljy), pähkinöitä ja marjoja.[6][7]

Kartettaviin ruoka-aineisiin VHH:ssa kuuluvat etenkin sokeri (makeiset, leivonnaiset, mehut, jäätelö, aamiaismurot), tärkkelys (viljatuotteet, peruna), margariini ja olut. Hedelmiä tulee nauttia vain kohtuudella – hedelmistä suositeltavimpia ovat niistä vähäsokerisimmat, kuten suomalaiset omenat[8]. Myös alkoholia ja tummaa suklaata tulee nauttia vain vähän. Etenkin kevyttuotteita tulee välttää, sillä ne sisältävät yleensä runsaasti sokeria ja lisäaineita.[9]

Juomaksi VHH:ssa suositellaan vettä, kahvia tai teetä[10][11] tai vihannestuoremehuja[12].

VHH:ssa suositellaan tavallista pidempiä ateriavälejä, ja yleensä kolmesta viiteen ateriaa päivässä[13].

Taulukossa 1 on suomalaisten ravintosuositukset 2005, ravintotavat ja VHH-dieettien suositukset.

Ravintoaine VHH Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus Suomalaisten keskisaanti
Rasvat 30–70 % 30 % 32–35 %
Proteiinit 10–20 % 10–20 % 16,4 %
Hiilihydraatti 0–28 % 50–60 % 45–50 %
Kuidut (g/vrk) 10 (Atkins) 25-35 19a), 22b)
Kolesteroli 950 mg (Atkins) 300 mg c) 188 mga), 288 mgb)
Tyydyttynyt rasva 44 g (Atkins) < 10 % 13–15 % (25–38 g)

Hiilihydraattien määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilihydraattien päivittäinen enimmäissaanti vaihtelee vähähiilihydraattisen ruokavalion eri versioissa 20 gramman ja noin 100 gramman välillä[14] suomalaisten keskisaannin ollessa miehillä noin 220 grammaa ja naisilla noin 180 grammaa[15]. Jos yksilö harrastaa esimerkiksi poikkeuksellisen paljon liikuntaa, enimmäismäärää voidaan vielä nostaa tarpeen mukaan. Laihdutukseen tarkoitetuissa versioissa hiilihydraattia rajoitetaan usein alussa rajummin kuin dieetin myöhäisemmässä vaiheessa[16].

Yhden määritelmän mukaan vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa korkeintaan 25–28 prosenttia nautituista kaloreista on peräisin hiilihydraateista, mikä vastaa 130–145 grammaa hiilihydraattia päivässä 2000 kalorin päiväsaannilla[17]. Tämä on keskimäärin 37 prosenttia vähemmän kuin hiilihydraattien osuus keskivertosuomalaisen ravitsemuksessa[18].

Hiilihydraattirajoitus on käytännössä yleensä kuitenkin edellä mainittua suurempi, ja tavanomaisella vähähiilihydraattisella ruokavaliolla hiilihydraattien osuus on korkeintaan 4–10 prosenttia kokonaisenergiansaannista, mikä vastaa noin 20–50 grammaa hiilihydraattia päivässä. Ruokavalion rennommassa versiossa nautitaan 10–20 energiaprosenttia hiilihydraatteja, mika vastaa noin 50–100 grammaa hiilihydraattia päivässä. Ruokavalio on tyypillisesti ketogeeninen silloin, kun hiilihydraattien saanti jää alle 4 energiaprosentin.[19] Ketogeenista ruokavaliota käytetään esimerkiksi eräiden sairauksien hoitoon[20][21].

Atkinsin dieetin aloitusvaiheessa eli induktiossa tulisi hiilihydraattia syödä korkeintaan 20 grammaa päivässä. Tämän jälkeen hiilihydraattien määrää kasvatetaan vaiheittain niin kauan että paino ei ala uudelleen nousta.[22] Antti Heikkilä suosittelee Pellinki-dieetissään hiilihydraatin määräksi enintään 72 grammaa päivässä, mutta liikunnalliset ihmiset voivat syödä 100 grammaa[23]. Annika Dahlqvist suosittelee laihduttajaa syömään vain elintarvikkeita, joissa on korkeintaan viisi grammaa hiilihydraattia 100 grammaa kohti[24]. Aki Loikkanen suositteli H-limit-dieetissä hiilihydraattimääräksi 30–70 grammaa/vrk[25].

Rasva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasvaa suositellaan VHH:ssa nautittavan oman energiantarpeen mukaan. Esimerkiksi Salmenkaita ja Tavi suosittelevat rasvan energiamäärän osuudeksi 35–80 prosenttia ruokavaliosta[26].

VHH:ssa suositellaan täysrasvaisia tuotteita, ja tyydyttynyttä rasvaa ei karteta kuten virallisissa ravitsemussuosituksissa (poikkeuksen muodostaa Zone-dieetti, joka suhtautuu tyydyttyneeseen rasvaan kielteisesti[27]). Tyydyttynyttä rasvaa pidetään VHH:ssa ihmiselle sopivana rasvana, koska se on ihmisen solujen rakennusmateriaali ja hyvä polttoaine. Tyydyttynyt rasva ei myöskään hapetu yhtä helposti kuin kasvirasvat.[28] Tyydyttyneen rasvan lisääminen ruokavalioon ei nosta veren tyydyttyneen rasvan määrää, jos se yhdistetään hiilihydraattien vähentämiseen[29].

Keinotekoisesti tyydytettyjä (kovetettuja) rasvoja ja varsinkin teollisia transrasvoja kehotetaan välttämään[30]. Kertatyydyttymättömiä rasvoja tulisi suosia monityydyttymättömien rasvojen sijaan[31]. Monityydyttymättömistä rasvahapoista VHH:ssa suositellaan kiinnittämään huomiota erityisesti omega-3-rasvahappojen saantiin, sillä omega-6-rasvahappoja saadaan ravinnosta yleensä jo tarpeeksi. Parhaita ovat pitkäketjuiset omega-3-rasvahapot, joita saa erityisesti luonnollisella ravinnolla ruokitusta kalasta ja lihasta.[32]

Proteiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proteiinia VHH:lla suositellaan yleensä syötävän normaaleja määriä, esimerkiksi 0,5–1,5 grammaa päivässä painokiloa kohti (Dahlqvist).[33], tai 1,2–1,5 grammaa ihannepainokiloa kohti (Salmenkaita ja Tavi)[34], tai 1 gramma painokiloa kohti (Heikkilä)[35] Vähähiilihydraattisella laihdutusruokavaliolla olevien proteiininsaanti säilyy usein määrällisesti samana kuin ennen laihdutuksen aloittamista.[36]

VHH-tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VHH:ssa ei yleensä suositella erityisiä VHH-tuotteita, vaan ruokavalio perustuu prosessoimattomiin raaka-aineisiin, kuten kasviksiin ja lihaan.[37] VHH-tuotteiden valmistajista tunnetuimpia on Robert Atkinsin perustama Atkins Nutritionals, joka valmistaa muun muassa vähähiilihydraattisia proteiinipatukoita ja leipiä sekä lisäravinteita.[38] Leipomoteollisuus lanseerasi vuonna 2011 Suomen markkinoille vähähiilihydraattisen leivän, mutta sen suosio romahti pian.[39][40]

VHH:n versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni vähähiilihydraattisen ruokavalion muunnelma on nimetty siitä kirjoittaneen tieteilijän mukaan, tai kirjoittaja itse on antanut sille nimen. Taulukossa on joitain tunnetuimpia VHH:n versioita.

Versio Kehittäjä Huomioita
Atkinsin dieetti Robert Atkins Tiukka aloitusvaihe, minkä jälkeen hiilihydraatteja lisätään. 1990-luvun versio korostaa kuitua ja kasviksia 1970-luvun versioon nähden.[41][42]
H-limit Aki Loikkanen Rajoitetaan erityisesti rypälesokeria. Rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien energiasuhde on 70:15:15.[43]
Montignacin dieetti Michel Montignac Suositaan matalan glykeemisen indeksin hiilihydraatteja. Samalla aterialla ei tule syödä rasvoja ja hiilihydraatteja.[44]
Optimaalinen dieetti Jan Kwasniewski Hiilihydraatteja noin 50 grammaa/vrk, mieluiten tärkkelyksenä. Rasvan osuus on suuri, ja ruoaksi suositaan mahdollisimman ravinteikasta, etenkin sisäelimiä. Ateriavälit ovat pitkät.[45]
Pellinki-dieetti Antti Heikkilä Muistuttaa Atkinsin dieettiä. Korostaa yksilöllisyyttä ja nautintoa, sekä puhtaita ja luonnollisia raaka-aineita.[46]
Zone-dieetti Barry Sears Sallii melko korkean hiilihydraattimäärän, ja siksi ei aina lueta VHH-dieetiksi. Hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien suhde on 40:30:30, ja kaloreja rajoitetaan.[47] Neuvotaan karttamaan tyydyttyneitä rasvoja.[48]

Ruotsissa VHH:sta käytetään nimitystä LCHF (Low Carb High Fat), millä korostetaan rasvan suurta osuutta ruokavaliossa.[49]

South Beach -dieetti luetaan joskus vähähiilihydraattiseksi, koska se aloitetaan rajoittamalla hiilihydraatteja. Dieetin kehittäjän Arthur Agatstonin itsensä mielestä se ei kuitenkaan ole VHH-dieetti.[50]

Myös Dukan-dieetti luetaan joskus vähähiilihydraattiseksi, koska se aloitetaan rajoittamalla hiilihydraatteja. Siinä kuitenkin rajoitetaan myös rasvoja ja suositaan proteiineja enemmän kuin varsinaisissa VHH-dieeteissä.[51][52]

Kaupallinen Cambridgen dieetti perustuu myös hiilihydraattien saannin laskemiseen varsinkin alkuvaiheessa, ja niiden korvaamiseksi proteiinilla. Se ei kuitenkaan ole tyylipuhdas vähähiilihydraattinen dieetti, sillä siinä myös rasvan määrää rajoitetaan ja syödyt kalorimäärät ovat hyvin alhaiset.[53]

Suomessa tunnetuimpia VHH:ta suosittelevia lääkäreitä ovat Heikkilän ja Loikkasen lisäksi Matti Tolonen [54], Timo Kuusela [55] ja Taija Somppi [56].

Ketogeeninen ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketogeenisessa ruokavaliossa nautitaan useimmiten alle 50 grammaa hiilihydraattia päivässä.[57] Tyypillinen ketogeenisessa ruokavaliossa käytettävä hiilihydraattimäärä on vain 5 energiaprosenttia[58] eli noin kymmenesosa suomalaisten keskimääräisesta hiilihydraattien kulutuksesta[59]. Viisi energiaprosenttia merkitsee 20 grammaa hiilihydraattia 2000 kalorin päiväkulutuksella[58]. Ketogeenisissa ruokavalioissa. kuten Atkinsin, Pertti Pakarisen ja Aki Loikkasen ruokavaliossa, pyritään ketoosiin.[60] Tavoitteena ketoosilla on siirtyä hiilihydraattipainotteisesta energiantuotannosta rasvapainotteiseen, mikä edistää laihtumista. Ketoosi myös hillitsee ruokahalua. Jos hiilihydraatin saanti on hyvin alhainen, veren ketoainepitoisuus alkaa nousta, kun elimistön energia-aineenvaihdunta alkaa käyttää hyväkseen enemmän rasvaa. Ketoosi on sitä syvempi, mitä vähemmän hiilihydraattia syö. Aivot käyttävät energiakseen 75–85-prosenttisesti ketoaineita, ja tarvittava glukoosi saadaan rasvasta glukoneogeneesillä. Ketoosin sivuvaikutuksena saattaa olla muun muassa asetonilta haiseva hengitys tai päänsärky.[61] Elimistö ja aivot toimivat ketoosissa kuitenkin normaalisti.[62]

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja kasvisruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VHH:ta ei varauksettomasti suositella yhdistettävän kasvisruokavalioon, sillä eläintuotteita ja eläinrasvaa pidetään VHH:ssa ravitsevana ja terveellisenä osana ruokavaliota. Terveellisimpänä ja parhaiten onnistuvana kasvisruokavalion ja VHH:n yhdistelmänä pidetään sellaista kasvisruokavaliota, jossa on myös kalaa, maitotuotteita ja munaa. Veganismia ei suositella. VHH-kasvisruokavaliossa täytyy kiinnittää erityisesti huomiota proteiinin riittävään ja monipuoliseen saantiin, ja siinä tulisi olla runsaasti proteiineja sisältäviä palkokasveja, kuten herneitä ja papuja, sekä pähkinöitä. Kasvirasvan lähteitä, kuten kasviöljyjä ja avokadoa, tulee nauttia riittävästi. Tärkkelystä sisältäviä kasvikunnan tuotteita tulee rajoittaa, kuten VHH:ssa yleensäkin.[63][64]

Teoreettiset perusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähähiilihydraattisen ruokavalion teho perustui Robert Atkinsin mukaan ensisijaisesti ruoansulatukseen, eikä niinkään kalorirajoitukseen. Lihavuuden ja joidenkin vakavien tautien kuten sydäntaudin ja aivohalvauksen syynä ovat heidän mukaansa hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöt kuten hyperinsulinismi ja insuliiniresistenssi.[65] Kun hiilihydraatin syömisen seurauksena verensokeri nousee, haima alkaa erittää insuliinia, jolla veren sokeri eli glukoosi varastoidaan. Osa sokerista varastoituu maksaan ja lihaksiin nopeasti hyödynnettäväksi glykogeeniksi, ja ylimääräinen sokeri varastoituu lipogeneesissä triglyseridi-rasvoiksi rasvasoluihin.[66]

Jos verensokeri on jatkuvasti koholla, keho reagoi yhä heikommin insuliiniin ja entistä suurempi osa glukoosista varastoituu rasvana. Insuliiniaineenvaihdunnan häiriöt tekevät laihtumisen vaikeaksi, ja lopulta insuliinireseptorien toiminnan heikentymisen seurauksena voi olla diabetes. Hiilihydraattien rajoittaminen ruokavaliossa sen sijaan vähentää insuliinin tuotantoa, pitää verensokerin tasaisena ja estää siten insuliiniaineenvaihdunnan häiriöiden aiheuttamat ongelmat ja hillitsee myös nälän tunnetta.[67][68]

Nälän tunteen vähenemisestä seuraava nautittujen kaloreiden määrän väheneminen on tutkimusten mukaan vähiilihydraattisen ruokavalion painonhallinnallisen tehon oleellinen selittäjä[69][70][71]. Lisäksi VHH-ruokavaliolla olevien energiankulutus alkaa lisääntyä aineenvaihdunnan alkaessa adaptoitua uuteen ruokavalioon. Energiankulutuksen nousu on 50 kaloria päivässä jokaista vähennettyä hiilihydraatin 10 prosentin energiaosuutta kohti.[72] Vuonna 2018 julkaistussa kliinisessä tutkimuksessa havaittiin, että jo hyvin maltillinen hiilihydraattien rajoittaminen 20 energiaprosenttiin lisäsi koehenkilöiden elimistön energiankulutusta noin 210-280 kalorilla päivässä suhteessa verrokkeihin, jotka nauttivat runsaasti eli 60 energiaprosenttia hiilihydraatteja. Niiden koehenkilöiden elimistö, joiden vereen vapautui tavallista enemmän insuliinia reaktiona veren glukoosipitoisuuden nousuun, kulutti keskimäärin 400 kaloria enemmän kuin runsaasti hiilihydraatteja nauttineiden elimistö. Tutkimus kesti viisi kuukautta ja fyysisen aktiivisuuden sekä lisätyn sokerin sekä proteiinin määrä oli vakioitu siten, että näitä harrastettiin ja nautittiin molemmissa ryhmissä yhtä paljon.[73] Samassa tutkimuksessa havaittiin myös, että hiilihydraattirajoitusta noudattaneiden elimistö tuotti verrokkeja vähemmän nälkää aiheuttavaa greliinihormonia[74].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähähiilihydraattinen ruokavalio pohjautuu kivikautiseen ruokavalioon ajalta ennen maanviljelystä ja sokeri- ja tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden yleistymistä.[75][76]

Ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné havaitsi vuonna 1751 pohjois- ja eteläruotsalaisissa eroja, jotka hän selitti ruokavaliosta johtuviksi: "Norlantilainen lappalainen elää pelkästään lihalla, kalalla ja linnunlihalla, ja jää pienikokoiseksi, laihaksi, kevyeksi ja notkeaksi. -- Skånen tasangolla talonpojasta, joka syö herneitä ja paljon tattaripuuroa ja jonka pääasiallinen ravinnon lähde on [kasvijauho] kasvaa suurikokoinen, roteva, jähmeä, vahva, verkkainen, painava."[77]

Ranskalainen poliitikko ja gastronomi Jean-Anthelme Brillat-Savarin (1755–1826) yhdisti tärkkelys- ja jauhopitoisten ruokien syömisen lihavuuteen vuonna 1825 ilmestyneessä kirjassaan Maun fysiologia.[78] Brillat-Savarin kamppaili 30 vuotta oman lihavuutensa kanssa, ja oivalsi satojen kohtalotovereidensa kanssa keskusteltuaan, että heistä kaikki himoitsivat leipää, vanukkaita ja muuta hiilihydraattipitoista ruokaa[79].

Ensimmäisen vähähiilihydraattiseen dieettiin perustuvan laihdutusohjelman kehitti englantilainen lääkäri William Harvey potilastaan William Bantingia varten 1860-luvulla. Banting laihdutti ruokavaliollaan nopeasti 21 kilogrammaa ja teki dieettinsä tunnetuksi 1864 julkaisemassaan kirjasessa Letter on Corpulence[80], jonka hän käännätti useille kielille. Bantingin nimi jäi elämään muun muassa ruotsin ja englannin verbeissä banta ja to bant ("laihduttaa"). Harvey-Bantingin metodissa kiellettyjä ruoka-aineita olivat leipä, maito, voi, olut, sokeri ja peruna, mutta alkoholia sai nauttia melko runsaasti. Tärkeintä oli ruoan laatu, ei määrä, ja Banting söikin runsaita aterioita.[81][82]

Yhdysvaltalainen naparetkeilijä Vilhjalmur Stefansson teki 1900-luvun alkuvuosikymmeninä julkisesti tunnetuksi tutkimiensa eskimoiden kokonaan rasvasta ja lihasta koostuvaa hiilihydraatitonta ruokavaliota, kokeillen sitä itsekin valvotuissa olosuhteissa.[83]

Yhdysvaltalainen lääkäri Robert Atkins kehitti 1960-luvulla omien laihdutuskokemustensa pohjalta vähähiilihydraattisen Atkinsin dieetin. Se saavutti suosiota ensin 1970-luvulla ja uudelleen 1990-luvulla.[84][85]

Suomalainen lääkäri Pertti Pakarinen julkaisi 80-luvun alussa dieettioppaan, joka noudatti melko tarkasti Atkinsin dieetin periaatteita. Lääkäri Aki Loikkanen kehitti samoihin aikoihin oman H-limit-nimisen vähähiilihydraattisen ruokavalionsa.[86] 2000-luvulla ortopedi Antti Heikkilä on tehnyt vähähiilihydraattista ruokavaliotaan tunnetuksi nimellä Pellinki-dieetti.[87][88] Ruotsissa VHH:n teki tunnetuksi ensimmäisenä lääkäri Annika Dahlqvist 2000-luvulla.[88]

Lääketieteellinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilihydraattirajoitettua ruokavaliota on käytetty diabeteksen hoitoon aina 1700-luvulta alkaen[89] ja epilepsian hoitoon jo yli sadan vuoden ajan[90]

Britannian kansallinen terveydenhoitojärjestelmä on ottanut hiilihydraattien määrän rajoittamisen korkeintaan 130 grammaan päivässä painonhallinnan ja yleisen terveyden edistämisen keinoksi sekä kakkostyypin diabeteksen, ei-alkoholiperäisen rasvamaksan ja munasarjan monirakkulaoireyhtymän hoitomuodoksi[91]. Vähähiilihydraattinen ruokavalio poikkeaa kuitenkin virallisista suomalaisista ravintosuosituksista, eikä myöskään esimerkiksi Kela[92] tai Diabetesliitto[93] suosittele sitä.

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin laatima lihavuden Käypä hoito -suositus ei myöskään suositellut VHH:ta yleiseksi laihdutusmuodoksi vuonna 2011, koska ei ollut olemassa riittävästi näyttöä sen hyödystä, turvallisuudesta ja ravintoaineiden riittävästä saannista pidemmällä aikavälillä[94].

Argumentteja vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Atkinsin (2000) mukaan vähähiilihydraattisen ruokavalion etuja ovat:[95]

  • Ruoan määrää tai kalorimäärää ei rajoiteta
  • Nälkää ei tarvitse tuntea
  • Ruokahalu vähenee
  • Ruoansulatus paranee
  • Paino laskee eikä tule takaisin, koska ruokavalio sopii pysyvään painonhallintaan
  • Useimmat ylipainoisuuteen liittyvät terveysongelmat helpottuvat

Atkinsin mukaan VHH-dieetin myötä veren kolesteroliarvot yleensä paranevat ja sydäntautien riski vähenee[96]. Hänen mukaansa länsimaiseen ruokavalioon liitetyt terveysongelmat eivät johdu rasvasta, vaan 1800-luvun jälkeen yleistyneiden prosessoitujen hiilihydraattien käytöstä[97].

Antti Heikkilän mukaan VHH parantaa oloa, tasaa verensokerin sekä auttaa laihtumisessa ja painonhallinnassa, ja sen avulla voi hoitaa useita sairauksia lääkkeitä tehokkaammin tai niiden tukena.[98] Heikkilän mukaan VHH soveltuu erityisesti diabeteksen ruokavaliosuositukseksi.[99]

Ruotsalaisen lääkäri ja ravitsemuskirjailija Andreas Eenfeldtin mukaan VHH parantaa metabolisen oireyhtymän riskitekijöitä kuten keskivartalolihavuutta, korkeaa verensokeria ja verenpainetta, sekä veren rasva-arvoja[100]. Eenfeldt pitää VHH:ta parhaana tapana ehkäistä ja hoitaa tyypin 2 diabetestä[101] Hänen mukaansa VHH toimii hyvin myös epilepsian ja suolistosairauksien hoidossa ja vähentää syövän riskiä[102]. Eenfeldtin mukaan lihaa, kalaa, kananmunia ja kasviksia sisältävä VHH-ruokavalio on hyvin ravinteikas[37].

Yhdysvaltalaisen ravitsemuskirjailija Gary Taubesin mukaan VHH-ruokavaliolla olevan laihduttajan energiankulutus on selvästi suurempi kuin yhtä paljon kaloreita mutta enemmän hiilihydraatteja nauttivan. Sen ansiosta VHH-dieettiä noudattava voi nauttia suhteellisen paljon kaloreita ja silti laihtua tehokkaasti.[103]

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan karppauksen avulla nälän tunne pysyy hyvin kontrollissa, makeanhimo sammuu ja monilla vatsaoireet ja turvotus helpottuvat[104]. Hänen mukaansa karppaamisen ansiosta ihmiset ovat tulleet tietoisiksi hiilihydraattien haitoista[105]

Joidenkin yhdysvaltalaisten tutkijoiden mukaan vähähiilihydraattiset dieetit ovat yksinkertaisia ja niiden noudattaminen on helpompaa kuin vähärasvaisten dieettien[106], esimerkiksi helpottuneen nälänhallinnan kautta.

Harvardin yliopiston Harvard School of Public Healthin mukaan nopeiden hiilihydraattien poisjäämisen ansiosta verensokerin vaihtelu vähenee sekä riski painon nousuun, diabetekseen, sydäntauteihin ja muihin kroonisiin vaivoihin pienenee[107].

Argumentteja vähähiilihydraattista ruokavaliota vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VHH-ruokavaliota saatettiin kutsua 2000-luvun alun ravitsemusterapeuttisessa kirjallisuudessa pseudotieteeksi ja monia VHH:n puolestapuhujien ruokavaliota koskevia esityksiä kritisoitiin suoranaisiksi valheiksi[108]. Useat lääkärit ja asiantuntijat ovat varoittaneet VHH-ruokavalioista.[109][110][111]. Kriitikot esittivät, että VHH-ruokavalio saattaisi johtaa vakaviin mineraalien ja kalsiumin puutostiloihin ja että mineraalit karkaavat virtsan mukana kehon joutuessa käyttämään rasvaa pääasiallisena energialähteenä johtaen pahimmillaan negatiivisen jopa sydänkohtauksiin[112]. Kriitikot väittivät myös, että VHH-ruokavalion avulla tapahtuneet painonpudotukset olivat seurasta nesteiden vähenemisestä kehossa, eikä itse rasvan[113].

Suomalaiset professorit Mikael Fogelholm ja Ursula Schwab kirjoittivat Helsingin Sanomissa vuonna 2014 tutkimusten viittaavan siihen, että vähähiilihydraattinen ruokavalio heikentää pitkällä aikavälillä terveyttä todennäköisemmin kuin parantaa sitä[114].

Ravitsemuksellisten puutteiden riski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut asiantuntijat toteavat, että jos ravintoaineiden suhteita muutetaan virallisista suosituksista, voi syntyä ravitsemuksellisia puutteita, vierasaineiden kasaantumisia ja eri sairauksien riski lisääntyä.[109][111] Vuonna 2001 julkaistussa eri laihdutusruokavalioita koskevien tutkimusten koontitutkimuksessa todettiin, että oli olemassa matalan todistusarvon näyttöä siitä, ettei kalorien ja hiilihydraattien yhtäaikaisen saannin rajoittamiseen perustuva laihdutusruokavalio sisältäisi riittävästi ravinteita. Lisäksi todettiin, että tällaiset dieetit sisältävät vain pieniä pitoisuuksia E-, A-, ja B6-vitamiinia sekä tiamiinia, folaattia, magnesiumia, kalsiumia, rautaa, kaliumia ja ravintokuitua, minkä vuoksi niiden aikana pitäisi käyttää lisäravinteita.[115]

Kuidun saanti on lisäksi riittämätöntä Atkinsin induktiovaiheen ensimmäisen kahden viikon aikana, ellei käytetä vähähiilihydraattisia kuidun lähteitä kuten esimerkiksi pähkinöitä tai papuja.[116]

Hiilihydraattien vähäinen osuus ravinnossa saattaa johtaa elektrolyyttien, etenkin natriumin, puutteeseen varsinkin jos ihminen harrastaa paljon fyysisisiä aktiviteetteja. Natriumin puutoksen oireita ovat esimerkiksi väsymys, heikkous, päänsärky ja keskittymisvaikeudet, kaliumin kohdalla lihaskrampit ja sydämentykytys, magnesiumin kohdalla öisin ja liikunnan jälkeen esiintyvät lihaskrampit.[117]

Liikaa rasvaa verrattuna ravintosuosituksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintosuosituksissa on perinteisesti pyritty vähentämään tyydyttyneiden, niin sanottujen kovien rasvojen, mutta myös yleensä eläinperäisten rasvojen osuutta ravinnosta. On ajateltu, että sellaiset rasvat aiheuttaisivat sydän- ja verisuonitauteja. Vähähiilihydraattiset ruokavaliot taas perustuvat siihen, että pääosa ravinnon energiasta saadaan erilaisista rasvoista.

Muun muassa kliinisen ravitsemustieteen professorin Helena Gyllingin mukaan runsas eläinrasvojen käyttö johtaa sepelvaltimotautiin, sydäninfarktiin, aivoinfarktiin ja alaraajojen ahtaumatautiin.[110]

Katso myös: Rasvasota

Tyydyttyneet rasvat ongelma transrasvojen sijaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanterveyslaitoksen Finravinto 2002 -haastattelututkimuksen mukaan suomalaiset saisivat keskimäärin päivittäin ravinnostaan vain 1 gramman transrasvaa, mutta 25−38 grammaa tyydyttynyttä rasvaa. Transrasvojen saannin arviointi perustui tutkimuksessa Finelin tietoihin. Kansanterveyslaitoksen vuoden 1996 kannan mukaan tyydyttyneet rasvat ja transrasvat ovat elimistölle yhtä haitallisia, mutta tyydyttyneet rasvat muodostavat transrasvoja suuremman riskin Suomessa, koska niiden määrä ruokavaliossa on suurempi [118]. Kansanterveyslaitoksen mukaan tyydyttyneet rasvat nostavat sekä HDL- että LDL-kolesteroliarvoja.

Yhdysvaltain FDA:n (Food and Drug Administration) mukaan on terveellisempää syödä margariinia kuin voita.[119] Voi sisältää Finelin mukaan 52,8 % tyydyttynyttä rasvaa, 2 % luonnollista transrasvaa ja 178 mg kolesterolia / 100g. Suomessa myytävissä levitemargariineissa ei ole juuri teollisia transrasvoja.

VHH:lla ei pidä nauttia liikaa valkuaista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut ovat pitäneet VHH:ta proteiinidieettinä,[120] jolla kylläisyyden tunne perustuu rasvan lisäksi ylenmääräiseen valkuaisen saantiin[121]. Liiallisella valkuaisainemäärällä on kuitenkin haittoja[122], ja se voi nostaa jopa kuolemanriskiä[123].

Hyvät ja huonot hiilihydraatit pitää erotella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilihydraattien vastainen kritiikki on viitannut epätarkasti tutkimuksiin, joissa ei ole tehty eroja hyvien ja huonojen hiilihydraattien välillä, kuten PURE-tutkimukseen. Silti senkin tutkimuksen pääviesti oli ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan tuttu "vältä runsasta puhdistetun viljan ja sokerin eli höttöhiilareiden käyttöä ja käytä runsaasti vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja sekä papuja, linssejä ja herneitä."[124]

Insuliiniteorian kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VHH-ruokavalion teoreettinen ydinajatus perustuu siihen, että hiilihydraatteja tulisi vältellä, koska VHH:ta tunnetuksi tehneiden mukaan tämä makroravinne laukaisee insuliinin tuotannon haimassa.[125] Todellisuudessa runsas proteiininen ruoka aiheuttaa myös insuliinin erityksen haimassa moniin hiilihydraattispitoisiin ruokiin nähden.[126] Esimerkiksi noin sadan gramman naudanlihapihvi nostaa insuliinia diabeetikolla saman verran kuin vastaava painomäärä pöytäsokeria.[127] Tämän vuoksi hiilihydraatti pitää korvata VHH-dieetissä etupäässä rasvalla eikä proteiinilla.

Yleisen uskomuksen mukaan ravinnon sisältämä rasva ei varastoidu rasvasoluihin, mikäli insuliinitaso ei ole riittävän korkea, vaan menee kokonaisuudessaan ketoosin ja glukoneogeneesin raaka-aineeksi. Todellisuudessa veressä on aina riittävästi insuliinia siirtämään rasvan elimistöön.[128]

Mikäli ravinnossa on liikaa proteiineja, glukoneogeneesi alkaa käyttää aminohappoja raaka-aineenaan rasvojen glyserolin sijaan. Tällöin myös proteiinit nostavat insuliinitasoa hiilihydraattien lisäksi.[109]

Tutkimuksia terveysvaikutuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VHH-aiheiset tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta tuli Ruotsissa "salonkikelpoinen" vuonna 2013 siitä julkaistujen myönteisten selvitysten johdosta[129].

Meta-analyysit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2012 elokuussa julkaistiin 17 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen systemaattinen meta-analyysi VHH:n vaikutuksesta painonpudotukseen sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 1141 ylipainoista potilasta. VHH:n (tutkimuksissa yleisimmin Atkinsin dieetin) todettiin vähentäneen merkittävästi muun muassa painoa, keskivartalolihavuutta, verenpainetta, triglyseridejä, paastoverensokeria ja veren insuliinia, sekä kohottaneen HDL-kolesterolia. Sen sijaan LDL-kolesteroli ei muuttunut merkittävästi. Tutkijoiden mukaan VHH:n vaikutukset painoon sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin olivat myönteisiä, mutta ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä.[130]

Ruotsin valtiollinen lääketieteellisten hoitojen merkitystä selvittävä elin SBU totesi vuoden 2013 raportissaan, joka perustuu kaikkiaan 16 000 tieteellisestä julkaisusta valikoituihin 68 korkeatasoiseen raporttiin, että VHH on puolen vuoden tähtäimellä muita ruokavalioita tehokkaampi laihdutuksessa. SBU:n mukaan ei myöskään ole näyttöä siitä, että VHH heikentäisi veren rasvaprofiilia tai lisäisi sydän- ja verisuonitautien riskiä.[131] Raportissa todettiin, että VHH-ruokavaliolla, jossa hiilihydraattien osuus on alle 20 % kokonaisenergiasta, myös koehenkilöiden verensokeri- ja triglyseridiarvot paranivat.[132]

Suun terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio vähentää hammaskiveä, kariesta ja ientulehdusta jopa 50 prosentilla tavalliseen ruokavalioon verrattuna.[133]

Painonpudotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VHH-dieetin teho on osoitettu hyvin laihduttamisessa ja painonhallinnassa[121][134] Vuonna 2007 julkaistun Stanfordin yliopiston tutkijoiden tekemän tutkimuksen[36] mukaan vähähiilihydraattinen Atkinsin dieetti oli tehokkain tutkituista neljästä ruokavaliosta ylipainoisten painonhallinnassa. Atkinsin lisäksi tutkimuksessa oli vähähiilihydraattinen Zone, vähärasvainen LEARN ja erittäin vähärasvainen Ornishin ruokavalio. Vuoden kestäneeseen tutkimukseen osallistuneet ylipainoiset tai liikalihavat naiset saivat Atkinsin dieetin avulla tehokkaimmin pudotettua painoaan ja lisäksi mitatut terveysindikaattorit kohenivat eniten.[135] Vaikka Atkins-ryhmässä olleet naiset eivät noudattaneetkaan Atkinsin ruokavaliota uskollisesti, ruokavalion puolittainenkin noudattaminen auttoi heitä painonpudotuksessa[136].

Vähähiilihydraattisen ruokavalion painonhallintavaikutus perustuu siihen, ettei ruokavaliota noudattavien tee yleensä enää mieli syödä yhtä paljon kuin aiemmin. He laihtuvat siksi ilman kaloreiden tietoista säännöstelyä. Vuosina 2001 ja 2007 julkaistut yhteenvetotutkimukset vahvistivat sen, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihtuneiden painonpudotus johtui nautittujen kaloreiden määrän vähenemisestä[70][71]. Kun tutkimusten tulosten tarkastelussa otettiin huomioon erot tutkimusten kestossa, havaittiin myös, että VHH-ruokavaliolla olevien energiankulutus alkaa lisääntyä aineenvaihdunnan alkaessa adaptoitua uuteen ruokavalioon. Energiankulutuksen nousu oli 50 kaloria päivässä jokaista vähennettyä hiilihydraatin 10 prosentin energiaosuutta kohti.[72]

Mitokondriot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan matalahiilihydraattinen dieetti parantaa terveiden henkilöiden mitokondrioiden määrää ja aktiivisuutta[137].

Kakkostyypin diabetes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kakkostyypin diabeetikoilla vuonna 2020 tehdyn kokeellisen tutkimuksen mukaan 90 grammaa hiilihydraatteja päivässä sisältävä ruokavalio laskee paastoverensokeria ja kahden tunnin verensokeria huomattavasti enemmän kuin 150 grammaa hiilihydraattia sisältävä perinteinen diabetesruokavalio[138]. Brittiläisessä vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että yli puolet lääkehoidolla olleista kakkostyypin diabeetikoista pääsi vähähiilihydraattisella ruokavaliolla remissioon ja eroon lääkityksestä. Lähes 95 prosenttia osallistujista laihtui, mutta laihtuminen ei korreloinut hoitotuloksen kanssa ja painonsa säilyttäneiden tai painoaan nostaneiden osallistujien verensokeriarvot paranivat yhtä paljon kuin laihtuneiden.[139]

Sydäntautiriski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan naisilla, jotka saavat päivittäisestä ravinnostaan pienimmän glykeemisen kokonaiskuorman, esiintyy lähes 50 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, kuin niillä naisilla, jotka saavat ravinnostaan pienimmän glykeemisen kokonaiskuorman. Glykeeminen kokonaiskuorma heijastelee sitä, kuinka paljon ravinnossa on verensokeria paljon nostavia hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita kuten leipää, puuroa, perunaa, riisiä, pastaa ja sokeroituja tuotteita. Tutkimuksen aineistona oli yli 80 000 yhdysvaltalaista sairaanhoitajaa, joiden terveyttä seurattiin kaksikymmentä vuotta.[140]

Yhdysvaltain sydänjärjestön Circulation-lehden vuonna 2009 julkaiseman interventiotutkimuksen mukaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihtuneiden koehenkilöiden päävaltimoiden rasvoittuminen väheni yhtä merkittävästi kuin välimerellisellä tai vähärasvaisella ruokavaliolla laihtuneillakin.[141]

Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa vähähiilihydraattisen ruokavalion yli vuoden mittainen käyttö ei aiheuta haitallisia vaikutuksia aineenvaihduntaan eikä näytä lisäävän sydänsairausriskiä.[142]

Duken yliopiston tutkimuksen mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio parantaa kolesteroliarvoja.[143]

Vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa vegaaninen VHH paransi koehenkilöiden veren rasva-arvoja ja verenpainetta enemmän kuin korkeahiilihydraattinen kasvisruokavalio, vaikka painonpudotus oli sama kummassakin ryhmässä.[144][145]

Vuonna 2009 julkaistu hiirillä tehty tutkimus osoitti, että vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa syödään paljon sekä proteiinia että rasvaa saattaa kiihdyttää valtimonkovettumataudin etenemistä aivan uudella aiheutumismekanismilla. Kokeessa käytettiin hiirikantaa, joilla oli apolipoproteiini E:n vajausta, koska se on erityisen herkkää sairastumaan valtimonkovettumatautiin syödessään ravintoa, jossa on paljon rasvaa, kohtalaisesti proteiinia ja kohtalaisesti hiilihydraatteja. Paljon rasvaa ja proteiineja sisältävä ravinto aiheutti näille hiirille kaksinkertaisen määrän atemoomaplakkeja verrattuna ravintoon, jossa on paljon rasvaa mutta kohtalaisesti proteiineja ja hiilihydraatteja.[146]

Muut sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VHH:n käytöstä myös eräiden sairauksien hoitoon on olemassa yksittäisiä tai useampia tutkimuksia. Näitä ovat esimerkiksi diabetes,[147][148][149][150][151] korkea verenpaine,[152][153] epilepsia,[154][155][156] krooninen väsymysoireyhtymä,[157][158] erilaiset suolistovaivat,[159] refluksitauti,[160][161] skitsofrenia,[162][163] rasvamaksa,[164] silmänpohjan rappeuma[165] sekä syöpä.[166][167] Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan matalahiilihydraattinen dieetti parantaa pitkällä aikavälillä mitokondriosaurauksista kärsivien lihasvoimaa.[137]

Tutkimusten sidonnaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaisten radiotoimittajien vuonna 2011 tekemän selvityksen mukaan osa VHH:ta tukevista tutkimuksista oli liha- ja meijeriteollisuuden, kuten Yhdysvaltain lihakarjan kasvattajien yhdistyksen, meijeriyhtiö Swissmilkin ja Atkinsin dieettiin yhteydessä olevien yritysten, rahoittamia.[168][169] Toimittajien kritisoima ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldt totesi vastineessaan, että myös riippumattomat tutkimukset osoittivat vähähiilihydraattisen ruokavalion terveellisyyden.[170]

VHH:ta sivuavat tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilihydraattien kokonaissaanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 julkaistiin maailmanlaajuinen Prospective Urban-Rural Epidemiology study (PURE), jossa oli yli 135 000 osanottajaa eri tulotasoa edustavista maista. Saadut tulokset suhteutettiin osanottajien koulutukseen, tulotasoon, tupakointiin, fyysiseen aktiivisuuteen, keskivartalolihavuuteen, diabetekseen sekä asumiseen maalla tai kaupungissa. Tuloksena oli, että sillä väestöviidenneksellä, joka sai ravinnosta vähiten hiilihydraatteja, oli 28 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin sillä viidenneksellä, joka nautti eniten hiilihydraatteja.[171]

Sydäntautiriski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2006 julkaistun Harvardin yliopiston laajan NHS-seurantatutkimuksen aineiston analyysin mukaan ruokavalion vähähiilihydraattisuus ei lisännyt naisilla sydäntautien riskiä.[172] Aineistona oli noin 83 000 NHS-tutkimukseen osallistunutta naista, joiden elämäntapa- ja ruokailutottumuksia oli haastatteluin seurattu vuodesta 1980 alkaen neljän vuoden välein. Tutkimuksessa sepelvaltimotautiriskissä ei ollut eroa, jos hiilihydraatteja oli korvattu ruokavaliossa eläinrasvoilla ja -proteiineilla. Jos sen sijaan ruokavaliossa oli korvattu hiilihydraatteja pääasiassa kasvirasvoilla ja -proteiineilla, se yhdistyi 30 prosenttia alempaan sepelvaltimotautiriskiin. Lisäksi analyysissä havaittiin ruokavalion nopeiden hiilihydraattien aiheuttaman korkean glykemiakuorman lisäävän selvästi sydäntautien riskiä. Seurantatutkimuksien aineistoista tehtyjen artikkelien[123][172] mukaan tuloksista ei voida suoraan arvioida vähähiilihydraattisten dieettien mahdollisia riskejä tai etuja.

Suolistosyöpä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suolistomikrobien ja hiilihydraattien hajoamistuotteiden on havaittu aiheuttavan suolistosyöpää sille perinnöllisesti alttiilla hiirillä, kun hiilihydraatteja on runsaasti saatavilla. Hiilihydraattien saannin vähentäminen laski syövän esiintyvyyttä.[173]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nearly 1 in 5 Americans Follows 'Special' Diet WebMD. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
  2. Helakorpi, Holstila, Virtanen, Uutela: Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2011 (s. 160) 2012. THL. Viitattu 3.9.2012.
  3. Piia Jallinoja ym.: Food choices, perceptions of healthiness, and eating motives of self-identified followers of a low-carbohydrate diet 4.12.2014. Kuluttajatutkimuskeskus. Viitattu 4.12.2014.
  4. Tavi & Salmenkaita, s. 5
  5. Eenfeldt, s. 179–180
  6. Eenfeldt, s. 180–181
  7. Vähähiilihydraattinen ruokavalio laihdutus.info. Viitattu 15.12.2015.
  8. Heikkilä, s. 43
  9. Eenfeldt, s. 180–181
  10. Eenfeldt, s. 181
  11. Heikkilä, s. 11–16
  12. Heikkilä, s. 25
  13. Tavi & Salmenkaita, s. 86–87
  14. Carbs on Low Carb: How Low Carb Is Low Carb? Diet Doctor. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  15. Ravitsemus Suomessa –FinRavinto 2017 -tutkimus. Sivu 68. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137433/Raportti_12_2018_netti%20uusi%202.4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  16. Tavi & Salmenkaita, s. 102
  17. Nina E. Teicholz: Rapid response to: Comparison of dietary macronutrient patterns of 14 popular named dietary programmes for weight and cardiovascular risk factor reduction in adults: systematic review and network meta-analysis of randomised trials. BMJ, 20.5.2020. Artikkelin verkkoversio. en
  18. Ravitsemus Suomessa –FinRavinto 2017 -tutkimus. Sivu 68. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137433/Raportti_12_2018_netti%20uusi%202.4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  19. Carbs on Low Carb: How Low Carb Is Low Carb? Diet Doctor. Viitattu 14.11.2020. (englanniksi)
  20. Sookyong Koh, Nina Dupuis, Stéphane Auvin: Ketogenic diet and Neuroinflammation. Epilepsy Research, 2020-11, nro 167, s. 106454. PubMed:32987244. doi:10.1016/j.eplepsyres.2020.106454. ISSN 1872-6844. Artikkelin verkkoversio.
  21. Blair J. O'Neill: Effect of low-carbohydrate diets on cardiometabolic risk, insulin resistance, and metabolic syndrome. Current Opinion in Endocrinology, Diabetes, and Obesity, 2020-10, nro 5, s. 301–307. PubMed:32773574. doi:10.1097/MED.0000000000000569. ISSN 1752-2978. Artikkelin verkkoversio.
  22. Tavi & Salmenkaita, s. 101
  23. Antti Heikkilän dieetti Laihdutus & painonpudotus. Mousewell Oy. Viitattu 3.8.2012.
  24. Dahlqvist, s. 91
  25. Tavi & Salmenkaita, s. 122–123
  26. Tavi & Salmenkaita, s. 58
  27. Tavi & Salmenkaita, s. 190
  28. Dahlqvist, s. 36
  29. Study: Doubling Saturated Fat in the Diet Does Not Increase Saturated Fat in Blood Study: Doubling Saturated Fat in the Diet Does Not Increase Saturated Fat in Blood. Viitattu 7.7.2020. (englanniksi)
  30. Tavi & Salmenkaita, s. 61
  31. Tavi & Salmenkaita, s. 62
  32. Dahlqvist, s. 37
  33. Dahlqvist, s. 31
  34. Tavi & Salmenkaita, s. 66
  35. Katso tästä Antti Heikkilän vastaukset yleisön kysymyksiin 7.10.2010. Studio55.fi. Viitattu 3.9.2012.
  36. a b C. D. Gardner ym.: Comparison of the Atkins, Zone, Ornish, and Learn Diets for Change in Weight and Related Risk Factors Among Overweight Premenopausal Women: The A TO Z Weight Loss Study: A Randomized Trial 7.3.2007 (JAMA Vol. 297, no 9, s. 969–977). Journal of the American Medical Association.
  37. a b Eenfeldt, s. 202
  38. Atkins Nutrition 13.7.2005. Calorie Count. Viitattu 23.2.2013.
  39. Karppaajien leivän suosio yllätti: ”Täysin ainutlaatuinen tapaus” 13.9.2011. Aamulehti. Viitattu 23.2.2013.
  40. Se siitä karppauksesta: buumi ohi 20.11.2012. Suomen Kuvalehti. Viitattu 23.2.2013.
  41. The New Atkins Diet Plan everydiet.org. Viitattu 7.9.2012. (englanniksi)
  42. Tavi & Salmenkaita, s. 100–109
  43. Tavi & Salmenkaita, s. 122–125
  44. Tavi & Salmenkaita, s. 138–143
  45. Tavi & Salmenkaita, s. 132–137
  46. Tavi & Salmenkaita, s. 156–160
  47. Zone Diet everydiet.org. Viitattu 7.9.2012. (englanniksi)
  48. Tavi & Salmenkaita, s. 182–188
  49. Eenfeldt, s. 66–69
  50. South Beach Diet everydiet.org. Viitattu 7.9.2012. (englanniksi)
  51. Dukanin dieetti alkaa hiilarittomalla hyökkäyksellä 10.6.2012. dieetti.eu. Viitattu 7.9.2012.
  52. High protein low carb diet ducandiet.co.uk. Viitattu 7.9.2012. (englanniksi)
  53. Cambridge Dieetti dieetit.com. Viitattu 26.6.2016.
  54. Hyvän diabeteshoidon opas tritolonen.fi. Viitattu 7.8.2012.
  55. Tri Timo Kuuselan uusi blogi foorumi.info. Viitattu 7.8.2012.
  56. VHH-dieetti on diabetespotilaalle hyvä vaihtoehto tohtori.fi. Viitattu 7.8.2012.
  57. Shelly Fan: The fat-fueled brain: unnatural or advantageous? Scientific American Blog Network. Viitattu 18.8.2020. (englanniksi)
  58. a b Keto Calculator. Find Your Keto Macros Ratio www.omnicalculator.com. Viitattu 3.11.2020. (englanniksi)
  59. Ravitsemus Suomessa –FinRavinto 2017 -tutkimus. Sivu 68. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137433/Raportti_12_2018_netti%20uusi%202.4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  60. Tavi & Salmenkaita, s. 109, 25, 125
  61. Pentti Hiltunen, Liikunnan iloa, Otava 1997
  62. Tavi & Salmenkaita, s. 91–98
  63. Tavi & Salmenkaita, s. 250–253
  64. Dahlqvist, s. 107–108
  65. Atkins (2000), s. 5–7
  66. Juha Hulmi Insuliinistä
  67. Atkins (2000), s. 5–7, 50–57
  68. Eenfeldt, s. 182
  69. Tavi & Salmenkaita, s. 13–14
  70. a b "Popular Diets: A Scientific Review." Obesity Research 9(2001):1S."In all cases, individuals on high-fat, low carbohydrate diets lose weight because they consume fewer calories.", "No magic ingredients, strange food combinations or pseudoscientific formulas will alter this metabolic fact", "Popular Diets: A Scientific Review." Obesity Research 9(2001):1S
  71. a b Bravata DM, Sanders L, Huang J, et al. Efficacy and safety of low-carbohydrate diets: a systematic review. JAMA 2003;289:1837–1850.
  72. a b David S. Ludwig, Stephanie L. Dickinson, Beate Henschel, Cara B. Ebbeling, David B. Allison: Do Lower-Carbohydrate Diets Increase Total Energy Expenditure? An Updated and Reanalyzed Meta-Analysis of 29 Controlled-Feeding Studies. The Journal of Nutrition, {{{Vuosi}}}. doi:10.1093/jn/nxaa350. Artikkelin verkkoversio. en
  73. Rachael Rettner 14 November 2018: Low-Carb Diets May Burn More Calories livescience.com. 14.11.2018. Viitattu 6.9.2021. (englanniksi)
  74. Bangalore Mirror Bureau / Updated: Aug 19, 2021, 06:00 Ist: Keep carb off your brekkie table Bangalore Mirror. Viitattu 6.9.2021. (englanniksi)
  75. The carnivore connection: dietary carbohydrate in the evolution of NIDDM (englanniksi)
  76. Plant-animal subsistence ratios and macronutrient energy estimations in worldwide hunter-gatherer diets (englanniksi)
  77. Eenfeldt, s. 19
  78. Duodecim 2005;121(11):1143–1144
  79. The Case for Keto review – why a full-fat diet should be on the menu the Guardian. 3.1.2021. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  80. Banting, William: Letter On Corpulence, Addressed To The Public Harrison. Viitattu 2.1.2008. (englanniksi)
  81. Tavi & Salmenkaita, s. 18–20
  82. Eenfeldt, s. 61–63
  83. Tavi & Salmenkaita, s. 20–23
  84. Tavi & Salmenkaita, s. 23–24
  85. Eenfeldt, s. 64–66
  86. Tavi & Salmenkaita, s. 25–27
  87. Mistä kuituja viljojen sijaan? Antti Heikkilä vastasi kysymyksiin Studio55.fi. 30.5.2012. Viitattu 29.11.2020.
  88. a b Eenfeldt, s. 66–69
  89. Belinda S. Lennerz, Andrew P. Koutnik, Svetlana Azova, Joseph I. Wolfsdorf, David S. Ludwig: Carbohydrate restriction for diabetes: rediscovering centuries-old wisdom. The Journal of Clinical Investigation, 4.1.2021, nro 1. doi:10.1172/JCI142246. ISSN 0021-9738. Artikkelin verkkoversio. en
  90. Nicholas G. Norwitz, Shebani Sethi Dalai, Christopher M. Palmer: Ketogenic diet as a metabolic treatment for mental illness. Current Opinion in Endocrinology, Diabetes & Obesity, 6.8.2020, nro 5, s. 269–274. doi:10.1097/MED.0000000000000564. ISSN 1752-296X. Artikkelin verkkoversio. en-US
  91. Low Carb Program made available to NHS login users The Diabetes Times. 18.12.2020. Viitattu 24.12.2020.
  92. KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN RUOKAILUSUOSITUS. Terveyttä ruoasta. 2016. https://www.kela.fi/documents/10180/2628102/korkeakouluopiskelijoiden+ruokailusuositus_2016.pdf/c0f80b39-bee7-4bbc-beb1-a5efba60daf6
  93. Hiilihydraatit kuuluvat suositeltavaan ruokavalioon laihduttajillakin, Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2004
  94. Lihavuus (aikuiset) 1.12.2011. Käypä hoito. Viitattu 7.9.2012.
  95. Atkins (2000), s. 4
  96. Atkins, s. 165–189
  97. Atkins, s. 195–197
  98. Heikkilä, s. 8–9
  99. Jenni Kokkonen: Lääkäri Antti Heikkilä: Näin saat diabeteksen kuriin oikeanlaisella ruokavaliolla 2.1.2011. Studio55. Viitattu 9.9.2012.
  100. Eenfeldt, s. 128
  101. Eenfeldt, s. 97–117
  102. Eenfeldt, s. 133–143
  103. Taubes, Gary: What really makes us fat 30.6.2012. NY Times. Viitattu 8.9.2012. (englanniksi)
  104. Asiantuntija vastaa: Totuus karppaamisesta 28.8.2011. Iltalehti. Viitattu 8.9.2012.
  105. A-talk: Onko karppaaminen terveellistä? 26.10.2011. Yle. Viitattu 8.9.2012.
  106. Adele H. Hite, Richard David Feinman, ym.: In the face of contradictory evidence: Report of the Dietary Guidelines for Americans Committee Volume 26, Issue 10, October 2010. Nutrition. (englanniksi)
  107. Food pyramids: Nutrition Source, Harvard School of Public Health (englanniksi)
  108. Samuel N. Cheuvront: The Zone Diet Phenomenon: A Closer Look at the Science behind the Claims. Journal of the American College of Nutrition, 1.2.2003, nro 1, s. 9–17. doi:10.1080/07315724.2003.10719271. ISSN 0731-5724. Artikkelin verkkoversio.
  109. a b c Popular Diets: A Scientific Review, Freedman M.R.. et al., Obesity Research 2001
  110. a b Kommentteja Antti Heikkilän väittämiin ravitsemuksesta Professori Helena Gylling, KYS, Diabetesliitto 2005
  111. a b High-Protein Diets, American Heart Association (englanniksi)
  112. “When one is eating enough carbohydrates, fat can be completely broken down as well. But when the body runs out of carb fuel to burn, it’s only choice is to burn fat inefficiently using a pathway that produces toxic byproducts like acetone and other so-called ‘ketones’. The kidney uses minerals such as potassium and calcium to help rid one’s body of toxins like ketones. People on Atkin’s Diet are urinating these minerals away. And critically low levels in the blood of these electrolytes can lead to fatal cardiac arrhythmias – lethal heart rhythms", Carbophobia: The Scary Truth about America's Low-Carb Craze, Greger Michael, 2005 (englanniksi)
  113. "To wash these toxic waste products out of our system our body uses a lot of water. The diuretic effect of low carb diets can result in people losing a gallon of water in pounds the first week.[92] This precipitous early weight loss encourages dieters to continue the diet even though they have lost mostly water weight[93] and the state of ketosis may be making them nauseous or worse.[94] If one wanted to try to lose water weight, sweating it away in a sauna may be a more healthful way". "Carbophobia: The Scary Truth about America's Low-Carb Craz"e, Michael Greger, 2005 (englanniksi)
  114. Vieraskynä | Ravitsemussuositukset on ymmärretty väärin Helsingin Sanomat. 1.2.2014. Viitattu 30.11.2020.
  115. Popular Diets: A Scientific Review. Sivut 3S ja 12S. https://www.researchgate.net/profile/Marjorie_Freedman2/publication/250003780_Popular_Diets_A_Scientific_Review/links/00b49523bcb5f2d331000000/Popular-Diets-A-Scientific-Review.pdf.
  116. The Effects of Low-Carbohydrate Diets on Organs, ks. Sydän ja Lihas), The Partnership for Essential Nutrition, USA (englanniksi)
  117. Do You Need Electrolyte Supplementation on a Keto Diet? Diet Doctor. Viitattu 2.1.2021. (englanniksi)
  118. Rasvattu elämä KTL 1996
  119. Is it better to eat butter instead of margarine to avoid trans fat? FDA 2006 (englanniksi)
  120. Paula Hakala, Proteiinidieetit jopa vaaraksi, Kela 2002
  121. a b Hite AH, Berkowitz VG, Berkowitz K.: Nutr Clin Pract., 2011, nro 3, s. 300–308. (englanniksi)
  122. Paula Hakala, Proteiini ja painon hallinta, Kela 2004
  123. a b P. Lagiou ym.: Low carbohydrate–high protein diet and mortality in a cohort of Swedish women Volume 261 Issue 4 Page 366 – April 2007. Journal of Internal Medicine. Viitattu 29.3. 2007. (englanniksi) "A diet characterized by low carbohydrate and high protein intake was associated with increased total and particularly cardiovascular mortality amongst women. Vigilance with respect to long-term adherence to such weight control regimes is advisable."
  124. Reijo Laatikainen: "Mitä suuri PURE-tutkimus opettaa suomalaiselle ravitsemustieteilijälle? pronutritionist.net. 30.8.2017.
  125. "The entire theoretical framework of low carb diets, like Atkins and The Zone, hang upon the notion that insulin is the root of all evil and so to limit insulin release one needs to limit carbohydrate intake. Dr. Atkins, for example, has a chapter entitled 'Insulin – The Hormone That Makes You Fat,'. Protein Power calls it the 'monster hormone' and the Tekijä of the Zone Diet calls insulin 'the single most significant determinant of your weight'.". Greger, Michael; Carbophobia: The Scary Truth about America's Low-Carb Craze, 2005 (englanniksi)
  126. (American Journal of Clinical Nutrition 50, 1997:1264)
  127. Diabetes care 7, (1984:465)
  128. Mustajoki, Pertti: Insuliini ja läski Terveyskirjasto. Viitattu 3.5.2011.
  129. Henrik Ennart: Året då LCHF bjöds in i finrummen 29.12.2013. Svenska Dagbladet. Viitattu 12.1.2014. (ruotsiksi)
  130. F. L. Santos, S. S. Esteves, A. da Costa Pereira, W. S. Yancy Jr, J. P. L. Nunes: Systematic review and meta-analysis of clinical trials of the effects of low carbohydrate diets on cardiovascular risk factors. 20.8.2012. PubMed. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi)
  131. Lars Gustafsson: Lågkolhydratkost ger snabb viktnedgång 23.9.2013. Yle Nyheter. Viitattu 24.9.2013. (ruotsiksi)
  132. Mat vid fetma: En systematisk litteraturöversikt (s. 44) 9/2013. SBU Statens beredning för medicinsk utvärdering. Viitattu 24.9.2013. (ruotsiksi)
  133. Tanya L. Smith, RDH, BS: Oral Health Effects of the Ketogenic Diet Today's RDH. 28.7.2019. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
  134. https://phcuk.org/wp-content/uploads/2020/10/Summary-Table-Of-Randomised-Controlled-Trials-Comparing-Low-Carb-To-Low-Fat-Diets-07.10.2020.pdf
  135. Stanford diet study tips scale in favor of Atkins plan (englanniksi)
  136. Slate.com
  137. a b Ruokavaliolla voi olla suuri vaikutus mitokondriotaudin oireisiin (PDF) Avain-lehti 6/2016. Neuroliitto. Viitattu 23.5.2020.
  138. Chin-Ying Chen, Wei-Sheng Huang, Hui-Chuen Chen, Chin-Hao Chang, Long-Teng Lee, Heng-Shuen Chen: Effect of a 90 g/day low-carbohydrate diet on glycaemic control, small, dense low-density lipoprotein and carotid intima-media thickness in type 2 diabetic patients: An 18-month randomised controlled trial. PLOS ONE, 10.5.2020, nro 10, s. e0240158. doi:10.1371/journal.pone.0240158. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio. en
  139. David Unwin, Ali Ahsan Khalid, Jen Unwin, Dominic Crocombe, Christine Delon, Kathy Martyn: Insights from a general practice service evaluation supporting a lower carbohydrate diet in patients with type 2 diabetes mellitus and prediabetes: a secondary analysis of routine clinic data including HbA1c, weight and prescribing over 6 years. BMJ Nutrition, Prevention & Health, 22.10.2020, s. bmjnph. doi:10.1136/bmjnph-2020-000072. ISSN 2516-5542. Artikkelin verkkoversio. en
  140. Low-Carbohydrate-Diet Score and the Risk of Coronary Heart Disease in Women. vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli, November 9, 2006. The new england journal of medicine.
  141. Iris Shai ym.: Dietary Intervention to Reverse Carotid Atherosclerosis 11.5.2009. Circulation, American Heart Association. Viitattu 17.6.2013. (englanniksi)
  142. Long-term consumption of a carbohydrate-restricted diet does not induce deleterious metabolic effects
  143. Duke University Study Shows Low-Carb Diet Improves Cholesterol
  144. Low-Carbohydrate Diets Harvard School of Public Health Nutrition Source. Viitattu 24.1.2014.
  145. Jenkins D. J. ym.: The effect of a plant-based low-carbohydrate ("Eco-Atkins") diet on body weight and blood lipid concentrations in hyperlipidemic subjects. 8.6.2009. PubMed. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)
  146. "Clinical Implications of Basic Research. A Look at the Low-Carbohydrate Diet" (2009)
  147. Katharine Morrison: Br J Gen Pract, 2005, nro 520, s. 884. (englanniksi)
  148. Low-carbohydrate diet in type 2 diabetes. Stable improvement of bodyweight and glycemic control during 22 months follow-up Nutrition&Metabolism (englanniksi)
  149. Low-carbohydrate diet in type 2 diabetes: stable improvement of bodyweight and glycemic control during 44 months follow-up Nutrition&Metabolism (englanniksi)
  150. Short-term effects of severe dietary carbohydrate-restriction advice in Type 2 diabetes--a randomized controlled trial Diabet Med. 2006 Jan;23(1):15–20 (englanniksi)
  151. Long-term effects of a diet loosely restricting carbohydrates on HbA1c levels, BMI and...in type 2 diabetes: A 2-year follow-up study Diabetes Res Clin Pract. 2007 Oct 31 (englanniksi)
  152. Yancy WS Jr, Westman EC, McDuffie JR, et al.: Arch Intern Med, 2010, nro 2, s. 136–145. (englanniksi)
  153. A randomized controlled trial on the efficacy of carbohydrate-reduced or fat-reduced diets in patients attending a telemedically guided weight loss program. Cardiovasc Diabetol. 2009 (englanniksi)
  154. Frank Lefevre, MD,Naomi Aronson, PhD: Pediatrics, 2000, nro 4, s. 46. (englanniksi)
  155. Modified Atkins Diet Can Cut Epileptic Seizures in Adults. John Hopkins Medicine (englanniksi)
  156. A ketogenic diet for intractable childhood epilepsy; as an early option as well as a last resort Brain Nerve. 2011 Apr;63(4):393–400 (englanniksi)
  157. The Upside-Down World of CFS and Low Carb Diets, Where Even the Mental Stuff is Physical Empowher.com (englanniksi)
  158. How to Count Carbohydrates to Manage Chronic Fatigue Syndrome eHow.com (englanniksi)
  159. A very low-carbohydrate diet improves symptoms and quality of life in diarrhea-predominant irritable bowel syndrome. Clin Gastroenterol Hepatol. 2009 Jun;7(6):706–708 (englanniksi)
  160. A very low-carbohydrate diet improves gastroesophageal reflux and its symptoms Dig Dis Sci (englanniksi)
  161. Improvement of gastroesophageal reflux disease after initiation of a low-carbohydrate diet: five brief case reports. Altern Ther Health Med. 2001 (englanniksi)
  162. Schizophrenia, gluten, and low-carbohydrate, ketogenic diets: a case report and review of the literature Nutr Metab (London) 2009;6:10 (englanniksi)
  163. Chronic Schizophrenia Put Into Remission Without Medication Psychology Today. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
  164. The effect of a low-carbohydrate, ketogenic diet on nonalcoholic fatty liver disease: a pilot study Dig Dis Sci. 2007;52:589–593 (englanniksi)
  165. Dietary carbohydrate and the progression of age-related macular degeneration: a prospective study from the Age-Related Eye Disease Study. Am J Clin Nutr. 2007;86:1210-1218. (englanniksi)
  166. Zhou W, Mukherjee P, Kiebish MA, Markis WT, Mantis JG, Seyfried TN.: Nutr Metab (Lond)., 2007, s. 46. (englanniksi)
  167. Can a High-Fat Diet Beat Cancer?. Time Magazine (englanniksi)
  168. Ruotsin radio: Karppaamisen taustalla liha- ja meijeriteollisuus, viitattu 30.8.2011
  169. Köttlobby ligger bakom dieter Sveriges Radio 30.8.2011 (Tutkimuksen esittelevä Ruotsin radion sivu) (ruotsiksi)
  170. Andreas Eenfeldtin vastine ruotsalaistoimittajille (englanniksi)
  171. Dehghan et al.: Associations of fats and carbohydrate intake with cardiovascular disease and mortality in 18 countries from five continents (PURE): A prospective cohort study. The Lancet 390(10107), 2017.
  172. a b Thomas L. Halton ym.: Low-Carbohydrate-Diet Score and the Risk of Coronary Heart Disease in Women Julkaistu 9.11.2006. The New England Journal of Medicine. Viitattu 28.3. 2007. (englanniksi)
  173. Belcheva,ym. Gut Microbial Metabolism Drives Transformation of Msh2-Deficient Colon Epithelial Cells. Cell, July 2014, 158. vsk, nro 2, s. 288–299.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Braly, James & Hoggan, Ron: Vaaralliset viljat. Helsinki: Rasalas-Kustannus. ISBN 978-952-5421-48-4.
  • Dahlqvist, Annika & Höglund, Maria: Karpin tapaan keittokirja. , 2010. ISBN 978-952-220204-8.
  • Enig, Mary & Fallon, Sally: Syö rasvaa ja laihdu. Helsinki: Rasalas-Kustannus. ISBN 952-5421-34-1.
  • Heikkilä, Antti: Hyvän olon keittokirja: opas vähähiilihydraattiseen ja ravinteikkaaseen ruokavalioon. Helsinki: Rasalas-Kustannus, 2003. ISBN 952-5421-07-4.
  • Heikkilä, Antti: Hyvän olon keittokirja 2: Vähähiilihydraattinen ja ravinteikas ruoka elämäntapana. Helsinki: Rasalas-Kustannus, 2004. ISBN 952-5421-13-9.
  • Heikkilä, Antti: Näin me keitämme. Helsinki: Rasalas, 2007. ISBN 978-952-542-137-8.
  • Heikkilä, Antti: Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Helsinki: Rasalas, 2008. ISBN 978-952-542-144-6.
  • Heikkilä, Antti: Ravinto & terveys. Helsinki: Rasalas, 2006. ISBN 952-542-130-9.
  • Heikkilä, Antti: Pellingin joulu - VHH herkkusuille. Helsinki: Rasalas, 2011. ISBN 978-952-542-158-3.
  • Loikkanen, Aki: H-limit. Pansana, 2007. ISBN 9529215673.
  • Luotonen, Katriina: Karpin keittokirja. Helsinki: Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220035-8.
  • Nysten, Anja & Tavi, Varpu & Tuohikorpi, Toomas: Laihdu ilman nälkää. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851220-5.
  • Sukula, Jyrki: Hyvä fiilis!. Helsinki: Rasalas-Kustannus. ISBN 952-5421-27-9.
  • Suuronen-Geib, Heljä: Kivikautinen ruokavalio: Painonhallintaan luonnon keinoin. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-2200-04-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vähähiilihydraattinen ruokavalio.