Uusateismi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uusateismin ”neljä ratsumiestä”: Richard Dawkins, Christopher Hitchens, Sam Harris ja Daniel Dennett.
Osa artikkelisarjaa
Ateismi

Käsitteet
Ateismin määritelmä
Naturalismi
Positiivinen ja negatiivinen ateismi
Sekulaari humanismi
Tieteen ja uskonnon välinen suhde
Uskonnottomuus
Vapaa-ajattelu


Historia
Ateismin historia


Kritiikit
Uskontokritiikki
Tieteilijöiden uskontokritiikki
Ateismin kritiikki


Yhteiskunta
Ateistien osuus väestöstä
Ateistien syrjintä
Sekularismi
Uskonnoton etiikka
Uskonnoton tapakulttuuri
Uskonnottomuus Suomessa
Valtioateismi


Ihmiset ja järjestöt
Luettelo ateisteista
Luettelo järjestöistä
Tunnukset

 n  k  m 

Uusateismi on länsimainen 2000-luvun ateistisen uskontokritiikin suuntaus. Sille on tyypillistä yleismaailmallisten ihmisoikeuksien korostaminen ja luonnontieteisiin nojautuminen. Uusateistien mukaan tukeutuminen yliluonnollisiin olentoihin ei tarjoa hyviä perusteluja moraalille tai tiedonhankinnalle.

Tunnettuja edustajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimpia uusateisteja ovat Ayaan Hirsi Ali, Richard Dawkins, Daniel Dennett, Sam Harris, Christopher Hitchens ja Victor J. Stenger, jotka kaikki ovat julkaisseet 2000-luvulla teoksia aiheesta.[1][2][3]

Määrittelyjä ja sisältöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusateistit nojaavat vahvasti luonnontieteisiin ja käyttävät tieteen tuloksia ateisminsa perusteluna. Jussi K. Niemelän mukaan tämä erottaa uusateismin perinteisestä ateismista. Toinen ero perinteiseen ateismiin on liikkeen selkeä länsimaisuus, sillä siinä ei ole kyse samasta asiasta kuin Neuvostoliiton pakotetussa uskonnottomuudessa eli tieteellisessä ateismissa. Uusateistit edustavat valistuksen perintöä ja kannattavat yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, mukaan lukien uskonnonvapautta.[4]

Uusateistien mukaan uskonto eli tukeutuminen yliluonnollisiin olentoihin ei tarjoa hyviä perusteluja moraalille tai tiedonhankinnalle, vaan paremmin perusteltua on edetä sekulaarin humanismin välineillä.[5]

Uusateismi on lähes kokonaan länsimainen liike. Eräs liikkeen perustavista teoksista on yhdysvaltalaisen Sam Harrisin vuonna 2004 julkaisema Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus, jota Harris alkoi kirjoittaa välittömästi syyskuun 2011 terroristihyökkäysten jälkeen. Moni liikkeen jäsenistä onkin islam-kriitikkoja, Harrisin ohella myös Christopher Hitchens, Richard Dawkins ja Ayaan Hirsi Ali. Uusateistit näkevät islamin ongelmallisena nimenomaan silloin, kun se toimii dogmaattisesti myös yhteiskunnan tasolla.[6]

Käsitteen arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofi ja uskontotieteilijä Matti Kamppisen mukaan uusateismissa uutta on lähinnä se, että samaan aikaan tuli markkinoille useita uskontokriittisiä puheenvuoroja.[7] Termiä on kritisoinut esimerkiksi Tom Flynn, jonka mukaan ”uusateismi” ei ole liike eikä siinä ole mitään uutta, vaan uutta oli se, että suuret kustantamot julkaisivat ateistista materiaalia tunnetuilta henkilöiltä, ja näitä teoksia lukivat miljoonat ihmiset.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niemelä, Jussi K. (Mitä uusateismi tarkoittaa? 2011), s. 7–9.
  2. Hietaniemi, Tapani: Ateismin uusi aalto. Hiidenkivi, 2008, nro 2, s. 14.
  3. Sulopuisto, Olli: ”Internet on paikka, jonne uskonto tulee kuolemaan” Nyt. 11.1.2013. Helsingin sanomat. Viitattu 12.1.2013.
  4. Niemelä, Jussi K. (Mitä uusateismi tarkoittaa? 2011), s. 73–81.
  5. Kamppinen, Matti (Mitä uusateismi tarkoittaa? 2011), s. 19.
  6. Wallenius, Jaakko (Mitä uusateismi tarkoittaa? 2011), s. 32–45, 89–91.
  7. Kamppinen, Matti (Mitä uusateismi tarkoittaa? 2011), s. 17.
  8. Flynn, Tom: Why I Don’t Believe in the New Atheism. Free Inquiry, 2010, 30. vsk, nro 3, s. 7–43. Maksullinen verkkoversio. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]