Uus-Assyria

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Uusassyria)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Uus-Assyrian sotilaita ennallistuspiirroksessa.
Uus-Assyrian imperiumin laajeneminen.
Osa artikkelisarjaa
Mesopotamia
Chaldean king.

Uus-Assyria oli Pohjois-Irakissa sijainnut muinainen Assyrian valtio 911–609 eaa. Se kasvoi suurvallaksi parissa sadassa vuodessa valloittaen muun muassa Babylonian, Syyrian ja Israelin sekä lopulta Egyptinkin. Sen laajeneminen alkoi kuninkaiden Assurnasirpal II:n ja Salmanassar III:n vallitessa. Näiden jälkeen maa oli heikko ja hajanainen välillä 823–745 eaa. Tämän jälkeen Tiglatpileser III aloitti sotaretket muun muassa Israeliin. Sargon II valtasi Israelin vieden asukkaat pakkosiirtolaisuuteen. Hänen seuraajansa Sanherib hävitti monta kertaa kapinoineen Babylonin, mikä kauhistutti myös assyrialaisia. Sanheribin poika, sairaalloinen Assarhaddon salli rakentaa Babylonin temppelin uudelleen, ja hyökkäsi Egyptiin. Viimeinen kuningas Assurbanipal 669–627 oli sivistynyt mies, jolla oli laaja kirjasto. Uus-Assyria romahti skyyttien, kimmerialaisten ja meedialaisten hyökkäyksiin. Babylonia irtautui 626 Nabopolassarin johdolla. Assur tuhoutui 614, ja pääosin meedialaiset hävittivät Niniven 612 eaa. Assyrian armeijan viimeisetkin jäänteet tuhoutuivat eri taisteluissa 609–605 eaa.

Uus-Assyrian imperiumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imperiumin alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Assyria alkoi uudestaan laajeta vuoden 900 eaa. paikkeilla. Laajenemista jatkui tälläkin kerralla noin 200 vuotta. Noin 910 eaa. Assyrian kuningas Adad-Nirari II valloitti Nisibisin. Tukulti-Ninurta II:n aikana vuonna 884 eaa. Assyrian valta ulottui jo Harraniin asti Syyriassa ja lounaassa ja etelässä Eufratille. 856 eaa. Salmanassar löi Urartun kuninkaan Aramun. Assyrian valta vastavalloitetuilla alueilla ei ollut pysyvää, vaan alueet kapinoivat heti.lähde?

884 eaa.–859 eaa. Assurnasirpal II teki pitkästä aikaa suuria sotaretkiä. Hän valtasi Mesopotamian reunavuoristot, voitti Eufratin leskijuoksin aramealaiset ja kävi ryöstöretkillä Syyriassa. Hän aloitti laajan valloituskampanjan, aiheuttaen suurta tuhoa valloitetuilla alueilla.

Kapinointi valloitetuilla alueilla estettiin ankaralla terrorilla. Vihollisen johtajat nyljettiin tai seivästettiin. Kaupungit ryöstettiin, hävitettiin ja poltettiin, väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Assurnasirpalin marssiessa kohti Libanonia Tyyros ja Siidon antautuivat, koska olivat kuulleet Assyrian armeijan hirmutöistä. Assurnasirpal teki Kalhusta pääkaupungin.

Salmanassar III, Assurnasirpalin poika, laajensi Assyriaa entisestään. Hänen sotaretkensä ulottuivat kauas valtakunna rajojen ulkopuolelle. Israelin Jeehu joutui vasalliksi, Damaskos ei kuitenkaan koskaan antautunut piirityksestä huolimatta. Salmanassar III tunkeutui Etelä-Babyloniaan saakka, muttei hävittänyt sen pyhiä kaupunkeja. Monia Syyrian alueita Salmanassar III ei onnistunut valtaamaan pysyvästi, vaikka hankki niistä runsaat sotasaaliit.[1]

Salmanassarin kuoltua syntyi valtataistelu ja sisällissota, jonka Shamshi-Adad V voitti. Tämän kuolleessa taas nousi kuningattareksi Sammu-ramat eli Semiramis. Semiramiin valtaa rajoitti koko ajan kasvavan aateliston mahti. Lopulta seuraavien kolmen kuninkaan aikana aatelisista tuli kuninkaita, jotka kävivät itsenäisiä sotia omista provinsseistaan käsin. Maa hajosi moneksi valtioksi.

Vasta Tiglatpileser III yhdisti Assyrian uudestaan. Hän lisäsi hovivirkoja ja pirstoi maakuntia heikentäen näin ylimystöä. Jalkaväkeen alettiin ottaa sotavankeja, koska asepalvelusta ei Assyriassa pidetty. Assyrialaisia oli tämän jälkeen vain erikoisjoukoissa pioneereina, sotavaunuissa ja ratsuväessä. Assyrian armeijan ytimenä toimi ratsuväki, joka oli omaksuttu meedialaisilta, joilta ryöstettiin alituiseen hevosia.[1] Noin 745 eaa. hän alkoi rakentaa Uus-Assyrian imperiumia (746–609 eaa.), palauttaen Urartun valtaamia alueita Pohjois-Assyriassa ja Syyriassa. Pohjois-Syyria kukistui sitkeän vastarinnan jälkeen. Israel valloitettiin ja Damaskos tuhottiin. Assyrialaiset hyökkäsivät aika ajoin Teheraniin asti taistellessaan meedialaisia vastaan. Noin 728 eaa. Tiglatpileser valtasi myös Babylonin. Tiglatpileserista tuli myös Babylonian kuningas nimellä Pulu, mutta hän säilytti Babylonian muodollisen itsenäisyyden.

Salmanassar V 727–722 valloitti Israelin pääkaupungin Samarian.[1] Hänen veljensä Sargon II ("Oikea kuningas") kaappasi kuitenkin käsiinsä vallan Assurin tekemän kapinan avulla, ja Salmanassar V kuoli kapinassa.

Sargonin dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sargon II 721–705 valtasi Syyrian Assyrian herruuteen, ja myös suurimman osan Kappadokiaa.

Kaldealainen Merodak-Baladan kaappasi Elamin tuella Babylonin kuninkuuden. Kaldealaiset olivat tuntematonta aramealaistunutta kansaa, joka asui Mesopotamian eteläosissa. He pyrkivät irti Babyloniasta ja Assyriasta, ja Elam tuki heitä. Joskus Babylon liittoutui kaldealaisten kanssa assyrialaisia vastaan. Sargon antoi Merodak-Baladanin hallita, koska hänellä oli kädet täynnä töitä Syyriassa ja Palestiinassa. 720 eaa. Assyria kukisti Syyrian kapinan ja löi kapinallisia auttaneet Egyptin joukot. Sargoniakin uhkasivat Iraniin asettuneet meedialaiset 900-luvulta lähtien. 716 eaa. Sargon voitti meedialaiset Harharissa Hamadanin lähettyvillä.

Urartulaiset olivat uhka pohjoisessa - Sargon ei onnistunut valloittamaan Manneaa, joka oli Urartun hallitseman alueen eteläosissa, jonka kautta kulki tärkeitä kauppateitä. 715 eaa. Urartun kuningas hävisi kimmerialaisille, ja Urartun pääkaupungissa Turushpassa sattui kapinoita. Sargon hyökkäsi tämän jälkeen Urartuun ja valloitti sen eteläiset alueet. Sitten tuli irtipäässeen Babylonian vuoro. Sargon hyökkäsi Babyloniaan 710 eaa., Merodak-Baladan pakeni ja Babylon antautui. samana vuonna sargon alkoi rakennuttaa omaa pääkaupunkiaan Dur-Sharrukinia. Monet valtiot, kuten Fryygian Midas, Kypros ja Bahrain suostuivat Assyrian vasalleiksi. Sargon rakennutti itselleen uuden pääkaupungin Dur-Sharrukinin. Sargon kaatui 706 eaa. sotaretkellä meedialaisia vastaan.

Kyrillisin kirjaimin merkitty kartta Babyloniasta Assyrian osana.

Kun Sargonin poika Sanherib 704 eaa.–681 eaa. nousi valtaistuimelle, Babylonia itsenäistyi.[1] Merodak-Baladan tuli taas Babylonian kuninkaaksi nostattaen Assyrian alistamia kansoja kapinaan sitä vastaan. Alkoi Assyrian sota elamilaisia ja Babyloniaan asettuneita kaldealaisia vastaan. Sanherib karkotti kaldealaiset kapinalliset takaisin Kaldean eli Merimaan soille. Rutto pysäytti Sanheribin retken Jerusalemiin. Kaldealainen Merodak-Baladan palasi Babylonian johtoon. Pian assyrialaiset syrjäyttivät hänet ja ajoivat hänet Elamiin. Kohta Sanheribin poika syöstiin kuitenkin Babylonian valtaistuimelta. Nyt alkoi olla Sanheribin mitta täysi kapinoivan Babylonin suhteen.

703 Sanherib valtasi Babylonian, ja asetti varakuninkaaksi Assyrian hovissa kasvatetun babylonialaisen, ja uuden kapinan jälkeen vuonna 700 vanhimman poikansa Assur-nadin-shumin. Vuonna 694 eaa. elamilaiset vangitsivat babylonialaisten avulla Assur-nadin-sumin ja Babylonin kuninkaaksi tuli Elamin edustaja.[1] Tämän jälkeen Sanherib soti viisi vuotta raivokkaasti Babyloniaa vastaan.

Sanherib lähetti suuren sotajoukon kohti Babylonia voittaen babylonialaiset Khalulessa. Babylonia piiritettiin 15 kuukautta kunnes Babylon lopulta antautui. Jatkuvasta Baylonian kapinoinnista vihastunut Assyrian kuningas Sanherib hävitti Babylonin 689 eaa. maan tasalle temppeleineen ja päästi Eufratin vedet pyyhkimään Babylonin yli. Teko aiheutti assyrialaisvihaa Babyloniassa ja riitaa Assyrian hovissa.

Sanherib hoiti menestyksellä kapinat Zagrosvuorilla, Foinikiassa ja Palestiinassa. Sanheribin murhasivat kaksi hänen poikaansa[2] tai toisen tiedon mukaan toinen poika Arda-Mulishi, joka halusi itse vallan käsiinsä. Vallanperimyssodan voitti Assarhaddon, hallitsijaksi mitä soveliain, mutta sairaalloinen ja ahdistunut mies, jota Sanheribin lujatahtoinen vaimo suosi.

Assarhaddon hallitsi 680–669. Hän rakennutti Babylonin temppelin uudelleen, koska hänet oli nostanut valtaan babylonialaisille myötämielinen ryhmittymä, ja piti yllä sovintoa meedilaisia kohtaan, koska Assyriaa uhkaisivat pohjoisesta etenevät skyytit. Isän kuolema painoi Assarhaddonin mieltä ja sairastelu ajoi häntä yhä enemmän ennustajien ja lääkärien autettavaksi.[2] Assarhaddon pyrki hyökkäämään Egyptiä vastaan sillä se juonitteli häntä vastaan Foinikian kaupungeissa, joiden talous riippui Egyptistä. Sidonin tuhoamisen jälkeen vuonna 671 eaa. Assarhaddon valloitti Egyptin, joka oli hajanainen ja jota hallitsevat nubialaiset olivat kansan epäsuosiossa. Egyptin Taharkan joukot voitettiin, ja Ala-Egypti liitettiin Assyriaan pieninä Assyrian alaisina kuningaskuntina. Assarhaddon kuoli 669 eaa. sairauteensa Egyptissä toisella sotaretkellä tähän vihollismaahansa.

Assurbanipal (hallitsi 668 eaa.–630 eaa.) oli oppinut ja kurinalainen mies, joka tunsi akkadilaista ja sumerilaista kirjallisuutta. Silti hänet kuvataan kreikkalaisissa lähteissä kuvataan elostelevaksi despootiksi. Assurbanipal oleskeli enimmäkseen pääkaupungissaan Ninivessä, ja sotaretkiä johtivat kenraalit.

Assurbanipal torjui vihollisten hyökkäyksiä ja laajensi Assyrian muun muassa Ylä-Egyptiin ajaen nubialaiset pois sieltä. Egyptissä Assyria taisteli Assurbanipalin aikana kaksi kertaa etiopialaista faaraota vastaan. Assyrian armeija ryösti 663 kapinallisten puolella olleen Theban. 652 eaa. Babylonian kuningas Assurbanipalin veli Shamasshumukin nousi kapinaan Assyriaa vastaan, ja julisti Babylonian itsenäiseksi. Hänen tukenaan olevassa liitossa oli babylonialaisia, elamilaisia, arabeja, Merimaan aramealaisia, syyrialaisia, egyptiläisiä ja Zagros-vuoriston asukkaita.

Assurbanipal ei saanut Babyloniaa taivuteltua takaisin valtikkansa alle ja Babylon oli saanut aremealaisten, elamilaisten ja kaldealaisten tuen. Samaan aikaan Egypti irtosi Assyriasta ja arabien ryöstöretket Palestiinaan kiihtyivät.

Assurbanipal lähetti sotajoukkonsa Babyloniaa vastaan. Babylonian vastarinta alkoi murtua hitaasti vuoteen 650 eaa. mennessä. Babylonia ja monia muita kaupunkeja piiritettiin pitkään. Babylon antautui 648 eaa., Elam voitettiin 646 eaa. ja myös arabit voitettiin. Erityisesti elamilaisia rangaistiin, joiden pääkaupungin Susan Assyrian armeija ryösti perusteellisesti, sekä myös naapurikaupungin ja ympäröivän maaseudun.[2]

Lyydia ja Urartu alistuivat Assyrian suojelukseen kimmerialaisia vastaan. Assurbanipal saattoi olla tyytyväinen. Assurbanipal tunnetaan suuresta kirjastostaan, jossa oli 5000 savitaulua. Harva pystyi sitä lukemaan, sillä aramea oli yleiskielenä. Hallitsijan loppuvuosina on nähtävissä merkkejä siitä, että ajan heiluri oli kääntymässä Assyrialle epäedulliseen suuntaan. Valtakunta koostui monista kansoista, joista assurin palvojat olivat vain pieni vähemmistö.

Assurbanipalin valtakauden lopulla Assyria alkoi heiketä vihollisten paineessa. Egypti vapautui Assyrian vallan alta kuningas Psammetikos I:n johdolla. Juudan kuningaskunta otti itselleen osan entisestä Israelista, joka oli Assyrian vallan alla. Meedialaiset ja skyytit hyökkäsivät Assyriaa vastaan.

Assyriassa keskenään eri mieltä olevat oppositioryhmät vastustivat häntä. Kenraali Sinshumlishirin oppositio kaappasi vallan, ja Assurbanipal joutui sisäiseen maanpakoon Harraniin.

Kapinakenraali nosti kuninkaaksi Assurbanipalin pojan AssurretililnaninNaljän vuoden päästä kenraali koetti kaapata vallan, mutta Assurbanipalin toinen poika Sinsharishkun aloitti sodan. Maa ajautui kaaokseen, ja vuoden 630 eaa. tienoilla Assyrian valta heikkeni. Kaldean eli Merimaan Nabopolassar kaappasi Babyloniassa vallan. Assyrian Sin-Shar-Ishkun voitti lopulta kaksi kilpailijaansa ja hyökkäsi Babyloniaan, muttei onnistunutkaan valloittamaan tätä. Ei tiedetä, oliko Sinsharishkun Assurretililnanin toinen nimi.[3]

Skyytit hyökkäsivät 626 eaa. edeten Levanttiin asti, minkä Raamattu ja Herodotos mainitsevat. Samoihin aikoihin Babylonian varakuningas Kandalanu, ehkä sama kuin Assurbanipal kuoli.

Päinvastoin, babylonialaiset olivat tulossa Assyrian kimppuun. Yhteen hitsautuvat kimmerialaiset ja meedialaiset aloittivat oman valloitusretkensä vanhaa vihollistaan Assyriaa vastaan. 616 eaa. Shinsharishkun ajoi Meedian joukot Niniven ympäriltä pois skyyttien avulla[4].

615 eaa. Meedian Kyaksares valloitti Arraphan (Kirkuk). Babylonia ja Meedia sopivat Assyrian valloittamisesta ja jakamisesta. Egypti oli solminut liiton Assyrian kanssa, ja lähetti oman armeijansa Israelin ja Syyrian kautta Assyriaan suojelemaan Assuria Babylonian Nabopolassaria vastaan. Mutta meedialaiset valtasivat 614 Assurin, joka hävitettiin maan tasalle. 613 Assyrian armeija voitti Babylonian armeijan Keski-Eufratin varrelle Anan lähellä.

Keväällä 612 Babylonian Nabopolassarin ja Meedian Kyaksareen yhtyneet armeijat lähtivät kohti Niniveä. Kaksi hyökkäystä torjuttiin.[5] Piirittäjät katkaisivat kaupungin vesijohdot ja kaupunki antautui nopeasti heinäkuussa.

Voittajat hävittivät Niniven perusteellisesti. Sekä babylonialaiset että meedialaiset kostivat Assyrialle kärsimänsä vääryydet. Assyrian armeijan rippeet pakenivat Urartuun. Lännessä Harranissa oli vielä Assyrian armeijaa, jonka komentaja julistautui kuninkaaksi ja puolustautui meedialaisia vastaan, mutta voitettiin 610 tai 609. Egyptin lähettämä apuarmeija saapui paikalla liian myöhään. Profeetta Naahum kertoo Raamatussa tästä Assyrian tuhosta.

Uus-Assyrian kuninkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Otavan suuri ensyklopedia, ensimmäinen osa, artikkeli Assyria sivu 392
  2. ↑ a b c Otavan suuri ensyklopedia, ensimmäinen osa, artikkeli Assyria sivu 393
  3. ↑ Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, sivu 492-
  4. ↑ Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, sivu 493
  5. ↑ Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, sivu 494

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uus-Assyria.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uus-Assyria&oldid=22100457”