Uuno Nokelainen
Uuno Nokelainen (27. kesäkuuta 1921 Kirvu – 30. kesäkuuta 2009 Tuusula[1]) oli suomalainen poliitikko. Nokelainen oli Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton puheenjohtaja vuosina 1970–1973.
Nokelainen osallistui sotiin, mutta siirtyi kannattamaan pasifismia.lähde? Nokelainen meni mukaan työväenliikkeen toimintaan jo nuorena. Hän oli aktiivinen muun muassa Työväen Urheiluliitossa ja Sosialidemokraattisessa nuorisoliitossa. Hän valmistui Tampereen Yhteiskunnallisessa korkeakoulusta sosionomiksi vuonna 1952.[1] Hän toimi johto- ja opetustehtävissä Voionmaa-opistossa[1] sekä Kiljavan Ammattiyhdistysopistossa[2]. Hän toimi myös SAK:n opintosihteerinä. Vuodesta 1964 alkaen Nokelainen työskenteli Kansaneläkelaitoksessa. Hän jäi eläkkeelle Kelan hankinta- ja toimistopalveluosaston päällikön paikalta vuonna 1984[1].
Nokelainen oli televisioajan poliitikkolähde? ja näkyvästi esillä puolueensa Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen liiton edustajana vaalikeskusteluissa. Hänestä tuli puolueen puheenjohtaja vuonna 1970, jolloin puolue menetti kaikki eduskuntapaikkansa. Häntä oli kaavailtu ministeriksi jo 1968 Koiviston hallitukseen, mutta ministeriä hänestä ei tullut, kuten ei kansanedustajaakaan.
Nokelainen ja Kalevi Sorsa olivat pääsopijat TPSL:n paluussa SDP:n yhteyteen vuonna 1973.lähde? Tämän jälkeen Nokelainen vaikutti vielä Tuusulan kunnallispolitiikan eri tehtävissä 1990-luvun alkuun asti. Hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi vuonna 1987. Nokelainen on saanut myös TUL:n kultaisen ansiomitalin ja Suomen urheilun kultaisen ansioristin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 28.7.2009, s. B 5
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Raimo Manneri: Kunnallisneuvos Uuno Nokelainen oli toimen ja aatteen mies (Arkistoitu – Internet Archive) (Keski-Uusimaa 21.2.2011)
- ↑ Leo Lindstedt: Kiljavan opisto toiminut 50 vuotta (Arkistoitu – Internet Archive) (Kirjatyö 9/2000)
| ||||||||||
