Uuden Maailman tiedotussota
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Uuden Maailman valloituksen tiedotussota, jonka vaiheissa Espanjan hallitsijat rohkaisivat alamaisiaan kääntymään suoraan heidän puoleensa missä asiassa tahansa, kirjeitse, tai muulla tavoin.
Kyseessä oli eräänlainen sananvapaus, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli rakentaa imperiumia ja pitää asioiden kulku hallitsijoiden omissa käsissä, alamaisten valvoessa toinen toisiaan. Uuden Maailman valloituksesta kasvoi todellinen asiakirjaviidakko. Asemasta ja rikastumisesta käytiin taistelua miekoin, sulkakynin ja kaikin kateuden tuomin apuneuvoin. Tärkeitä tiedonhaltijoita olivat merenkulkijat, joka näkyy kuningatar Johanna Mielipuolen vuonna 1509 antamasta määräyksestä, jonka sisältöön myöhemmät hallitsijat, mm. Kaarle V tekivät muutoksia:
“...Kuninkaallisten Oikeusistuimiemme, tai henkilöiden, mitä arvo- ja tärkeysastetta he edustavatkaan, ei sallita estää tai asettaa välitöntä tai välillistä estettä niille, jotka haluavat itse saapua tai lähettää tiedoksemme sellaista, joka on sopivaa Kuninkaalliselle palvelluksi tulemisellemme, ei laivojen Päälliköille, Piloteille ja Merimiehille, joiden tehtävänä on tietojen tuominen laivoillaan näihin Valtakunnan osiin; uhalla, että määräyksen rikkoja menettää kaikki saamansa suosionosoitukset, etuoikeudet, virat, omistusoikeudet ja muut saannot, jotka määrätään menetetyiksi Rahakamarillemme, ja että syylliset tuomitaan heti, ja että pidämme heitä tuomion saaneina; ja määräämme että tuomiot on pantava täytäntöön. Ja koska on tarkoituksenmukaista, että jokin esiin tulevaksi tarkoitettu asia ei tulisi Varakuninkaan, Tuomareiden ja mahtavien henkilöiden tietoon, koska tuo tiedoksemme aiottu asia saattaa koskea näiden tekemää epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä, tai muuta heidän mielivaltaisuuttaan, on asia käsiteltävä salaisena: Määräämme, että tuollaisissa tapauksissa asianosaisilla ei ole velvollisuutta kääntyä Varakuninkaiden, Presidenttien ja Tuomarien puoleen. Ja määräämme että puoleemme kääntyviä ei estetä, jotta he auttaisivat oikeuden tapahtumista, tai rikkojia tullaan rankaisemaan.”
Hallitsijat huomasivat joutuneensa tiedotussodan kohteeksi. Niinpä vuodelta 1529 on Kaarle V:n kehotus, jolla halutaan pienentää, ei kuitenkaan estää, virkamiesten lähettämien kirjeiden määrää:
“Olisi suotavaa, että Kuninkaalliset Virkamiehemme, kirjoittaessaan meille virkaansa liittyvistä asioista, laatisivat kirjeensä yhdessä, jolloin vältytään saman asian toistamiselta, paitsi silloin kun joku ei voi pitää omaa asiaansa salassa, ja että ei olisi sopivaa muiden tietävän siitä.”
Kuningas Filip II, joka oli kuittien ja selvitysten suuri ystävä antoi Intioiden Neuvostoll määräyksiä tietojen keräämiseksi historiankirjoitusta varten. Asiasta kertovia ohjeita ja määräyksiä levitettiin kaikkialle Intioihin. Vuonna 1572 saatettiin viranomaisten tietoon, että nämä tiedottaisivat
“...audiensiansa alueen henkilöistä, niin maallikoista, kuin sääntökuntiin kuuluvista, jotka ovat kirjoittaneet, tai joilla on hallussaan jokin historia, muistelmia, tai selvityksiä jostakin löytöretkestä, valloituksesta, hyökkäyksestä entrada tai joistakin noissa provinsseissa käydyistä sodista. Jotta voitaisiin seurata Intioiden historiaa totuuden pohjalta, universaaleja, tai muistamisen arvoisia tapahtumia, määräämme Varakuninkaiden, Audiensioiden ja Kuvernöörien tutustumaan arkistoihinsa ja papereihinsa, joita ovat vastaanottaneet viisailta ihmisiltä. Sellaiset asiakirjat, jotka ovat historiallisesti kiinnostavia, niin hallinnon, sodan, löytöretkien ja muiden alueillamme tapahtuneiden asioiden kannalta, on lähetettävä meille Intioiden Neuvoston kautta alkuperäisinä, tai autenttisina kopioina.”
Vuonna 1573 annetuissa ns. asuttamisen ohjeissa Filip II täydensi määräyksiään:
”Meritse tai maitse tapahtuvan löytöretken alkamisen jälkeen on löytöretkeilijöiden ryhdyttävä merkitsemään muistiinpanoja näkemästään, löytämästään ja kaikista matkan aikana sattuneista tapahtumista. Ja kaikki kirjaan kirjoitettu on päivittäin luettava niille, jotka ovat olleet tapahtumissa mukana, koska näin voidaan parhaiten saada selville totuus. Luotettujen henkilöiden allekirjoittama kirja on säilytettävä huolellisesti, jotta se voidaan matkalta palattua luovuttaa Neuvostollemme, tai Audiensialle, joissa siihen voidaan tutustua ja ottaa siihen kantaa.”
Hallinnon helpottamiseksi määrättiin löydetyille seuduille annettavaksi nimet ja muodostaa niistä provinsseja. Löydetyille kaupungeille ja suuremmille kylille, myös itse perustetuille, oli annettava nimet, samoin kuin oli annettava nimet myös vuorille ja joille. Sevillan Casa de Contratación kokosi maailmalta kerätyt tiedot ja toimitti ne Casan cosmografeille karttojen ja selvitysten laatimista varten. Tallennettujen tietojen pohjalta kuninkaan neuvostot valmistelivat lakeja hallitsijan hyväksyttäväksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Recopilacion de las Leyes de Indias. Madrid 1998.