Uskonto ja seksuaalisuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uskonnot ovat aina pyrkineet säätelemään ihmisten seksuaalisuutta muun käyttäytymisen ohella. Ihmiset omaksuvatkin seksuaalisuuteen liittyvät asenteensa usein uskonnollisen suuntauksensa mukaisesti. Seksuaalisuuden viettivoima, etenkin naisten seksuaalisuus, on nähty yhteisöä vaarantavana, joten sitä on kontrolloitu tiukoin säädöksin. Monet eri kulttuurien ja uskontojen asenteet ja piirteet seksuaalisuutta kohtaan poikkeavat kuitenkin toisistaan.[1]

Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatun mukaan seksin tarkoitus on naisen hedelmöittäminen, ja Jumala esimerkiksi rankaisee siemennestettään haaskaavaa Onania kuolemalla.[2]

Apostoli Paavali sanoi, että parisuhteessa kummankin osapuolen on otettava huomioon toistensa seksuaaliset tarpeet, ja seksistä pidättäytymistä pitää yleensä välttää, jotta kiusaus ei kasvaisi liian suureksi. Kristilliseen kirkkoon tuli kuitenkin myöhemmin opetuksia, joiden mukaan yhdyntä on luvallista vain lasten siittämisen tarkoituksessa, eikä siitä kuulu nauttia. Seksuaalisuhde on kirkossa vanhastaan katsottu kuuluvaksi vain avioliittoon ja aikuisille, mutta nykyaikana kanta on lieventynyt. Reformaation myötä ehkäisy on alettu hyväksyä.[3]

Ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan seksuaalisuus on luonnollinen ja myönteinen asia, ja kirkko suhtautuu siihen kunnioittavasti ja vaalien. Seksuaalisuuden toteuttaminen liitetään avioliittoon, ja ihanteena on yksi avioliitto koko elämän aikana. Ehkäisy jätetään aviopuolisojen harkinnan varaan, mutta aborttiin suhtautuminen on kielteinen.[4]

Katolinen kirkko korostaa seksin merkitystä lasten hankkimisessa ja vain avioliiton sisällä. Ehkäisyyn on suhtauduttu kielteisesti. Homoseksuaalisuus tuomitaan, mutta homoseksuaaleja tulee kohdata kunnioittaen ja myötätunnolla. Sukupuolenkorjausleikkauksiin suhtaudutaan kielteisesti. Selibaatti on hyvin arvostettua. Seksuaalikasvatuksen katsotaan kuuluvan perheen vastuulle, ei yhteiskunnalle.[5]

Luterilainen Suomi on seksuaalisuuden suhteen suhteellisen salliva ja tasavertainen. Prostituutiokulttuuri, kaksinaismoraali ja naisen alistaminen ovat Suomessa aina olleet suhteellisen vähäisiä, ja alastomuuteen on saunakulttuurinkin vaikutuksesta suhtauduttu rauhallisesti.[6] Luterilaisuudessa hyväksytään ehkäisy.[7] Evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeiden piirissä suhtautuminen seksuaalisuuteen ja sen opetus voivat kuitenkin vaihdella suurestikin.[8]

Homoseksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homoseksuaalisuuteen perinteisesti liitetyt Raamatun kohdat ovat kielteisiä, joskaan Jeesus ei sano homoseksuaalisuudesta mitään. Kristillinen kirkko on suhtautunut homoseksuaalisuuteen perinteisesti kielteisesti. Vuodesta 390 alkaen homoseksuaalisuus oli kuolemalla rangaistavaa, mutta nykyisin kirkon kanta homoseksuaalisuuteen on muuttunut sallivammaksi, ja esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan luterilaiset kirkot hyväksyvät samansukupuolisten liittojen kirkollisen siunaamisen. Toisaalta on olemassa myös kristittyjä liikkeitä, jotka pitävät homoutta vammana tai syntinä ja haluavat ”eheyttää” homoja heteroiksi.[9]

Islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Seksuaalisuus ja islam

Islamissa sukupuoliroolit ovat selkeät. Homoseksuaalista tai biseksuaalista identiteettiä, sukupuolenvaihdoksia tai transvestismiä ei hyväksytä. Sukupuolet pitävät etäisyyttä toisiinsa, ja sen sijaan samansukupuoliset kontaktit ovat läheisiä. Vähäisetkin sukupuolten väliset kontaktit tulkitaan seksuaalisiksi, jopa katsekontakti, mikä johtaa herkästi naisten seksuaaliseen häirintään julkisilla paikoilla.[10]

Alastomuus on muslimeille vierasta. Yleisen näkemyksen mukaan naisten tulee peittää kehonsa, käsivartensa ja säärensä, ja miesten tulee peittää polvien ja navan välinen alueensa. Kaunistautuminen on usein hyve. Islamissa kaikki sukupuolisuuteen ja lisääntymiseen liittyvä on epäpuhdasta ja vaatii suuren pesun. Hyväksyttyjä yhdyntätapoja ovat vaginaalinen ja suuseksi. Islamilaisten maiden kouluissa ei anneta minkäänlaista sukupuolikasvatusta.[11]

Muslimimies hallitsee naisensa kehoa, ja naisen tehtävä on synnyttää poikalapsia miehen sukuun. Morsiamelta vaaditaan perinteisesti neitsyyttä. Koraanin mukaan seksi kuuluu vain avioliittoon, ja esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi ovat rikoksia niin miehelle kuin naisellekin. Nuoren naisen seurustelu voi johtaa kunniaväkivaltaan tai kunniamurhaan.[12]

Vain naisen väkisin penetroiminen katsotaan sukupuoliseksi väkivallaksi. Raiskauksella pitää olla neljä todistajaa, jotta mies voidaan tuomita; käytännössä naiset yleensä syyllistetään raiskatuksi tulemisesta, ja heidät joskus surmataan tai pakotetaan naimisiin raiskaajansa kanssa.[13] Avioliitossa tapahtuvaa raiskausta ei ole kriminalisoitu islamilaisissa maissa.[14]

Ehkäisy on useimmissa muslimimaissa sallittua, mutta ei esimerkiksi Pakistanissa.[15]

Juutalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisen suhtautuminen seksuaalisuuteen perustuu usein häntä ympäröivän yhteiskunnan tapoihin, ei kirjaimellisesti juutalaisuuden sääntöihin. Juutalaisuudessa seksi kuuluu avioliittoon ja on aviovelvollisuus. Miehen uskonnollinen velvollisuus on tyydyttää vaimonsa, ja säännöllinen seksi on naisen oikeus. Rabbit pitävät sapattia erityisen otollisena päivänä seksin harjoittamiselle. Esiaviollisia suhteita ei pidetä lainvastaisina.[16]

Ortodoksijuutalaisuudessa homoseksuaalisuutta ei hyväksytä, mutta homojen rankaiseminen tai syrjintä on kielletty. Ortodoksijuutalaiset suhtautuvat ehkäisyyn joskus hyvin kielteisesti, mutta juutalaisuuden maltillisemmat suuntaukset suhtautuvat siihen myönteisesti.[17]

Buddhalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhalaisuus suhtaituu seksuaalisuuteen yleisesti ottaen melko kielteisesti ja suosii askeesia, ruumiin kieltämistä ja luostarielämää. Buddhalaiset tekstit puhuvat sukupuolivietistä väheksyvästi, koska seksuaalisuus nähdään tärkempänä syynä siihen, että ihmiset eivät löydä aikaa hengelliseen harjoitukseen. Poikkeuksena on tantrismi, joka pyrkii integroimaan seksuaalisuuden ja käyttämään seksuaalienergiaa keinona valaistuksen saavuttamiseksi.[18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brusila, Pirkko (toim.): Seksuaalisuus eri kulttuureissa. Duodecim, 2008. ISBN 97895116562350.
  • Snelling, John: Buddhalaisuus. Suomentanut Saarikoski, Tuula. Tammi, 1996. ISBN 9513106691.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Brusila 2008, s. 9.
  2. Tuovinen, Liisa (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 15.
  3. Tuovinen, Liisa (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 18–21.
  4. Kasala, Kalevi (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 61–66.
  5. Elomaa, Jouni (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 136–142.
  6. Brusila 2008, s. 11–12.
  7. Brusila 2008, s. 18.
  8. Brusila 2008, s. 11.
  9. Tuovinen, Liisa (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 23–26.
  10. Hallenberg, Helena (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 80–82.
  11. Hallenberg, Helena (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 82–91.
  12. Hallenberg, Helena (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 93–94.
  13. Hallenberg, Helena (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 91–92.
  14. Hallenberg, Helena (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 86–91.
  15. Hallenberg, Helena (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 93–94.
  16. Hasan, Ruth (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 148–151.
  17. Hasan, Ruth (Seksuaalisuus eri kulttuureissa, 2008), s. 152–153.
  18. Snelling 2002, s. 98–99.