Uskonnollinen arkkitehtuuri

Helsingin tuomiokirkko kesällä 2013

Hagia Sofia -moskeija vuonna 2005

Uskonnollinen arkkitehtuuri viittaa kirkkoihin, temppeleihin, synagogiin, moskeijoihin tai muihin uskonnolle omistettuihin tai pyhitettyihin rakennuksiin. Uskonnolliset rakennukset ovat monesti ympäristönsä näyttävimpiä ja vaikutusvaltaisimpia rakennuksia.

Uskonnollisen arkkitehtuurin yhtenä tarkoituksena on esimerkiksi kristinuskossa yhdistää rakennukseen saapuva henkilö "korkeampaan voimaan" eli Jumalaan. Muuta uskonnollista arkkitehtuuria edustaa muun muassa japanilainen puutarha, jossa tärkeintä on luonnonkauneus ja joka aidataan tarkasti omaksi alueekseen. Alun perin japanilaisissa puistoissa oli aina lampi, saari, silta ja kivivuori.

Historia

Mayojen El Castillo -pyramidi Chichén Itzássa

Uskonnolliset rakennukset eivät ole aina olleet yleisiä kokoontumispaikkoja. Antiikin Egyptissä ja Intiassa uskonnollisia rakennuksia pidettiin jumalolennon kotipaikkana, minkä vuoksi pyhäkköihin oli pääsy kielletty tai sallittu vain uskonnollisille johtajille. Antiikin Lähi-idässä sekä maya- ja atsteekkiyhteisöissä temppeli rakennettiin pyramidin huipulle, ja niihin sai mennä vain yhteiskunnan korkea-arvoisimmat henkilöt.

Uskonnollinen symboliikka

Uskonnollisia symboleita

Uskonnollinen arkkitehtuuri voi myös viitata arkkitehtuurissa nähtävään uskonnolliseen symboliikkaan, kuten mystisiin merkkeihin tai kuvioihin. Symbolit ja esille tuotu uskonnollisuus arkkitehtuurissa eivät ole pelkkää koristusta, vaan ne vaikuttavat merkittävästi, miten rakennus tulkitaan ja ne voivat paljastaa motiivit sen rakentamiseen.

Yleisiä uskonnollisia symboleja arkkitehtuurissa ovat esimerkiksi risti (kristinusko), Daavidin tähti (juutalaisuus) ja puolikuu (islam). Lisäksi symboliikkaan voi kuulua luonto (esim. kasvit ja eläimet), jotka kytkeytyvät usein myytteihin ja legendoihin. Esimerkiksi eläinsymbolit voivat edustaa tiettyjä myyttisiä voimia tai jumaluuksia.