Burundi

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Urundi)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Burundin tasavalta
Republika y’Uburundi
République du Burundi
Burundin lippu Burundin vaakuna
lippu vaakuna

Burundin sijainti kartalla

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Pierre Nkurunziza

Pääkaupunki Bujumbura (581 534 as., 2013 arvio)
3°30′S 30°00′E

Muita kaupunkeja

Gitega (41 944 as., 2008),
Ngozi (39 884 as.),
Rumonge (35 931 as.)

[1]

Pinta-ala
– yhteensä 27 816[1] km² (sijalla 145)
– josta sisävesiä 7,8 %

Väkiluku (2013) 9 420 248[2] (sijalla 81)
– väestötiheys 338,7 / km²
– väestönkasvu 3,46[3] % (2011)

Viralliset kielet kirundi, ranska

Valuutta Burundin frangi (BIF)

BKT
– yhteensä 3 418 USD (PPP)[3] (sijalla 171)
– per asukas 300 USD

HDI (2014) 0,400 [4] (sijalla 184)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 48,1 %
– teollisuus 19 %
– palvelut 32,9 %

Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Belgiasta

1. heinäkuuta 1962

Lyhenne BI

– ajoneuvot: RU
– lentokoneet: 9U

Kansainvälinen
suuntanumero
+257

Motto Ubumwe, Ibikorwa, Iterambere
Unité, Travail, Progrès
(Yhtenäisyys, työ, edistys)

Kansallislaulu Burundi bwacu

Burundi, virallisesti Burundin tasavalta, on pieni valtio Itä-Afrikassa suurten järvien alueella. Se rajautuu pohjoisessa Ruandaan, etelässä ja idässä Tansaniaan ja lännessä Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Burundilla ei ole rannikkoa, mutta sillä on lounaassa rantaviivaa Tanganjikajärvellä.

Twat, tutsit ja hutut ovat asuneet Burundin alueella siitä lähtien, kun valtio muodostui viisi vuosisataa sitten. Tutsit hallitsivat Burundia kuningaskuntana yli 200 vuoden ajan. 1900-luvun alussa Saksa ja Belgia kuitenkin miehittivät alueen, jolloin Burundi ja Ruanda yhdistettiin Ruanda-Urundi-nimiseksi eurooppalaisten siirtomaaksi. Poliittisia levottomuuksia esiintyi koko alueella tutsien ja hutujen välisten sosiaalisten erojen vuoksi. Ne saivat Burundissa aikaan sisällissodan 1900-luvun puolivälin jälkeen. Nykyään Burundia hallitaan edustuksellisena demokratiana, jossa on presidenttivaltainen järjestelmä. 62 prosenttia burundilaisista on katolilaisia, 8–10 prosenttia muslimeita ja loput seuraavat alkuperäistä animistista uskontoa tai protestanttista kristillisyyttä.

Burundi on yksi maailman kymmenestä köyhimmästä valtiosta.[5] Sisällissotien jäljiltä Burundin bruttokansantuote on alhainen, väestönkasvu on epävakaata ja resursseja on niukasti. Koboltti ja kupari ovat Burundissa hyödynnettäviä luonnonvaroja. Maan tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat kahvi ja sokeri.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin maantiede
Burundi satelliittikuvassa helmikuussa 2003.

Burundi on yksi Afrikan pienimmistä maista. Maalla ei ole rantaviivaa merelle ja siellä vallitsee päiväntasaajan ilmasto. Burundi sijaitsee Itä-Afrikan hautavajoaman läntisen haaran alueella kumpuilevalla tasangolla Afrikan keskiosassa. Keskisen tasankoalueen korkeus merenpinnasta on keskimäärin 1 700 metriä, mutta maan raja-alueet ovat matalammalla. Korkein vuorenhuippu on maan pääkaupungin Bujumburan kaakkoispuolella sijaitseva Hehavuori, joka nousee 2 690 metriin[6]. Niili on merkittävä Burundin alueella virtaava joki:[7] Burundista alkunsa saava Kagerajoki virtaa Victorianjärveen ja on siten yksi Niilin alkulähteistä. Tanganjikajärven kaakkoiskulma sijaitsee Burundin lounaisosassa.

Burundin maa-alue on pääosin käytetty maatalous- ja laidunmaaksi. Maatalousväestön asutus on aiheuttanut metsien häviämistä, eroosiota ja elinympäristöjen tuhoutumista.[8] Metsät ovat hävinneet lähes koko maasta liikakansoituksen vuoksi, ja niitä on jäljellä enää 600 neliökilometriä. Ne häviävät yhdeksän prosentin vuosivauhtia.[9] Maassa on kaksi kansallispuistoa, Kibiran kansallispuisto luoteessa (pieni alue sademetsää Ruandan Nyungwen metsän kansallispuiston vieressä) ja Rurubun kansallispuisto koillisessa (Rurubujoen varrella). Kumpikin perustettiin vuonna 1982 villieläimistön suojelemiseksi.[10]

Vaikka Burundi sijaitsee tropiikissa, sen ilmasto vaihtelee suuresti korkeuden mukaan. Ylänköalueilla on viileää, vuoden keskilämpötila noin 21 °C ja vuotuinen sademäärä 1 500–1 800 millimetriä. Alempana, kuten Imben laaksossa sijaitsevassa pääkaupunki Bujumburassa on lämpimämpää ja vähäsateisempaa. Tanganjikajärven rannoissa sataa vain 1 000 millimetriä vuodessa.[11] Pääkaupunki Bujumbarassa keskimääräinen ylin lämpötila on 29–31 astetta ympäri vuoden, yön alin vähäsateisella jaksolla kesäkuusta elokuuhun 17, muulloin noin 19 astetta.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin historia

Burundin varhaisimmat asukkaat olivat pygmikansaa nimeltä twat. Hutut asettuivat alueelle noin vuonna 1000. Heidän jälkeensä tulivat tutsit.[11]

Burundi oli 1500-luvulta alkaen tutsien hallitsema feodaalinen kuningaskunta. Saksa otti alueen hallintaansa vuonna 1890, ja belgialaiset joukot miehittivät sen osana ensimmäistä maailmansotaa. Sodan jälkeen Burundi siirtyi Belgian hallintaan osana Kansainliiton yhdistettyä Ruandan-Urundin mandaattialuetta. Belgialaiset hajottivat vanhan päällikkörakenteen ja loivat uuden järjestelmän, jossa valta keskittyi selkeästi tutseille ja hutut olivat alempaa luokkaa.[11]

Poliittiset puolueet syntyivät 1940-luvun lopulta alkaen ja maa itsenäistyi 1. heinäkuuta 1962. Demokraattisten rakenteiden ollessa heikkoja tutsikuningas Mwambutsa IV otti ohjat perustuslaillisena monarkkina.[11]

Hutupääministerin murha 1965 aiheutti hutujen kapinointia ja hallituksen tukahduttamistoimia. Prinssi Ntare V syrjäytti isänsä Mwambutsan vuonna 1966, mutta hänet itsensä syrjäytti samana vuonna pääministeri Michel Micombero. Micombero lakkautti monarkian, mutta hutujen levottomuudet jatkuivat ja kulminoituivat kapinaan vuonna 1972. Hutut surmasivat ensin noin 2 000 tutsia, sitten tutsit tappoivat 100–200 000 hutua, ja hutut taas noin 10 000 tutsia. Käytännössä kaikki koulutetut hutut tapettiin tai lähtivät maanpakoon. Eversti Jean-Baptiste Bagaza kaappasi vallan vuonna 1976 ja pyrki edistämään maareformia, vaaliuudistusta ja kansallista sovintoa, vaikka hänen sotilashallintonsa koostui pääosin tutseista. Bagaza valittiin presidentiksi ainoana ehdokkaana vuoden 1984 vaalissa, mutta hänen hallituksensa alkoi sortaa yhä ankarammin toisinajattelijoita ja uskonnollisia ryhmiä.[11][13]

Majuri Pierre Buyoya syrjäytti Bagazan ja kaappasi vallan armeijan avulla 3. syyskuuta 1987.[14] Hutujen ja tutsien väliset jännitteet purkautuivat jälleen vuonna 1988 väkivaltaisina yhteenottoina hutuopposition, armeijan ja kovan linjan tutsien välillä johtaen noin 150 000 ihmisen kuolemaan. Buyoya hyväksyi vuonna 1991 uuden demokraattisen perustuslain ja vuoden 1993 vaaleissa nousi valtaan maan ensimmäinen hutupresidentti, FRODEBU-puolueen Melchior Ndadaye. Armeijan tutsiupseerit murhasivat Ndadayen lokakuussa 1993.[15] Maa syöksyi jälleen sisällissotaan, joka vaati kymmeniätuhansia kuolonuhreja. FRODEBU:n johtama hallitus onnistui kuitenkin säilyttämään valtansa ja nostamaan uudeksi presidentiksi Cyprien Ntaryamiran helmikuussa 1994. Ntaryamira sai kuitenkin surmansa lento-onnettomuudessa 6. huhtikuuta 1994 yhdessä Ruandan presidentin Juvénal Habyarimanan kanssa.

Sylvestre Ntibantunganya nousi uudeksi presidentiksi 8. huhtikuuta 1994, mutta sisäiset väkivaltaisuudet jatkuivat. FRODEBU-hallitus kaatui 25. heinäkuuta 1996 Buyoyan johtamassa kaappauksessa, mutta se ei lopettanut sisällissotaa. Vuoden 2001 jälkeen rauhanprosessi on kuitenkin edennyt ja hutu Domitien Ndayizeye nousi presidentiksi 2003 vallanjakosopimuksen mukaisesti.

Vuonna 2004 YK:n joukot ottivat haltuunsa rauhanturvaamistehtävät Afrikan unionin joukoilta. Helmikuussa 2007 YK katsoi rauhanturvaoperaation päättyneeksi ja alkoi keskittyä jälleenrakentamiseen.[16]

Vuonna 2008 oli verisiä yhteenottoja FNL:n ja hallituksen joukkojen välillä. FNL riisuttiin aseista ja se muuttui poliittiseksi puolueeksi vuonna 2009. Vuoden 2010 presidentinvaalien jälkeen FNL:n johtaja Agathon Rwasa piiloutui maan alle, mutta hän on ilmoittanut osallistuvansa vuoden 2015 vaaleihin.[17]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin politiikka
Pierre Nkurunziza, Burundin presidentti.

Burundi on siirtymäkauden edustuksellinen monipuoluedemokratia, jossa on presidenttijohtoinen järjestelmä. Burundin presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja. Pääministeriä ei ole. Maassa on yhteensä 21 rekisteröityä poliittista puoluetta.[18] 13. maaliskuuta 1992 tutsi, vallankumousjohtaja Pierre Buyoya laati perustuslain,[19] joka loi edellytykset monipuoluejärjestelmälle.[20] Kuusi vuotta myöhemmin, 6. kesäkuuta 1998 perustuslakia muutettiin: parlamentin paikkamäärää lisättiin ja lakiin tehtiin lisäys kahta varapresidenttiä varten. Vuonna 2000 Burundiin valittiin Arushan rauhansopimuksen mukaisesti siirtymäkauden hallitus.[21]

Burundilla on kaksikamarinen parlamentti, joka koostuu siirtymäkauden kansankokouksesta ja siirtymäkauden senaatista. Kansankokouksessa on 118 jäsentä ja sen suurin puolue on CNDD-FDD (ransk. Conseil National Pour la Défense de la Démocratie–Forces pour la Défense de la Démocratie), joka sai vuoden 2005 vaaleissa 58,55 prosenttia äänistä. Seuraavaksi eniten ääniä saivat FRODEBU (ransk. Front pour la Démocratie au Burundi), 21,7 prosenttia, ja UPRONA (ransk. Union pour le Progrès national), 7,21 prosenttia. Burundin perustuslain mukaan paikkoja täytetään 100 vaaleilla valitun paikan lisäksi niin, että 60 prosenttia parlamenttipaikoista on hutujen, 40 prosenttia tutsien, 30 prosenttia naisten ja kolme paikkaa twa-kansan jäsenten hallussa.[18][22] Kansankokouksen jäsenet valitaan yleisillä vaaleilla viisivuotiskausiksi.[23]

Senaatissa on 54 paikkaa, joista kolme on varattu entisille presidenteille. Perustuslain mukaan myös 30 prosenttia senaatin jäsenistä täytyy olla naisia. Suurin osa edustajista valitaan valitsijamiesten välityksellä eri provinsseista, presidentti nimittää 14 edustajaa ja kolme paikkaa on varattu twa-kansan jäsenille.[18] Jokaisesta provinssista valitaan yksi hutu- ja yksi tutsisenaattori. Senaatin vaalikausi on viisi vuotta.[24]

Burundin parlamentti valitsee presidentin viideksi vuodeksi kerrallaan.[25] Presidentti nimittää virkamiehet ministerineuvostoonsa, joka harjoittaa toimeenpanovaltaa ja jossa on 26 jäsentä.[18][21] Ministerineuvoston jäseneksi voidaan valita sellainen, jonka kaksi kolmasosaa parlamentista hyväksyy. Presidentti valitsee myös kaksi varapresidenttiä.[25] Vuodesta 2005 Burundin presidentti on olluy Pierre Nkurunziza, ensimmäinen varapresidentti Prosper Bazombaza (vuodesta 2014) ja toinen varapresidentti Gervais Rufyikiri (vuodesta 2010).[3]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burundin 18 provinssia (aluehallinnon 1. taso).

Burundi on jaettu 18 provinssiin,[3] 129 kuntaan,[26][2] jotka jaetaan edelleen yli 2 000 kukkulaan (ransk. colline).[27] Maan aluehallinto on rakennettu näiden yksiköiden mukaisesti. Vuonna 2000 Bujumburan käsittävä provinssi jaettiin kahtia Bujumburan maakuntaan (Bujumbura Rural) ja maakuntatasoiseen Bujumburan kaupunkiin (Mairie de Bujumbura).[5] Keväällä 2015 muodostettiin Rumongen provinssi yhdistämällä Bururin provinssin länsiosa (kolme kuntaa) ja Bujumbura Ruralin eteläosaan (kaksi kuntaa).[28]

Provinssitason aluehallinnollinen jako on seuraava:

Burundin provinssit
Provinssin
nimi
Hallinto-
keskus [29][1]
Kuntien

lkm [26][2]

Pinta-ala
(km²) [1]
Väkiluku
(2008) [1][2]
Väkiluku
(2013) [2]
Bubanza Bubanza 5 1 089 338 023 395 385
Bujumbura
(Mairie de) Bujumbura
Bujumbura 13 87 497 166 581 534
Bujumburan provinssi Isale[28] 9 [28] 959 555 933 [2][30]
(464 818) [1][31]
650 274
Bururi Bururi 6[28] 1 645 574 013[2][30]
(313 102) [1][31]
671 422 [30]
Cankuzo Cankuzo 5 1 965 228 873 262 858
Cibitoke Cibitoke 6 1 636 460 435 538 570
Gitega Gitega 11 1 979 725 223 848 292
Karuzi Karuzi 7 1 457 436 443 510 506
Kayanza Kayanza 9 1 233 585 412 684 755
Kirundo Kirundo 7 1 703 628 256 734 870
Makamba Makamba 6 1 960 430 899 504 022
Muramvya Muramvya 5 696 292 589 342 241
Muyinga Muyinga 7 1 836 632 409 739 727
Mwaro Mwaro 6 840 273 143 [2]
(188 548) [1]
319 495 [2]
Ngozi Ngozi 9 1 474 660 717 772 839
Rumonge[28] Rumonge 5 [28] 1 080 (352 026) (411 764)
Rutana Rutana 6 1 959 333 510 390 106
Ruyigi Ruyigi 7 2 339 400 530 468 499
Burundi, yhteensä Bujumbura 129 27 816 [32] 8 053 574 9 420 248 [33]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin talous

Burundi on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Syitä tähän ovat esimerkiksi meriyhteyden puute,[3] kehittymätön oikeusjärjestelmä, rajalliset koulutusmahdollisuudet ja HIV:n/AIDSin yleisyys. Noin 80 prosenttia burundilaisista elää köyhyydessä.[34] Nälänhätiä ja puutetta ruoasta on esiintynyt ympäri Burundia, erityisesti 1900-luvulla,[35] ja Maailman ruokaohjelma WFP:n mukaan 44 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta.[36] Erään 178 maassa tehdyn tieteellisen tutkimuksen mukaan Burundin asukkaat ovat vähiten tyytyväisiä elämäänsä maailmassa.[37] Köyhyyden vuoksi Burundi on riippuvainen ulkomaisesta avusta.[3]

Burundin merkittävin elinkeino on maatalous, joka muodosti 58 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 1997. 90 prosenttia maataloudesta on omavaraisviljelyä.[38] Maan tärkein tulonlähde on kahvi, joka muodostaa 93 prosenttia Burundin viennistä.[39] Muita maataloustuotteita ovat puuvilla, tee, maissi, durra, bataatti, banaanit, maniokki, naudanliha, maito ja nahat. Burundissa esiintyviin luonnonvaroihin kuuluvat uraani, nikkeli, koboltti, kupari ja platina.[40] Maatalouden lisäksi harjoitettavia elinkeinoja ovat esimerkiksi maahantuotujen komponenttien kokoaminen, julkiset rakennushankkeet, elintarvikkeiden käsittely ja kevyiden taloustavaratuotteiden, kuten peittojen, kenkien ja saippuan valmistus. Burundin rahayksikkö on Burundin frangi (BIF); heinäkuussa 2008 yhtä Yhdysvaltain dollaria vastasi 1 184 frangia.[3]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin väestö
Ryhmä burundilaisia naisia hoitamassa vuohia.

Vuonna 2008 Burundin arvioitu väkiluku oli 8 691 005 henkeä. Arvio ottaa huomioon AIDSin huomattavan vaikutuksen maan väestöön.[3] Yli 500 000 henkeä on ajautunut maan sisäiseen pakolaisuuteen taudin vuoksi.[5] Monet burundilaiset ovat muuttaneet muihin valtioihin sisällissodan takia. Vuonna 2006 Yhdysvallat otti vastaan noin 10 000 burundilaista pakolaista.[41]

Suurin osa burundilaisista asuu maaseudulla ja vain kuusi prosenttia kaupungeissa.[42] Väestötiheys on noin 315 henkeä neliökilometriä kohden, toiseksi korkein Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.[18] Arviolta 85 prosenttia väestöstä on etnisiä hutuja, 15 prosenttia tutseja ja alle yksi prosentti twaita.[43] Merkittävin uskonto on roomalaiskatolisuus, jota harjoittaa 62 prosenttia väestöstä. Seuraavaksi eniten seuraajia on alkuperäisuskonnoilla (23 prosenttia), protestanttisuudella (5 prosenttia) ja islamilla (10 prosenttia).[5] Burundin anglikaaninen kirkko tosin väittää, että yli kymmenen prosenttia väestöstä on sen jäseniä.[44] Raporttien mukaan kristityt saattavat muodostaa jopa 90 prosenttia väestöstä, jolloin suurin osa muista burundilaisista olisi muslimeita.[45]

Terveydenhoidon taso on alhainen. Esimerkiksi äitiyskuolleisuus on eräs maailman korkeimmista. Vuonna 2015 maassa menehtyi keskimäärin 712 äitiä 100 000 synnytystä kohden.[46]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin kulttuuri
Gitega-rumpuja.
Jalkapalloa Burundissa.

Burundin nykykulttuuriin ovat vaikuttaneet paikalliset perinteet ja naapurivaltioiden kulttuuri, vaikka sisäiset levottomuudet ovatkin häirinneet maan kulttuurielämää. Koska maatalous on Burundin merkittävin elinkeino, tyypillinen burundilainen ateria koostuu bataatista, maissista ja herneistä. Koska liha on kallista, sitä syödään vain muutaman kerran kuukaudessa. Kun toisensa läheisesti tuntevat burundilaiset kokoontuvat, he juovat impeke-olutta suuresta astiasta. Jokainen osallistuja saa pillin yhtenäisyyden merkiksi.[47]

Käsityöt ovat Burundissa merkittävä taidemuoto ja matkailijoiden suosiossa. Korinpunonta on suosittu käsityölaji.[48] Muita Burundissa valmistettuja käsityötuotteita ovat esimerkiksi naamiot, kilvet, patsaat ja keramiikka.[49]

Rumpumusiikki on huomattava osa Burundin kulttuuriperintöä. Maailmankuulu ryhmä Master Drummers of Burundi, joka on esiintynyt yli 40 vuoden ajan, tunnetaan perinteisestä rumpumusiikista. Yhtye käyttää amashako-, ibishikiso- ja ikiranya-rumpuja.[50] Rumpuesityksiä pidetään usein erilaisissa juhlissa ja sukutapaamisissa ja niihin liittyy usein tanssi. Tunnettuja burundilaisia tansseja ovat abatimbo, jota esitetään virallisissa seremonioissa ja rituaaleissa, ja nopeatahtinen abanyagasimbo. Joitakin yleisiä soittimia ovat huilu, sitra, ikembe, indonongo, umuduri, inanga ja inyagara.[49]

Kirundia, ranskaa ja swahilia puhutaan koko Burundissa.[3] Lukutaidottomuus on yleistä Burundissa vähäisten koulunkäyntimahdollisuuksien vuoksi. Noin kymmenen prosenttia burundilaisista osallistuu toisen asteen koulutukseen, ja he ovat pääasiassa poikia.[51] Suullinen perinne on Burundissa vahva ja sen kautta historia ja elämänkokemus välittyvät nuoremmille sukupolville tarinoiden, runouden ja laulujen välityksellä. Burundilaisia kirjallisuuden lajeja ovat imigani, indirimbo, amazina ja ivyivugo.[52]

Koripallo ja yleisurheilu ovat Burundissa suosittuja.[53] Myös jalkapallo on koko maassa suosittu urheilulaji ja ajanviete,[11] kuten myös mancala-pelit. Burundissa vietetään suurinta osaa kristillisistä juhlapäivistä, joista joulu on tärkein.[54] Burundin itsenäisyyspäivää vietetään vuosittain 1. heinäkuuta.[55] Vuonna 2005 Burundin hallitus julisti islamilaisen juhlan Id al-Fitrin viralliseksi juhlapäiväksi.[45]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allen, J. A. et. al: Africa South of the Sahara 2004: South of the Sahara. New York, New York: Taylor and Francis Group, 2003. ISBN 1857431839.
  • Cook, Chris & Bewes, Diccon: What Happened Where: A Guide to Places and Events in Twentieth-Century. Lontoo: Routledge, 1999. ISBN 1857285336.
  • Dinham, Barbara & Hines, Colin: Agribusiness in Africa. Trenton, New Jersey: Africa World Press, 1984. ISBN 0865430039.
  • Eggers, Ellen K.: Historical Dictionary of Burundi. Lanham, Maryland: Scarecrow Press, Incorporated, 2006. ISBN 0810853027.
  • Gates, Henry Lewis & Appiah, Anthony: Africana: The Encyclopedia of the African and African American Experience. New York: Basic Civitas Books, 1999. ISBN 0465000711.
  • Jessup, John E.: An Encyclopedic Dictionary of Conflict and Conflict Resolution, 1945–1996. Westport, Connecticut: Greenwood Publishing Group, 1998. ISBN 0313281122.
  • MacDonald, Fiona et. al: Peoples of Africa. Tarrytown, New York: Marshall Cavendish, 2001. ISBN 0761471588.
  • Puddington, Arch: Freedom in the World: The Annual Survey of Political Rights and Civil Liberties. Syracuse University: Lanham, Maryland, 2007. ISBN 0742558975.
  • Weinstein, Warren & Schrere, Robert: Political Conflict and Ethnic Strategies: A Case Study of Burundi. Syracuse University: Maxwell School of Citizenship and Public Affairs, 1976. ISBN 0915984202.
  • Weinstein, Warren: Historical Dictionary of Burundi. Metuchen, New Jersey: Scarecrow Press, Incorporated, 2006. ISBN 0810809621.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Brinkhoff, Thomas: Burundi Citypopulation.de. Viitattu 27.12.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Annuaire Statistique du Burundi 2013 (pdf) (Tableau 1.10: Population burundaise par province (asukasluku maakunnissa vuosittain 2002–2013), s. 26. Tableau 1.11: Population burundaise par communes (väkiluku kunnittain 2002–2013), s. 27–35. Chapitre VIII. Production, s. 193–204 (mm. maakunnat, jotka merkittäviä kahvin, teen ja puuvillan tuottajia).) 7/2015. Bujumbura, Burundi: L’Institut de Statistiques et d’Etudes Economiques du Burundi, isteebu.bi. Viitattu 27.12.2015. (ranskaksi)
  3. a b c d e f g h i Burundi The World Factbook. CIA. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  4. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  5. a b c d Eggers 2006, s. 49.
  6. O’Mara, Michael: Facts about the World’s Nations, s. 150. Bronx, New York: H.W. Wilson, 1999. ISBN 0-8242-0955-9. (englanniksi)
  7. Ash, Russell: The Top 10 of Everything. New York: Sterling Publishing Company, 2006. ISBN 0-600-61557-X. (englanniksi)
  8. Bermingham, Eldredge; Dick, Christopher W. & Moritz, Craig: Tropical Rainforests: Past, Present, and Future, s. 146. Chicago, Illinois: University of Chicago Press, 2005. 0-226-04468-8. (englanniksi)
  9. Worldwide Deforestation Rates Mongabay. Food and Agriculture Organization of the U.N.: The State of the World’s Forests 2003. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  10. East, Rob: African Antelope Database 1998, s. 74. Gland: International Union for Conservation of Nature, 1999. ISBN 2-8317-0477-4. (englanniksi)
  11. a b c d e f Burundi Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi)
  12. Bujumbura World Weather Information Service. World Meteorological Organization. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi)
  13. Burundi’s President Wins a New Term The New York Times. 29.7.1984. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi)
  14. Kirkkala, Soila: Mitä Missä Milloin 1989, s. 15. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1988. ISBN 951-1-10120-X.
  15. Melchior Ndadaye Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.12.2015. (englanniksi)
  16. Burundi profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  17. BBC Timeline
  18. a b c d e Background Note: Burundi (arkistoitu) 2012. U.S. Department of State. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  19. Burundi International Center for Transitional Justice. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  20. Burundi - Politics, The Financial Times World Desk Reference Dorling Kindersley.
  21. a b Republic of Burundi: Public Administration Country Profile (PDF) Heinäkuu 2004. United Nations’ Division for Public Administration and Development Management (DPADM). Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  22. Elections in Burundi African Elections Database. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  23. Puddington 2007, s. 145.
  24. Puddington 2007, s. 145–146.
  25. a b Puddington 2007, s. 146.
  26. a b Brinkhoff, Thomas: Burundi: Administrative Division Citypopulation.de. Viitattu 27.12.2015. (englanniksi)
  27. Kavamahanga, D.: Empowerment of people living with HIV/AIDS in Gitega Province, Burundi 15.7.2004. International Conference on AIDS 2004, NLM Gateway. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  28. a b c d e f Loi No 1/10 du 26. Mars 2015 Portant creation de la Province de Rumonge et delimitation des Provinces de Bujumbure, Bururi et Rumonge (pdf) Republique du Burundi, Cabinet du President, assemblee.bi. Viitattu 27.12.2015. (ranskaksi)
  29. Humanitarian Country Team with OCHA support: Contigency Plan Burundi. 2015 Post Elections (pdf) Sept. 2015 to Feb. 2016. reliefweb.int. Viitattu 27.12.2015. (englanniksi)
  30. a b c Vuonna 2015 perustettuun Rumongen maakuntaan liittyjen kuntien väestöosuus sisältyy.
  31. a b Vuonna 2015 perustettuun Rumongen maakuntaan liittyjen kuntien väestöosuus ei sisälly.
  32. Yhteenlaskettu Burundin provinssien yhteenlaskettu pinta-ala jää 1 879 neliökilometriä pienemmäksi kuin Burundin ilmoitettu kokonaispinta-ala. (Onko Burundin pinta-alassa vesialuetta mukana, ja maakuntapinta-aloissa ei?)
  33. Burundin arvioitu väkiluku 2013 sisältää 4 853 provinsseihin kohdistamatonta asukasta.
  34. Burundi Population Institute for Security Studies. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  35. Weinstein 2006, s. 5.
  36. Where We Work – Burundi World Food Programme. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  37. White, A.: A Global Projection of Subjective Well-being: A Challenge to Positive Psychology? 2007. Psychtalk 56, 17–20. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  38. Eggers 2006, s. 47.
  39. Dinham 1984, s. 56.
  40. Eggers 2006, s. 48.
  41. Kaufman, Stephen: U.S. Accepting Approximately 10,000 Refugees from Burundi October 17, 2006. U.S. Department of State. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  42. MacDonald 2001, s. 62.
  43. Eggers 2006, s. 9.
  44. Provincial Directory: The Anglican Church of Burundi The Anglican Church of Burundi. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  45. a b Burundi celebrates Muslim holiday BBC News. 3.11.2005. BBC. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  46. Trends in Maternal Mortality: 1990 to 2015. Estimates by WHO, UNICEF, UNFPA, World Bank Group and the United Nations Population Division (PDF) (Maakohtaiset arviot äitiyskuolleisuudesta liitetaulukossa 7 s. 51–57/78 (Annex 7. Estimates of maternal mortality ratio (MMR, maternal deaths per 100 000 live births), number of maternal deaths, lifetime risk, percentage of AIDS-related indirect maternal deaths and proportion of deaths among women of reproductive age that are due to maternal causes (PM), by country, 2015)) ISBN 978-924-156514-1. 2015. Geneva, Switzerland: WHO. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  47. Eating the Burundian Way (Internet Archive) Cultural Profiles Project. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  48. Levin, Adam: The Art of African Shopping, s. 36. Kapkaupunki, Etelä-Afrikka: Struik, 2005. ISBN 978-1-77007-070-7. (englanniksi)
  49. a b Burundi Arts and Literature (Internet Archive) Cultural Profiles Project. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  50. Center for the Arts Presents the Royal Drummers of Burundi The Mason Gazette. 14.9.2006. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  51. Learning in Burundi Cultural Profiles Project. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  52. Vansina, Jan: Oral Tradition as History, s. 114. Madison, Wisconsin: University of Wisconsin Press, 1985. ISBN 0-299-10214-9. (englanniksi)
  53. Sports and Recreation Cultural Profiles Project. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  54. Burundi Holidays Cultural Profiles Project. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  55. Trawicky, Bernard and Ruth Wilhelme Gregory: Anniversaries and Holidays, s. 110. Chicago, Illinois: American Library Association, 1999. ISBN 0-8389-0695-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]