Urpo Siirala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urpo Siirala vuonna 1977

Uuno Urpo Tapio Siirala, vuoteen 1935 Sirelius (3. tammikuuta 1908 Helsinki[1]19. toukokuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja professori.

Siiralan vanhemmat olivat kansatieteilijä U. T. Sirelius ja Elli Natulin ja puoliso vuodesta 1935 lääketieteen lisensiaatti Anni Sirkka Maija-Liisa Wegelius. Siirala tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1926 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1934. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1939, korva-, nenä- ja kurklkutautien erikoislääkärin pätevyyden hän sai 1937. Siirala työskernteli ensin sekä Helsingin yliopiston että Helsingin yleisen sairaalan ja Kiljavannummen parantolan palveluksessa.[1] Hän oli korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori Turun yliopistossa 1947–1958 ja vuodesta 1958 Helsingin yliopistossa. Eläkkeelle Siirala jäi vuonna 1973.[2] Siirala oli Suomen lääkäriliiton hallituksen puheenjohtaja 1954–1962.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 601-602. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 671–672. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 1390. Otava 1966.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.