Urkuklaveeri
Urkuklaveeri eli klaviorganum (engl. claviorgan; ital. claviorgano; lat. claviorganum; ransk. clavecin organisé; saks. Orgelklavier) on yksi- tai useampisormioinen kosketinsoitin, jossa on yhdistetty urkusoitin, yleensä positiiviurut, ja jokin kielikosketinsoitin, yleensä cembalo. Urkuklaveerin erityisiä muunnoksia ovat urkuklavikordi (engl. organized clavichord) ja urkupiano (engl. organized piano, organized piano forte; ransk. piano carré organisée). Näistä edellisessä urkuihin on liitetty klavikordi ja jälkimmäisessä piano. Urkuklaveerin urkuina voi positiiviurkujen sijaan olla ainakin pienikokoisimmissa soittimissa regaaliurut.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhimmat tiedot urkuklaveerista ovat 1500-luvulta. Kuningas Henrik VIII:n hovin inventaariossa (1547) listataan viisi urkuklaveeria, Dresdenin hovin vastaavassa (1593) yksi. Samalta vuosisadalta on myös säilyneitä soitinyksilöitä, kuuluisana esimerkkinä Lodewyk Theewesin Lontoossa vuonna 1579 rakentama soitin (ks. kuva).[2][3]
1600-luvun mittaan urkuklaveereita rakennettiin eri puolilla Eurooppaa. Soittimet ovat keskenään huomattavan erilaisia, riippuen rakentajasta ja muista soittimen valmistamisen kannalta keskeisistä tekijöistä.[2]
1700-luvun loppupuolella suosituiksi tulivat yksisormioiset urkupianot. Kuuluisa, useaan kertaan äänityksissä käytetty soitinyksilö on Érardin Pariisissa vuonna 1791 rakentama (Pariisin musiikkimuseo, inv. E.995.15.1).[2][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ "Urkuklaveeri". Otavan iso musiikkitietosanakirja. 5: Raphael–Öttingen. Helsingissä: Otava, [1979]. ISBN 951-1-05295-0 (sidottu). Sivu 529
- ↑ a b c d Donald Howard Boalch ja Peter Williams: "Claviorgan (organized piano, harpsichord, etc.)" [1]. Grove music online. Oxford University Press. Tarkistettu 14.8.2016
- ↑ The Theewes claviorgan
- ↑ Piano carré organisée
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urkuklaveeri Wikimedia Commonsissa
