Urheiluvuosi 1981

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1971197219731974197519761977 •   
197819791980 1981 198219831984
   1985198619871988198919901991
Vuodet
1978197919801981198219831984

Urheiluvuosi 1981 käsittelee vuoden 1981 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 3.–6.9. Maastrichtissa, Alankomaissa. Miehet ottelivat seitsemässä painoluokassa ja avoimessa luokassa. Japani voitti neljä kultamitalia. Japanin Yasuhiro Yamashita oli paras sekä yli 95-kiloisten sarjassa että avoimessa luokassa.[9]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ammattinyrkkeilyn raskaassa sarjassa Larry Holmes puolusti menestyksekkäästi WBC-liiton ja Mike Weaver WBA-liiton maailmanmestaruuttaan.[16][17][18] Paluuta vielä yrittänyt Muhammad Ali hävisi 11.12. Nassaussa pisteillä jamaikalaiselle Trevor Berbickille, ja tämä jäi Alin uran viimeiseksi otteluksi.[19][20]
  • Nicaragualainen Alexis Argüello, joka oli aiemmin voittanut ammattinyrkkeilyn maailmanmestaruuden höyhensarjassa ja alemmassa kevytsarjassa, nousi 20.6. Lontoossa WBC-liiton kevyen sarjan maailmanmestariksi pistevoitolla englantilaisesta James Wattista.[21]
  • Ammattinyrkkeilijä Sugar Ray Leonard nousi samanaikaisesti kahden painoluokan maailmanmestariksi, kun hän hallussaan pitämänsä WBC-liiton välisarjan mestaruuden lisäksi voitti 25.6. New Orleansissa 9. erän keskeytyksellä ugandalaisen Ayub Kalulen WBA-liiton kevyen keskisarjan MM-ottelussa. Hän luopui kuitenkin pian uudesta tittelistään ja nousi 16.9. Las Vegasissa välisarjan kiistattomaksi maailmanmestariksi voittamalla 14. erän keskeytyksellä WBA-liiton mestarin Thomas Hearnsin.[22][23]
  • Ammattinyrkkeilyn raskaassa keskisarjassa Michael Spinks nousi 18.7. Las Vegasissa WBA-liiton maailmanmestariksi pistevoitolla Eddie Mustafa Muhammadista ja Dwight Braxton 19.12. Atlantic Cityssä WBC-liiton maailmanmestariksi 10. erän keskeytyksellä ottelussa Matthew Saad Muhammadia vastaan.[24][25]
  • Amatöörinyrkkeilyn Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–10.5. Tampereella, Suomessa. Ohjelmassa oli 12 painoluokkaa. Neuvostoliitto voitti kahdeksan mestaruutta ja jäi vain yhdessä sarjassa ilman mitalia. Bulgaria voitti kaksi mestaruutta sekä Italia ja Itä-Saksa yhden. Superraskaan sarjan (yli 91 kg) mestaruuden voitti italialainen Francesco Damiani.[26]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Tulos Urheilija Pvm Paikka Huomioita Lähde
Miesten 800 metrin juoksu 1.41,73 Sebastian Coe (GBR) 10.6. Firenze [41][42]
Miesten 1 000 metrin juoksu 2.12,18 Sebastian Coe (GBR) 11.7. Oslo [41][43]
Miesten mailin juoksu 3.48,53 Sebastian Coe (GBR) 19.8. Zürich [44][45]
3.48,40 Steve Ovett (GBR) 26.8. Koblenz [44][46]
3.47,33 Sebastian Coe (GBR) 28.8. Bryssel [44][46]
Miesten 5 000 metrin juoksu 13.06,2 Henry Rono (KEN) 13.9. Knarvik [47][48]
Miesten 25 000 metrin juoksu 1.13.55,8 Toshihiko Seko (JPN) 22.3. Christchurch [49][50]
Miesten 30 000 metrin juoksu 1.29.18,8 Toshihiko Seko (JPN) 22.3. Christchurch [51][50]
Miesten 110 metrin aitajuoksu 12,93 Renaldo Nehemiah (USA) 19.8. Zürich [52][45]
Miesten seiväshyppy 580 Thierry Vigneron (FRA) 20.6. Mâcon [53][54]
581 Vladimir Poljakov (URS) 26.6. Tbilisi [55][56]
Naisten mailin juoksu 4.20,89 Ljudmila Veselkova (URS) 12.9. Bologna [57][48]
Naisten keihäänheitto 71,88 Antoaneta Todorova (BUL) 15.8. Zagreb [58][59]
Naisten seitsenottelu 6 716 Ramona Neubert (GDR) 28.6. Kiova [60]
  • Yhdysvaltalainen Ben Plucknett paransi kahdesti kiekonheiton maailmanennätystä, jälkimmäisellä kerralla 7.7. Tukholmassa tulokseen 72,34, mutta hän jäi kiinni dopingin käytöstä ja hänen ennätyksensä mitätöitiin.[61] Neuvostoliittolainen Konstantin Volkov teki 3.8. Irkutskissa seiväshypyn kaikkien aikojen parhaan tuloksen 584 mutta sitä ei hyväksytty maailmanennätykseksi kilpailujen epävirallisuuden vuoksi.[62][63]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. , 1987.
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 3: 1980–81. Oy Scandia Kirjat Ab, 1981. ISBN 951-9466-28-2.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen & Ahola 1981, s. 173
  2. Siukonen & Ahola 1981, s. 30–32
  3. Siukonen & Ahola 1981, s. 174
  4. Siukonen & Ahola 1982, s. 98–99, 233
  5. Siukonen & Ahola 1982, s. 92, 233
  6. a b c Pihlaja, s. 151
  7. a b Pihlaja, s. 152
  8. Stokkermans, Karel: European Competitions 1980-81 31.1.2019. RSSSF. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  9. Siukonen & Ahola 1981, s. 195
  10. Siukonen & Ahola 1981, s. 126, 214
  11. Siukonen & Ahola 1981, s. 164, 214
  12. Pihlaja, s. 322
  13. a b Siukonen & Ahola 1981, s. 218
  14. Krastev, Todor: Men Volleyball XII European Championship 1981 Varna (BUL) - 19-27.09 Winner Soviet Union todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  15. Krastev, Todor: Women Volleyball XII European Championship 1981 Sofia (BUL) - 19-27.09 Winner Bulgaria todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  16. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 698. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  17. Siukonen & Ahola 1981, s. 108, 129
  18. Siukonen & Ahola 1982, s. 95
  19. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 385. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  20. Siukonen & Ahola 1982, s. 102
  21. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 431, 433, 706–707, 709. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  22. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 702, 704. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  23. Siukonen & Ahola 1981, s. 133, 164
  24. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 700. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  25. Siukonen & Ahola 1981, s. 140
  26. Siukonen & Ahola 1981, s. 42–44
  27. Siukonen & Ahola 1981, s. 94–95, 229
  28. Siukonen & Ahola 1981, s. 77–79, 229
  29. a b Pihlaja, s. 605
  30. Siukonen & Ahola 1981, s. 263
  31. Siukonen & Ahola 1981, s. 115–116, 264
  32. Siukonen & Ahola 1981, s. 129–130, 264
  33. Pihlaja, s. 739
  34. Pihlaja, s. 736–737
  35. Pihlaja, s. 738
  36. Pihlaja, s. 739–740
  37. Pihlaja, s. 740
  38. Siukonen & Ahola 1981, s. 286–287
  39. Siukonen & Ahola 1981, s. 157, 159, 289–291
  40. Siukonen & Ahola 1981, s. 284–285
  41. a b Laitinen, s. 534
  42. Siukonen & Ahola 1981, s. 128
  43. Siukonen & Ahola 1981, s. 137
  44. a b c Laitinen, s. 536
  45. a b Siukonen & Ahola 1981, s. 150
  46. a b Siukonen & Ahola 1981, s. 152
  47. Laitinen, s. 537
  48. a b Siukonen & Ahola 1981, s. 163
  49. Laitinen, s. 538
  50. a b Siukonen & Ahola 1981, s. 101
  51. Laitinen, s. 539
  52. Laitinen, s. 540
  53. Laitinen, s. 546
  54. Siukonen & Ahola 1981, s. 131
  55. Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 469. IAAF, 2005. (englanniksi)
  56. Siukonen & Ahola 1981, s. 132
  57. Laitinen, s. 556
  58. Laitinen, s. 564
  59. Siukonen & Ahola 1981, s. 148
  60. Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 546. IAAF, 2005. (englanniksi)
  61. Siukonen & Ahola 1981, s. 136, 138, 299
  62. Siukonen & Ahola 1981, s. 145
  63. Siukonen & Ahola 1982, s. 287
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.