Urheiluvuosi 1981
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1971 • 1972 • 1973 • 1974 • 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979 • 1980 – 1981 – 1982 • 1983 • 1984 • 1985 • 1986 • 1987 • 1988 • 1989 • 1990 • 1991 |
| Vuodet |
| 1978 • 1979 • 1980 – 1981 – 1982 • 1983 • 1984 |
Urheiluvuosi 1981 käsittelee vuoden 1981 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmancupkaudella 1980–1981 miesten kokonaiskilpailun voitti Yhdysvaltain Phil Mahre kuuden pisteen erolla Ruotsin Ingemar Stenmarkiin ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Sveitsin Marie-Thérèse Nadig 38 pistettä maannaistaan Erika Hessiä enemmän pisteitä keränneenä.[1]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 10.–15.2. Lahdessa, Suomessa. Itä-Saksan Frank Ullrich voitti kultaa 10 kilometrillä ja viestissä sekä sijoittui hopealle Suomen Heikki Ikolan voittamalla 20 kilometrillä.[2]
- Maailmancupissa 1980–1981 kokonaiskilpailun voitti Itä-Saksan Frank Ullrich kymmenen pisteen erolla Neuvostoliiton Anatoli Aljabjeviin.[3]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruuskausi päättyi 25.11. Englannissa ajettuun RAC-ralliin, ja mestaruuden voitti Fordilla ajanut suomalainen Ari Vatanen seitsemän pisteen erolla ranskalaiseen Talbot-kuljettajaan Guy Frequeliniin ja 34 pisteen erolla Audilla ajaneeseen maanmieheensä Hannu Mikkolaan.[4]
- Formula 1:n maailmanmestaruuskausi päättyi lokakuussa ajettuun Las Vegasin Grand Prix'hin, jossa Brabhamilla ajanut brasilialainen Nelson Piquet sijoittui viidenneksi ja nousi maailmanmestariksi yhden pisteen erolla argentiinalaiseen Williams-kuljettajaan Carlos Reutemanniin ja neljän pisteen erolla tämän tallitoveriin, päätöskilpailun voittaneeseen australialaiseen Alan Jonesiin.[5]
Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Masters-turnauksen voitti toisen kerran urallaan yhdysvaltalainen Tom Watson.[6]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti australialainen David Graham.[6]
- Britannian avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Bill Rogers.[6]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Larry Nelson.[7]
- Ryder Cupin voitti Yhdysvallat.[7]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan mestarijoukkueiden cupin 1980–1981 loppuottelu 27.5. Pariisissa, Ranskassa. Englantilaisseura Liverpool voitti espanjalaisen Real Madridin 1–0.[8]
Judo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 3.–6.9. Maastrichtissa, Alankomaissa. Miehet ottelivat seitsemässä painoluokassa ja avoimessa luokassa. Japani voitti neljä kultamitalia. Japanin Yasuhiro Yamashita oli paras sekä yli 95-kiloisten sarjassa että avoimessa luokassa.[9]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 28.5.–5.6. Tšekkoslovakiassa. Loppuottelussa Neuvostoliitto voitti Jugoslavian 84–67, ja pronssia sai Tšekkoslovakia.[10]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 13.–20.9. Italiassa. Kultaa voitti Neuvostoliitto, hopeaa sai Puola ja pronssille sijoittui Tšekkoslovakia.[11]
- NBA:ssa Boston Celtics voitti ennätyksellisen 14. mestaruutensa.[12]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 19.–27.9. Bulgariassa. Kultaa voitti Neuvostoliitto, hopeaa sai Puola ja pronssille sijoittui Bulgaria.[13][14]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 19.–27.9. Bulgariassa. Kultaa voitti Bulgaria, hopeaa sai Neuvostoliitto ja pronssille sijoittui Unkari.[13][15]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ammattinyrkkeilyn raskaassa sarjassa Larry Holmes puolusti menestyksekkäästi WBC-liiton ja Mike Weaver WBA-liiton maailmanmestaruuttaan.[16][17][18] Paluuta vielä yrittänyt Muhammad Ali hävisi 11.12. Nassaussa pisteillä jamaikalaiselle Trevor Berbickille, ja tämä jäi Alin uran viimeiseksi otteluksi.[19][20]
- Nicaragualainen Alexis Argüello, joka oli aiemmin voittanut ammattinyrkkeilyn maailmanmestaruuden höyhensarjassa ja alemmassa kevytsarjassa, nousi 20.6. Lontoossa WBC-liiton kevyen sarjan maailmanmestariksi pistevoitolla englantilaisesta James Wattista.[21]
- Ammattinyrkkeilijä Sugar Ray Leonard nousi samanaikaisesti kahden painoluokan maailmanmestariksi, kun hän hallussaan pitämänsä WBC-liiton välisarjan mestaruuden lisäksi voitti 25.6. New Orleansissa 9. erän keskeytyksellä ugandalaisen Ayub Kalulen WBA-liiton kevyen keskisarjan MM-ottelussa. Hän luopui kuitenkin pian uudesta tittelistään ja nousi 16.9. Las Vegasissa välisarjan kiistattomaksi maailmanmestariksi voittamalla 14. erän keskeytyksellä WBA-liiton mestarin Thomas Hearnsin.[22][23]
- Ammattinyrkkeilyn raskaassa keskisarjassa Michael Spinks nousi 18.7. Las Vegasissa WBA-liiton maailmanmestariksi pistevoitolla Eddie Mustafa Muhammadista ja Dwight Braxton 19.12. Atlantic Cityssä WBC-liiton maailmanmestariksi 10. erän keskeytyksellä ottelussa Matthew Saad Muhammadia vastaan.[24][25]
- Amatöörinyrkkeilyn Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–10.5. Tampereella, Suomessa. Ohjelmassa oli 12 painoluokkaa. Neuvostoliitto voitti kahdeksan mestaruutta ja jäi vain yhdessä sarjassa ilman mitalia. Bulgaria voitti kaksi mestaruutta sekä Italia ja Itä-Saksa yhden. Superraskaan sarjan (yli 91 kg) mestaruuden voitti italialainen Francesco Damiani.[26]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailut 26.2.–1.3. Oberstdorfissa, Saksassa. Mestaruuden voitti suomalainen Jari Puikkonen, ja muut mitalistit olivat itävaltalainen Armin Kogler ja norjalainen Tom Levorstad.[27]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 30.12.1980–6.1.1981 Saksassa ja Itävallassa. Kokonaiskilpailun voitti itävaltalainen Hubert Neuper 3,6 pisteen erolla maanmieheensä Armin Kogleriin ja 38,6 pisteen erolla suomalaiseen Jari Puikkoseen. Neuper, Kogler ja Puikkonen voittivat kukin yhden osakilpailun, kuten myös kanadalainen Horst Bulau.[28]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Giovanni Battaglin.[29]
- Ranskan ympäriajon voitti kolmannen kerran urallaan isäntämaan Bernard Hinault.[29]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 4.–6.9. Thunissa, Sveitsissä. Norjan miehet ottivat Øyvin Thonin johdolla henkilökohtaisella matkalla kolmoisvoiton ja voittivat myös viestin. Ruotsin Annichen Kringstad voitti kultaa sekä henkilökohtaisella matkalla että viestissä.[30]
- Tiomila-viesti 2.–3.5. Kungsängenissä, Ruotsissa. Ruotsalaisseura OK Ravinen voitti sekä miesten että naisten viestin. Naisille voitto oli kolmas peräkkäinen.[31]
- Jukolan viesti 13.–14.6. Nurmijärvellä, Suomessa. Ruotsalainen Almby IK voitti miesten Jukolan ja norjalainen Bækkelagets SK Venlojen viestin.[32]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti jo kuudennen kerran ruotsalainen Björn Borg ja naisten tšekkoslovakialainen Hana Mandlíková.[33]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen John McEnroe ja naisten hänen maannaisensa Chris Evert-Lloyd.[34]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti John McEnroe ja naisten yhdysvaltalainen Tracy Austin.[35]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti eteläafrikkalainen Johan Kriek ja naisten yhdysvaltalainen Martina Navrátilová.[36]
- Yhdysvallat voitti sekä Davis Cupin että Federation Cupin.[37]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 28.3. Madridissa, Espanjassa. Miesten mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Craig Virgin ja naisten nopein oli norjalainen Grete Waitz. Miesten joukkuemestaruuden voitti Etiopia ja naisten Neuvostoliitto.[38]
- Maailmancupin finaali 4.–6.9. Roomassa, Italiassa. Miesten kilpailun voitti Eurooppa ennen Itä-Saksaa ja Yhdysvaltoja, ja naisten kärkikolmikko oli Itä-Saksa, Eurooppa, Neuvostoliitto. Tšekkoslovakialainen Jarmila Kratochvílová jäi 400 metrin juoksussa sadasosasekunnin päähän maailmanennätyksestä ajallaan 48,61.[39]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 21.–22.2. Grenoblessa, Ranskassa. Mitalitilaston kärjessä olivat kolme kultaa voittaneet Länsi-Saksa ja Itä-Saksa.[40]
- Maailmanennätykset:
Laji Tulos Urheilija Pvm Paikka Huomioita Lähde Miesten 800 metrin juoksu 1.41,73 Sebastian Coe (GBR) 10.6. Firenze [41][42] Miesten 1 000 metrin juoksu 2.12,18 Sebastian Coe (GBR) 11.7. Oslo [41][43] Miesten mailin juoksu 3.48,53 Sebastian Coe (GBR) 19.8. Zürich [44][45] 3.48,40 Steve Ovett (GBR) 26.8. Koblenz [44][46] 3.47,33 Sebastian Coe (GBR) 28.8. Bryssel [44][46] Miesten 5 000 metrin juoksu 13.06,2 Henry Rono (KEN) 13.9. Knarvik [47][48] Miesten 25 000 metrin juoksu 1.13.55,8 Toshihiko Seko (JPN) 22.3. Christchurch [49][50] Miesten 30 000 metrin juoksu 1.29.18,8 Toshihiko Seko (JPN) 22.3. Christchurch [51][50] Miesten 110 metrin aitajuoksu 12,93 Renaldo Nehemiah (USA) 19.8. Zürich [52][45] Miesten seiväshyppy 580 Thierry Vigneron (FRA) 20.6. Mâcon [53][54] 581 Vladimir Poljakov (URS) 26.6. Tbilisi [55][56] Naisten mailin juoksu 4.20,89 Ljudmila Veselkova (URS) 12.9. Bologna [57][48] Naisten keihäänheitto 71,88 Antoaneta Todorova (BUL) 15.8. Zagreb [58][59] Naisten seitsenottelu 6 716 Ramona Neubert (GDR) 28.6. Kiova [60]
- Yhdysvaltalainen Ben Plucknett paransi kahdesti kiekonheiton maailmanennätystä, jälkimmäisellä kerralla 7.7. Tukholmassa tulokseen 72,34, mutta hän jäi kiinni dopingin käytöstä ja hänen ennätyksensä mitätöitiin.[61] Neuvostoliittolainen Konstantin Volkov teki 3.8. Irkutskissa seiväshypyn kaikkien aikojen parhaan tuloksen 584 mutta sitä ei hyväksytty maailmanennätykseksi kilpailujen epävirallisuuden vuoksi.[62][63]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. , 1987.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 3: 1980–81. Oy Scandia Kirjat Ab, 1981. ISBN 951-9466-28-2.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 173
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 30–32
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 174
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 98–99, 233
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 92, 233
- ↑ a b c Pihlaja, s. 151
- ↑ a b Pihlaja, s. 152
- ↑ Stokkermans, Karel: European Competitions 1980-81 31.1.2019. RSSSF. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 195
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 126, 214
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 164, 214
- ↑ Pihlaja, s. 322
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1981, s. 218
- ↑ Krastev, Todor: Men Volleyball XII European Championship 1981 Varna (BUL) - 19-27.09 Winner Soviet Union todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Krastev, Todor: Women Volleyball XII European Championship 1981 Sofia (BUL) - 19-27.09 Winner Bulgaria todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 698. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 108, 129
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 95
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 385. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 102
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 431, 433, 706–707, 709. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 702, 704. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 133, 164
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 700. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 140
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 42–44
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 94–95, 229
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 77–79, 229
- ↑ a b Pihlaja, s. 605
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 263
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 115–116, 264
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 129–130, 264
- ↑ Pihlaja, s. 739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 738
- ↑ Pihlaja, s. 739–740
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 286–287
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 157, 159, 289–291
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 284–285
- ↑ a b Laitinen, s. 534
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 128
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 137
- ↑ a b c Laitinen, s. 536
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1981, s. 150
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1981, s. 152
- ↑ Laitinen, s. 537
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1981, s. 163
- ↑ Laitinen, s. 538
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1981, s. 101
- ↑ Laitinen, s. 539
- ↑ Laitinen, s. 540
- ↑ Laitinen, s. 546
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 131
- ↑ Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 469. IAAF, 2005. (englanniksi)
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 132
- ↑ Laitinen, s. 556
- ↑ Laitinen, s. 564
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 148
- ↑ Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 546. IAAF, 2005. (englanniksi)
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 136, 138, 299
- ↑ Siukonen & Ahola 1981, s. 145
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 287
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1981 Wikimedia Commonsissa
