Urheiluvuosi 1969

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1959196019611962196319641965 •   
196619671968 1969 197019711972
   1973197419751976197719781979
Vuodet
1966196719681969197019711972

Urheiluvuosi 1969 käsittelee vuoden 1969 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–21.9. Ateenassa, Kreikassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat 11 kultaa ja yhteensä 25 mitalia voittanut Itä-Saksa sekä yhdeksän kultaa ja 24 mitalia voittanut Neuvostoliitto. Kaikkiaan mitaleille ylsi 21 maata. Länsi-Saksa vetäytyi kisoista lukuun ottamatta viestijuoksuja vastalauseena sille, että itänaapurista maahan loikannut juoksija Jürgen May ei saanut osallistumisoikeutta kisoihin. Itäsaksalainen pikajuoksija Petra Vogt voitti kolme kultamitalia. EM-kilpailut käytiin ensi kertaa tartan-keinopäällysteisellä radalla ja maailmanennätystä parannettiin viidessä lajissa: naisten 400 metrillä ranskalaiset Nicole Duclos ja Colette Besson juoksivat ajan 51,7, naisten 1 500 metrillä tšekkoslovakialainen Jaroslava Jehličková juoksi ajan 4.10,7, naisten 4 × 400 metrillä Länsi-Saksan joukkue pääsi ensin aikaan 3.33,9 ja loppukilpailussa Iso-Britannia ja Ranska paransivat ennätykseksi 3.30,8, naisten kuulantyönnössä neuvostoliittolainen Nadežda Tšižova teki ennätystuloksen 20,43 sivuttuaan jo aiempaa ennätystä 20,10, ja miesten moukarinheitossa neuvostoliittolainen Anatoli Bondartšuk heitti uudet ennätyslukemat 74,68.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pihlaja, s. 123
  2. a b c Pihlaja, s. 151
  3. a b Pihlaja, s. 152
  4. Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 79–80. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
  5. Pihlaja, s. 262
  6. Pihlaja, s. 550
  7. Pihlaja, s. 551
  8. Pihlaja, s. 444
  9. a b Pihlaja, s. 605
  10. Pihlaja, s. 707–708
  11. Pihlaja, s. 739–740
  12. Pihlaja, s. 739
  13. Pihlaja, s. 736–737
  14. a b Ilic, Jovica: September 8, 1969: Rod Laver completes second Calendar Grand Slam Tennis World USA. 9.9.2017. Viitattu 11.10.2018. (englanniksi)
  15. Pihlaja, s. 738
  16. Pihlaja, s. 740
  17. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 89, 92, 94–96. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.