Urheiluvuosi 1962
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959 • 1960 • 1961 – 1962 – 1963 • 1964 • 1965 • 1966 • 1967 • 1968 • 1969 • 1970 • 1971 • 1972 |
| Vuodet |
| 1959 • 1960 • 1961 – 1962 – 1963 • 1964 • 1965 |
Urheiluvuosi 1962 käsittelee vuoden 1962 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Itävalta voitti kahdeksasta lajista kuusi ja Ranska kaksi. Karl Schranz ja Marianne Jahn voittivat kumpikin kaksi kultaa ja yhden hopean.[1]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Neuvostoliiton Vladimir Melanin voitti henkilökohtaisen 20 kilometrin kilpailun ja Neuvostoliitto joukkuekilpailun.[2]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden voitti Ison-Britannian Graham Hill.[3]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Chilessä. Maailmanmestaruuden vei toisen kerran peräkkäin Brasilia, joka voitti Santiagossa 17.6. pelatussa loppuottelussa Tšekkoslovakian maalein 3–1.[4] Isäntämaa Chile voitti pronssiottelussa Jugoslavian 1–0.[5] Kisojen maalikuninkuus jaettiin kuuden neljä maalia tehneen pelaajan kesken.[6]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Colorado Springsissä, Yhdysvalloissa. Itäblokin maat boikotoivat kisoja, koska Itä-Saksan pelaajille ei myönnetty viisumeja. Mestaruuden voitti Ruotsi, hopeaa sai Kanada ja pronssille sijoittui Yhdysvallat. Kisojen yhteydessä jaettiin tuttuun tapaan myös Euroopan-mestaruusmitalit ja Suomi saavutti historiansa ensimmäisenä EM-mitalina hopeaa.[7]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 12.–26.10. Neuvostoliitossa. Kisoihin osallistui 21 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti isäntämaa Neuvostoliitto, hopealle sijoittui Tšekkoslovakia ja pronssia sai Romania.[8]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 13.–25.10. Neuvostoliitossa. Kisoihin osallistui 14 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Japani, hopealle sijoittui Neuvostoliitto ja pronssia sai Puola.[9]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa neuvostoliittolainen maastohiihtäjä Alevtina Koltšina voitti kolme kultamitalia. Miesten maastohiihdossa Ruotsi voitti kolme kultamitalia ja Suomen Eero Mäntyranta yhden. Mäkihypyn mestareita olivat Norjan Toralf Engan ja Itä-Saksan Helmut Recknagel, ja yhdistetyssä paras oli Norjan Arne Larsen. Uusina lajeina kisaohjelmassa olivat naisten 5 kilometrin hiihto ja suurmäen kilpailu.[10]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Franco Balmamion.[11]
- Ranskan ympäriajon voitti kolmannen kerran urallaan isäntämaan Jacques Anquetil.[12]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Rod Laver ja naisten kaksinpelin mestaruuden kolmannen peräkkäisen kerran saman maan Margaret Smith.[13]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Rod Laver ja naisten Margaret Smith.[14]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Rod Laver ja naisten yhdysvaltalainen Karen Susman.[15]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Rod Laver, joka näin ylsi kaikkien aikojen toisena miehenä Grand slamiin eli neljän suurimman ammattilaisturnauksen voittoon samana vuonna.[16][17] Naisten kaksinpelimestaruuden voitti Margaret Smith.[18]
- Davis Cupin voitti Australia neljännen peräkkäisen ja kaikkiaan 18. kerran nousten voittotilastossa Yhdysvaltain kanssa tasoihin.[19]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 12.–16.9. Belgradissa, Jugoslaviassa. Mitalitilaston ykkösmaa oli 13 kultaa ja yhteensä 29 mitalia voittanut Neuvostoliitto. Kaikkiaan mitaleille pääsi 16 maata. Kisojen ainoat kaksinkertaiset kultamitalistit olivat 80 metrin aitajuoksussa ja 4 × 100 metrin viestijuoksussa kultaa voittanut puolalainen Teresa Ciepły, joka saavutti lisäksi pronssia 100 metrin juoksussa, sekä kuulantyönnön ja kiekonheiton voittanut neuvostoliittolainen Tamara Press.[20]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pihlaja, s. 21–24
- ↑ Pihlaja, s. 110–111
- ↑ Pihlaja, s. 123
- ↑ Ekberg, s. 169, 173
- ↑ Ekberg, s. 173
- ↑ Ekberg, s. 170
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 55–57. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- ↑ Krastev, Todor: Men Volleyball V World Championship 1962 Moskva (URS) - 12-26.10 Winner Soviet Union todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Krastev, Todor: Women Volleyball IV World Championship 1962 Moscow (URS) 13-25.10 Winner Japan todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 160–163, 439, 869
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 739–740
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737
- ↑ McElhinney, Paul: Rod Laver’s first Grand Slam in 1962 Stevegtennis. 23.11.2012. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 75–77. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1962 Wikimedia Commonsissa
