Urheiluvuosi 1954

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1944194519461947194819491950 •   
195119521953 1954 195519561957
   1958195919601961196219631964
Vuodet
1951195219531954195519561957

Urheiluvuosi 1954 käsittelee vuoden 1954 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paddy DeMarco voitti ammattinyrkkeilyn kevyen sarjan maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton James Carterista 5.3. New Yorkissa mutta Carter nousi jo kolmannen kerran mestariksi voittamalla DeMarcon teknillisellä tyrmäyksellä 15. erässä 14.11. San Franciscossa.[9]
  • Rocky Marciano puolusti ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan aiempaa mestaria Ezzard Charlesia vastaan 17.6. ja 17.9. New Yorkissa. Ensimmäisessä ottelussa Marciano joutui tyytymään pistevoittoon mutta uusinnassa hän tyrmäsi Charlesin kahdeksannessa erässä.[10]
  • Ranskalainen Robert Cohen voitti ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan Jimmy Carruthersilta avoimeksi jääneen maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton thaimaalaisesta Chamroen Songkitratista 18.9. Bangkokissa.[11]
  • Johnny Saxton voitti ammattinyrkkeilyn välisarjan maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton kuubalaisesta Kid Gavilánista 20.10. Philadelphiassa.[12]
  • Argentiinalainen Pascual Pérez voitti ammattinyrkkeilyn kärpässarjan maailmanmestaruuden pistevoitolla japanilaisesta Yoshio Shiraista 26.11. Tokiossa.[13]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut. Kisaohjelmaan otettiin mukaan miesten 30 kilometrin hiihto, ja aiempi 18 kilometrin kilpailu lyhennettiin 15 kilometriin. Kaksi vuotta aiemmin olympialaisissa ensiesiintymisensä tehneet naishiihtäjät kilpailivat 10 kilometrillä.Kahteen kultamitaliin ylsivät neuvostoliittolaiset Vladimir Kuzin ja Ljubov Kozyreva sekä Suomen Veikko Hakulinen, heistä Kuzin kahdella henkilökohtaisella matkalla. Matti Pietikäinen voitti ensimmäisenä suomalaisena mäkihypyn maailmanmestaruuden ja Norjan Sverre Stenersen voitti yhdistetyn.[16]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan-mestaruuskilpailut 25.–29.8. Bernissä, Sveitsissä. Kilpailuihin osallistui 28 maata ja 686 urheilijaa. Neuvostoliitto voitti 16 kultamitalia, muut maat yhteensä 19. Kaikkiaan mitaleille ylsi 15 maata. Kaksi henkilökohtaista kultamitalia voitti Länsi-Saksan Heinz Fütterer 100 ja 200 metrin juoksuissa. Neuvostoliittolainen pikajuoksija Irina Turova saavutti kaikkiaan kaksi kultamitalia ja yhden hopean.[27] Maailmanennätystä paransivat Neuvostoliiton Vladimir Kuts 5 000 metrin juoksussa (13.56,6) ja väliaikana myös kolmella maililla (13.27,4) sekä Neuvostoliiton Mihail Krivonosov moukarinheitossa (63,34). Uutena lajina virallisille ennätyslistoille otettiin 3 000 metrin estejuoksu ja Sándor Rozsnyóin voittoaika 8.49,6 kirjattiin lajin ensimmäiseksi viralliseksi maailmanennätykseksi.[27][28]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pihlaja, s. 21–24
  2. Pihlaja, s. 123
  3. a b c Pihlaja, s. 151
  4. Pihlaja, s. 152
  5. Ekberg, s. 122–123
  6. Ekberg, s. 120
  7. Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 40–41. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
  8. Pihlaja, s. 313
  9. Lounasheimo, s. 706
  10. Lounasheimo, s. 286, 303, 697
  11. Lounasheimo, s. 711
  12. Lounasheimo, s. 311, 704
  13. Lounasheimo, s. 712
  14. Pihlaja, s. 549
  15. Pihlaja, s. 551
  16. Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
  17. Pihlaja, s. 605
  18. Pihlaja, s. 604
  19. Pihlaja, s. 707–708
  20. Pihlaja, s. 739
  21. Pihlaja, s. 738–739
  22. Pihlaja, s. 736–737
  23. Pihlaja, s. 737–738
  24. Pihlaja, s. 740
  25. Hawkes, Chris & Kanerva, Juha: Maailman urheiluennätykset, s. 138. , 2010. ISBN 978-952-220-119-5.
  26. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 513. Otava, 1970.
  27. a b Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 54, 56–57. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
  28. Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1954 (21.–31.8.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 28.9.2018.
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.