Urheiluvuosi 1939

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1929193019311932193319341935 •   
193619371938 1939 194019411942
   1943194419451946194719481949
Vuodet
1936193719381939194019411942

Urheiluvuosi 1939 käsittelee vuoden 1939 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baseball[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhdysvaltalainen Joe Louis puolusti menestyksekkäästi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan voittamalla 25.1. New Yorkissa John Henry Lewisin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, 17.4. Los Angelesissa Jack Roperin tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, 28.6. New Yorkissa Tony Galenton teknisellä tyrmäyksellä neljännessä erässä ja 20.9. Detroitissa Bob Pastorin tyrmäyksellä 11. erässä.[9]

Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut Zakopanessa, Puolassa. Maastohiihdossa Suomi voitti kaksi kultamitalia ja Norja yhden. Mäkihypyn ja yhdistetyn kultamitalit menivät Saksaan.[13][2]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalainen Taisto Mäki juoksi 16.6. Helsingissä 5 000 metrin maailmanennätyksen 14.08,8 ja alitti 17.9. Helsingissä ensimmäisenä 10 000 metrillä puolen tunnin rajan ajallaan 29.52,6. Saksalainen Rudolf Harbig paransi 15.7. Milanossa 800 metrin maailmanennätystä 1,8 sekunnilla ajallaan 1.46,6 ja juoksi 12.8. Frankfurt am Mainissa 400 metrin maailmanennätyksen 46,0.[23]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pihlaja, s. 21–24
  2. a b Virtamo, s. 151
  3. Virtamo, s. 146
  4. Pihlaja, s. 251
  5. Virtamo, s. 180
  6. Pihlaja, s. 262
  7. Pihlaja, s. 314
  8. Virtamo, s. 192
  9. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 222–223, 697. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  10. Virtamo, s. 274–275
  11. Pihlaja, s. 549
  12. Virtamo, s. 211
  13. Pihlaja, s. 160–161, 439, 868
  14. Pihlaja, s. 605
  15. Pihlaja, s. 604
  16. Pihlaja, s. 707–708
  17. Virtamo, s. 223
  18. Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  19. Pihlaja, s. 738–739
  20. Pihlaja, s. 736–737
  21. Pihlaja, s. 737–738
  22. Pihlaja, s. 740
  23. Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 533–534, 537. , 1987.
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.