Urheiluvuosi 1938

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1928192919301931193219331934 •   
193519361937 1938 193919401941
   1942194319441945194619471948
Vuodet
1935193619371938193919401941

Urheiluvuosi 1938 käsittelee vuoden 1938 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

  • Joe Louis puolusti menestyksekkäästi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan voittamalla tyrmäyksellä 23.2. New Yorkissa Nathan Mannin kolmannessa erässä, 1.4. Chicagossa Harry Thomasin viidennessä erässä ja 22.6. New Yorkissa entisen maailmanmestarin Max Schmelingin ensimmäisesä erässä.[8]
  • Henry Armstrong piti yhtä aikaa hallussaan kolmen ammattinyrkkeilyn painoluokan maailmanmestaruutta. Hän voitti höyhensarjan maailmanmestaruuden jo vuonna 1936 (kiistattomasti vuonna 1937). Hän nousi kaksi painoluokkaa ylemmäksi ja voitti 31.5.1938 New Yorkissa välisarjan MM-ottelussa Barney Rossin pisteillä. Sitten hän laski painoaan kevyeen sarjaan sopivaksi ja nousi senkin maailmanmestariksi voittamalla 17.8. New Yorkissa Lou Ambersin.[9]

Pohjoismaiset hiihtolajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–5.9. Pariisissa, Ranskassa. Kilpailuihin osallistui 23 maata ja 272 urheilijaa. Saksa voitti seitsemän kultamitalia ja Suomi viisi. Kaikkiaan mitaleille ylsi 13 maata. Alankomaalainen pikajuoksija Martinus Osendarp voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Saksalaisjuoksija Rudolf Harbig voitti kaksi kultaa, joista toisen viestissä. Brittiläinen juoksija Godfrey Brown saavutti yhden mitalin kutakin väriä.[26]
  • Naisten ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut 17.–18.9. Wienissä, Itävallassa. Kilpailuihin osallistui 14 maata ja 80 urheilijaa. Saksa voitti yhdeksästä kultamitalista viisi. Kaikkiaan mitaleille ylsi viisi maata. Puolalainen Stanisława Walasiewiczówna voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja saavutti kaksi hopeaa, joista toisen viestissä.[26]
  • Britti Sydney Wooderson juoksi 20.8. Motspur Parkissa 800 metrin maailmanennätyksen 1.48,4. Suomalainen Yrjö Nikkanen otti keihäänheiton maailmanennätyksen maanmieheltään Matti Järviseltä heittämällä 25.8. Karhulassa tuloksen 77,87 m ja paransi ennätystä 16.10. Kotkassa tulokseen 78,70 m. Moukarinheitossa saksalainen Erwin Blask paransi 27.8. Tukholmassa maailmanennätykseksi 59,00 m ja 10 000 metrin juoksussa suomalainen Taisto Mäki teki 29.9. Tampereella maailmanennätyksen 30.02,0.[27]
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
  1. Pihlaja, s. 21–24
  2. Virtamo, s. 150–151
  3. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 71–77. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0
  4. Pihlaja, s. 251
  5. Virtamo, s. 180
  6. Pihlaja, s. 314
  7. Virtamo, s. 192
  8. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 221–222, 697. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  9. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 210–212, 703, 706, 708. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  10. Pihlaja, s. 549
  11. Pihlaja, s. 551
  12. Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
  13. Virtamo, s. 150
  14. Pihlaja, s. 605
  15. Pihlaja, s. 604
  16. Pihlaja, s. 707–708
  17. Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
  18. Pihlaja, s. 738–739
  19. Pihlaja, s. 736–737
  20. Helen Wills Moody Roark International Tennis Hall of Fame. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
  21. Pihlaja, s. 737–738
  22. Gray, Michael: Donald Budge The Guardian. 28.1.2000. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
  23. Pihlaja, s. 740
  24. Pihlaja, s. 766–770
  25. Virtamo, s. 380–381
  26. a b Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 29–31. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7
  27. Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 534, 537, 549–550. Määritä julkaisija!

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.