Urheiluvuosi 1935

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1925192619271928192919301931 •   
193219331934 1935 193619371938
   1939194019411942194319441945
Vuodet
1932193319341935193619371938

Urheiluvuosi 1935 käsittelee vuoden 1935 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baseball[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhdysvaltalainen James J. Braddock nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi 13.6. Long Islandilla ottamalla pistevoiton maanmiehestään Max Baerista.[9]

Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut Vysoké Tatryssa, Tšekkoslovakiassa. Ohjelmaan kuului kolme maastohiihtomatkaa sekä mäkihyppy ja yhdistetty. Suomi ja Norja voittivat kaksi kultamitalia sekä Ruotsi yhden.[13][2]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhdysvaltalainen Jesse Owens teki 25.5. Ann Arborissa neljä huipputulosta. Ensin hän sivusi 100 jaardin juoksussa maailmanennätystä 9,4 s. Sitten hän teki pituushypyssä maailmanennätyksen 813 cm, mikä oli ensimmäinen virallinen kahdeksan metrin ylitys ja kesti maailmanennätyksenä 25 vuotta. Tämän jälkeen hän paransi 220 jaardin suoran radan maailmanennätystä 0,3 sekuntia aikaan 20,3 s. Lopuksi hän vielä alitti 220 jaardin aitajuoksussa maailmanennätyksen 0,4 sekunnilla juostessaan ajan 22,6 s.[23][24][25]
  • Saksalainen Willy Schröder teki 28.4. Magdeburgissa kiekonheiton maailmanennätyksen 53,10 m, yhdysvaltalainen Keith Brown paransi 1.6. Cambridgessä, Massachusettsissa seiväshypyn maailmanennätykseksi 439 cm ja australialainen Jack Metcalfe teki 14.12. Sydneyssä kolmiloikan uudet ME-lukemat 15,78 m.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pihlaja, s. 21–24
  2. a b Virtamo, s. 150
  3. Virtamo, s. 146
  4. Pihlaja, s. 251
  5. Virtamo, s. 180
  6. Pihlaja, s. 262
  7. Pihlaja, s. 314
  8. Virtamo, s. 192
  9. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 186, 194–196, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  10. a b Virtamo, s. 274
  11. Pihlaja, s. 549
  12. Virtamo, s. 211
  13. Pihlaja, s. 160–161, 439, 868
  14. Pihlaja, s. 605
  15. Pihlaja, s. 604
  16. Pihlaja, s. 706–708
  17. Virtamo, s. 223
  18. Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
  19. Pihlaja, s. 738–739
  20. Pihlaja, s. 736–737
  21. Pihlaja, s. 737–738
  22. Pihlaja, s. 740
  23. Gustkey, Earl: The Greatest Day in Track & Field : 50 Years Ago, Jesse Owens Had an Afternoon Like No One Else Los Angeles Times. 25.5.1985. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  24. Virtamo, s. 419, 425
  25. Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 547. , 1987.
  26. Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 546–548. , 1987.
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.