Urheiluvuosi 1934

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1924192519261927192819291930 •   
193119321933 1934 193519361937
   1938193919401941194219431944
Vuodet
1931193219331934193519361937

Urheiluvuosi 1934 käsittelee vuoden 1934 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Max Baer nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi voittamalla 14.6. Long Islandilla Primo Carneran teknisellä tyrmäyksellä 11. erässä,[6]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan-mestaruuskilpailut Magdeburgissa, Saksassa. Saksa voitti kuusi kultamitalia, joista neljä uimahypyissä. Alankomaat voitti neljä kultamitalia naisten ratauinnissa. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsivät Alankomaiden Rie Mastenbroek, joka voitti kolmannen kullan viestissä, ja ranskalainen Jean Taris.[19][20]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–9.9. Torinossa, Italiassa. Ohjelmassa oli vain miesten lajeja. Kilpailuihin osallistui 23 maata ja 226 urheilijaa. Saksa voitti seitsemän kultamitalia ja Suomi viisi. Kaikkiaan mitaleille ylsi 15 maata. Alankomaalainen pikajuoksija Christiaan Berger voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja saavutti viestissä pronssin. Suomalainen Matti Järvinen teki keihäänheitossa maailmanennätyksen 76,66.[21]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pihlaja, s. 21–24
  2. a b Virtamo, s. 150
  3. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 52–55. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  4. Pihlaja, s. 251
  5. Virtamo, s. 180
  6. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 178, 185–186, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  7. Pihlaja, s. 549
  8. Virtamo, s. 211
  9. Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
  10. Pihlaja, s. 605
  11. Pihlaja, s. 604
  12. Pihlaja, s. 707–708
  13. Virtamo, s. 223
  14. Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
  15. Pihlaja, s. 738–739
  16. Pihlaja, s. 736–737
  17. Pihlaja, s. 737–738
  18. Pihlaja, s. 740
  19. Pihlaja, s. 766–770
  20. Virtamo, s. 380
  21. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 21–23. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.