Urheiluvuosi 1930

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1920192119221923192419251926 •   
192719281929 1930 193119321933
   1934193519361937193819391940
Vuodet
1927192819291930193119321933

Urheiluvuosi 1930 käsittelee vuoden 1930 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Baseball[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saksalainen Max Schmeling nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi Gene Tunneyn luovuttua mestaruudesta voittamattomana. Schmeling voitti titteliottelussa 12.6. New Yorkissa Jack Sharkeyn, kun jälkimmäinen hylättiin neljännessä erässä liian alas osuneen lyönnin vuoksi.[5]

Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut Oslossa, Norjassa. Ohjelmaan kuului kaksi maastohiihtomatkaa sekä mäkihyppy ja yhdistetty. Norja voitti kolme kultamitalia ja Ruotsi yhden.[9][10]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalainen Matti Järvinen paransi keihäänheiton maailmanennätystä neljä kertaa. Hän heitti 8.8. Viipurissa tuloksen 71,57 m, 17.8. Tampereella 71,70 m, 31.8. Vaasassa 71,88 m ja 14.9. Viipurissa 72,93 m. Kiekonheitossa yhdysvaltalainen Eric Krenz heitti 17.5. Palo Altossa maailmanennätyksen 51,03 m ja ylitti näin ensimmäisenä virallisesti 50 metrin rajan. Hänen maanmiehensä Paul Jessup paransi 23.8. Pittsburghissa ennätykseksi 51,73 m. Kanadalainen Percy Williams paransi 9.8. Torontossa 100 metrin juoksun maailmanennätyksen aikaan 10,3 s, ranskalainen Jules Ladoumègue juoksi 5.10. Pariisissa 1 500 metrillä maailmanennätyksen 3.49,2 ja suomalainen Akilles Järvinen teki 19.–20.7 Viipurissa kymmenottelun ennätyspisteet 8255,475.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virtamo, s. 146
  2. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 31–33. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  3. Pihlaja, s. 251
  4. Virtamo, s. 180
  5. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 155–157, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  6. a b Virtamo, s. 273
  7. Pihlaja, s. 549
  8. Virtamo, s. 211
  9. Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
  10. Virtamo, s. 150
  11. Pihlaja, s. 605
  12. Pihlaja, s. 604
  13. Pihlaja, s. 706–707
  14. Virtamo, s. 223
  15. Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
  16. Pihlaja, s. 738–739
  17. Pihlaja, s. 736–737
  18. Pihlaja, s. 737–738
  19. Pihlaja, s. 740
  20. Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 532, 535, 548, 550–551. , 1987.
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.