Urheiluvuosi 1924

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1914191519161917191819191920 •   
192119221923 1924 192519261927
   1928192919301931193219331934
Vuodet
1921192219231924192519261927

Urheiluvuosi 1924 käsittelee vuoden 1924 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ensimmäiset talviolympialaiset 25.1.–4.2. Chamonix'ssa, Ranskassa. Kisoihin osallistui 294 urheilijaa 16 maasta. Mitalitilaston kärkimaat olivat neljä kultaa voittaneet Norja ja Suomi.[1]
  • Kesäolympialaiset 4.5.–27.7. Pariisissa, Ranskassa. Kisoihin osallistui 3 092 urheilijaa 44 maasta. Mitalitilaston ylivoimainen ykkönen oli Yhdysvallat 45 kultamitalilla.[2]
  • Yhdysvaltalainen Eddie Martin nousi ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan maailmanmestariksi 19.12. New Yorkissa pistevoitolla maanmiehestään Abe Goldsteinista.[7]

Pohjoismaiset hiihtolajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pariisin olympialaisissa miehet kilpailivat ratauinnissa kuudella matkalla ja naiset viidellä. Uimahyppylajeja oli miehillä kolme ja naisilla kaksi. Yhdysvallat voitti ratauinnissa yhdeksän kultamitalia ja uimahypyissä neljä. Myöhempi Tarzan-näyttelijä Johnny Weissmüller voitti kolme kultamitalia, joista yhden viestissä. Albert White voitti kultaa ponnahduslautahypyissä ja vaihtelevissa kerroshypyissä.[22]
  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
  1. Arponen, s. 385–386
  2. Arponen, s. 81, 83
  3. a b Arponen, s. 93
  4. Virtamo, s. 29
  5. a b Arponen, s. 388
  6. Pihlaja, s. 262
  7. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 710. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  8. Arponen, s. 387–388
  9. Pihlaja, s. 549
  10. Virtamo, s. 211
  11. Arponen, s. 386–387
  12. Pihlaja, s. 605
  13. Virtamo, s. 320
  14. Pihlaja, s. 604
  15. Virtamo, s. 319
  16. Pihlaja, s. 706–707
  17. Virtamo, s. 223
  18. Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)
  19. Pihlaja, s. 736–737
  20. Pihlaja, s. 737–738
  21. Pihlaja, s. 740
  22. Arponen, s. 86–87
  23. Arponen, s. 83–86

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.