Urheiluvuosi 1924
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1914 • 1915 • 1916 • 1917 • 1918 • 1919 • 1920 • 1921 • 1922 • 1923 – 1924 – 1925 • 1926 • 1927 • 1928 • 1929 • 1930 • 1931 • 1932 • 1933 • 1934 |
| Vuodet |
| 1921 • 1922 • 1923 – 1924 – 1925 • 1926 • 1927 |
Urheiluvuosi 1924 käsittelee vuoden 1924 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ensimmäiset talviolympialaiset 25.1.–4.2. Chamonix'ssa, Ranskassa. Kisoihin osallistui 294 urheilijaa 16 maasta. Mitalitilaston kärkimaat olivat neljä kultaa voittaneet Norja ja Suomi.[1]
- Kesäolympialaiset 4.5.–27.7. Pariisissa, Ranskassa. Kisoihin osallistui 3 092 urheilijaa 44 maasta. Mitalitilaston ylivoimainen ykkönen oli Yhdysvallat 45 kultamitalilla.[2]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pariisin olympialaisissa Uruguay voitti kultaa, loppuottelun maalein 3–0 hävinnyt Sveitsi sai hopeaa ja pronssille sijoittui Ruotsi.[3][4]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chamonix'n olympialaisissa Kanada voitti kultaa, Yhdysvallat sai hopeaa ja Iso-Britannia sijoittui pronssille.[5]
- Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens.[6]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yhdysvaltalainen Eddie Martin nousi ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan maailmanmestariksi 19.12. New Yorkissa pistevoitolla maanmiehestään Abe Goldsteinista.[7]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chamonix'n olympialaisissa kilpailtiin neljällä matkalla ja yhteispisteissä. Suomalainen Clas Thunberg voitti kolme kultaa, hänen maanmiehensä Julius Skutnabb yhden ja yhdysvaltalainen Charles Jewtraw yhden.[8]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut Helsingissä, Suomessa. Mestaruuden voitti norjalainen Roald Larsen.[9][10]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chamonix'n olympialaisissa norjalainen Thorleif Haug voitti kultaa molemmilla hiihtomatkoilla ja yhdistetyssä. Hänen maanmiehensä Jacob Tullin Thams voitti mäkihypyssä kultaa.[11]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Giuseppe Enrici.[12][13]
- Ranskan ympäriajon voitti italialainen Ottavio Bottecchia.[14][15]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chamonix'n olympialaisissa kultaa voittivat miesten yksinluistelussa Ruotsin Gillis Grafström, naisten yksinluistelussa Itävallan Herma Planck-Szabo sekä pariluistelussa Itävallan Helene Engelmann / Alfred Berger.[5]
- Maailmanmestaruuskilpailut Ison-Britannian Manchesterissa ja Norjan Kristianiassa. Mestaruuden voittivat Gillis Grafström, kolmannen peräkkäisen kerran Herma Planck-Szabo sekä Itävallan Helene Engelmann / Alfred Berger.[16][17]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan James Anderson ja naisten saman maan Sylvia Lance.[18]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ranskalainen Jean Borotra ja naisten britti Kathleen McKane.[19]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti viidennen peräkkäisen kerran järjestäjämaan Bill Tilden ja naisten toisen peräkkäisen kerran saman maan Helen Wills.[20]
- Davis Cupin voitti Yhdysvallat viidennen peräkkäisen kerran.[21]
- Pariisin olympialaisissa Yhdysvallat voitti kaikki viisi kultamitalia. Vincent Richards voitti kultaa miesten kaksin- ja nelinpelissä, Helen Wills naisten kaksin- ja nelinpelissä sekä Hazel Wightman naisten nelinpelissä ja sekanelinpelissä.[3]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pariisin olympialaisissa miehet kilpailivat ratauinnissa kuudella matkalla ja naiset viidellä. Uimahyppylajeja oli miehillä kolme ja naisilla kaksi. Yhdysvallat voitti ratauinnissa yhdeksän kultamitalia ja uimahypyissä neljä. Myöhempi Tarzan-näyttelijä Johnny Weissmüller voitti kolme kultamitalia, joista yhden viestissä. Albert White voitti kultaa ponnahduslautahypyissä ja vaihtelevissa kerroshypyissä.[22]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pariisin olympialaisissa Yhdysvallat voitti 27 lajissa 12 kultaa ja Suomi kymmenen. Suomalaisista kestävyysjuoksijoista Paavo Nurmi voitti viisi kultaa ja Ville Ritola neljä.[23]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arponen, s. 385–386
- ↑ Arponen, s. 81, 83
- ↑ a b Arponen, s. 93
- ↑ Virtamo, s. 29
- ↑ a b Arponen, s. 388
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 710. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Arponen, s. 387–388
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Arponen, s. 386–387
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Virtamo, s. 320
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Virtamo, s. 319
- ↑ Pihlaja, s. 706–707
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Arponen, s. 86–87
- ↑ Arponen, s. 83–86
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1924 Wikimedia Commonsissa
