Uraanilasi

Vihreää uraanilasia

Uraanilasi eli kanarialasi on lasia, johon on valmistusvaiheessa seostettu alkuaine uraania, yleensä oksidin diuranaattimuodossa. Uraanin määrä vaihtelee hivenmääristä noin kahteen prosenttiin lasiesineen painosta; tosin joskus 1900-luvun alussa on valmistettu lasiesineitä, joissa uraania on jopa 25 prosenttia. Uraanilasin väri vaihtelee keltaisesta vihreään, riippuen käytettyjen uraanisuolojen määrästä ja hapetusluvusta. Uraanilasi fluoresoi ultraviolettivalossa.

Uraanilasista tehtiin 1800-luvulta aina 1950-luvulle saakka käyttötavaroita, kuten lasikulhoja, maljakoita, lasipikareita tai kakkualustoja. Uraanilasin käyttö loppui lähes kokonaan kylmän sodan aikana, kun uraanin siviilikäyttöä rajoitettiin voimakkaasti. Uraanilasi on lievästi radioaktiivista, ja tämän voi havaita tarpeeksi herkällä geigermittarilla. Tekniikassa uraanilasia on käytetty erilaisten tyhjiöputkien lasi-metalli-rajapinnan materiaalina.^lähde?

Uraania on käytetty lasin värjäykseen jonkin verran jo esiteollisena aikana, ennen uraanin tunnistamista alkuaineeksi. Vuodelta 79 jaa., peräisin olevan mosaiikki, joka sisältää yhden prosentin uraanioksidia, löytyi roomalaisesta villasta Napolista vuonna 1912. Myös uraanin löytäjä Martin Klaproth teki kokeita lasin värjäämisestä uraanilla.

Suomessa on uraanilasia valmistanut Riihimäen Lasi.

Kuvia

• 
  Fluoresoiva uraanilasista valmistettu pikari.
• 
  Uraanilasinen tuoppi.
• 
  Uraanilasista valmistettu kakun aluslautanen.
• 
  Uraanilasia UV-valossa.
• 
  Nykyaikana uraanilasista valmistettuja lasihelmiä.
• 
  Samat lasihelmet UV-valossa.
• 
  Uraanilasia vakuumikondensaattorin liitinnastojen sinettilasissa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uraanilasi Wikimedia Commonsissa