Upper Hutt
Upper Hutt (maoriksi: Te Awa Kairangi ki Uta) on kaupunki Uuden-Seelannin Wellingtonin alueella ja yksi neljästä Wellingtonin metropolialueeseen kuuluvasta kaupungista.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Upper Hutt sijaitsee alueella, joka tunnettiin alunperin nimellä Orongomai.[2] Alueen joen nimi oli Heretaunga. Alueen ensimmäiset asukkaat olivat Ngāi Tara -heimon māorit. Ennen vuotta 1840 aluetta hallitsivat useat muut iwi-heimot ja siirtolaisten saapuessa se kuului Te Āti Awa -heimon alueeseen.
Orongomai Marae sijaitsee nykyisen kaupungin keskustan eteläpuolella.
Vuonna 1839 englantilainen siirtolaisorganisaatio, The New Zealand Company, osti maori-päälliköiltä noin 160 000 eekkeriä maata Wellingtonin alueelta, mukaan lukien Upper Huttin seudun.[3] Huttin laakso sai nimensä yhden yhtiön perustajan mukaan.[4] New Zealand Companyn ja myöhemmin Crownin, toimet alkuperäiskansojen kanssa olivat puutteellisia: kaikki heimot, joilla oli maaoikeuksia, eivät osallistuneet sopimuksiin.[3] Tämä johti kiistoihin ja aseellisiin yhteenottoihin vuonna 1846, jolloin kuvernööri George Greyn joukot taistelivat maorien kanssa. Mukana olivat mm. Te Rauparaha, Te Rangihaeata, Te Mamaku sekä heimot Ngāti Toa, Ngāti Rangatahi, Ngāti Tama ja Ngāti Hāua-te-rangi.[5]
Richard Barton, joka asettui Trenthamiin vuonna 1841, oli alueen ensimmäinen eurooppalainen asukas. Nykyään hänen asuinalueensa tunnetaan Trentham Memorial Parkina.[6] Barton jakoi maansa ja varasi suuren osan puistoalueeksi. James Brown asettui alueelle, josta myöhemmin tuli Upper Huttin keskusta, vuonna 1848.
Asukkaat jakoivat maan 100 eekkerin lohkoihin ja alkoivat raivata metsää pelloiksi. Sahoilla kaadettiin isoja puita, kuten totaraa ja aluskasvillisuus poltettiin.
Vuonna 1860, Uuden-Seelannin sotien aikaan, alueelle rakennettiin Upper Hutt Blockhouse. Huolestuneina levottomuuksista Taranakissa ja aseistautuneiden maorien näkemisestä, asukkaat vaativat linnoituksia sekä Upperiin että Lower Huttiin. Hallitus ja armeija rakensivat kaksi varustusta, mutta eivät koskaan joutuneet taistelukäyttöön.
Rautatie Wellingtonista saapui Upper Huttiin 1. helmikuuta 1876 ja se jatkettiin Kaitokeen 1878. Rata jatkui yli Remutaka-vuoriston Featherstoniin ja Fell-juna aloitti liikenteen 12. lokakuuta 1878.
Vuonna 1914 alueella oli oma vesihuolto ja Birchville Damin valmistuminen vuonna 1930 lisäsi kapasiteettia. Samana vuonna, 28. maaliskuuta, Benge and Pratt - myymälässä syttyi tulipalo, jossa tapahtui räjähdys. Kahdeksan paloa sammuttanutta vapaaehtoista kuoli ja rakennus tuhoitui.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Our Māori heritage upperhuttcity.com. Arkistoitu 29.9.2023. Viitattu 12.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Upper Hutt City Council: Our Maori Heritage – Upper Hutt City www.upperhuttcity.com. Arkistoitu 26.1.2016. Viitattu 12.7.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Te Whanganui a Tara me ona takiwa : report on the Wellington District | WorldCat.org search.worldcat.org. Viitattu 12.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Our history 12.10.2020. Hutt City. Viitattu 13.7.2025. (englanniksi)
- ↑ War in Wellington | NZ History nzhistory.govt.nz. Viitattu 12.7.2025.
- ↑ Our history and heritage 12.10.2020. www.upperhuttcity.com. Viitattu 13.7.2025. (englanniksi)